Purjeveneprojekteja – Alkuräjähdys!

Purjeveneprojekteja – Alkuräjähdys!

Voi jospa tosielämässä olisi jonkinlainen undo-nappula! Sitä nimittäin haluaisin nyt painaa. Veneessämme on (oli!) alkuperäinen vinyyliverhoilu rungossa – sellainen vuosikymmenten saatossa nuhjaantunut, kellastunut ja sieltä täältä hiukan repeillytkin. Periaatteessa se kuitenkin vielä enimmäkseen peitti lasikuiturungon näkyvistä, ja tarkemmin ajatellen olisi saattanut hyvinkin menetellä vielä jokusen vuoden, jos estetiikka unohdetaan. Kieltämättä se näytti jo aikansa eläneeltä, etenkin kun edellisen omistajan hienosti uusimat kattolevyt muodostivat puhtaan valkoisina valtaisan kontrastin. Paikka paikoin vinyylin sai paljain käsin irti, ja siksipä olikin hauska lähteä sitä purkamaan.

Mutta siellä missä vinyylin liimaus vielä pitää, se todellakin pitää. Siihen ei pure sitten mikään – ei puukko, ei lasta eikä kaavin. Tarvitaan siis jokin sähköllä toimiva kone! Hienoa, taas saadaan lisätodisteita sille, että veneen omistaja saa heittää rahoilleen hyvästit. Toisaalta tässä nyt maksetaan vain omasta turhamaisuudesta. Kuka käski ruveta sisustamaan, sillä alun perin tällä veneellä oli tarkoitus vain opetella purjehtimaan. Mikä lienee seuraava vaihe tällä hienostelun polulla? Koko sisustuksen tuunaaminen merihenkisen siniraitaiseksi? Koristetyynyjen muka-huoleton ripottelu sinne tänne kutsuviksi asetelmiksi? Posliiniastiat ja niille hienosti asetellut ruoka-annokset kesäillan tunnelmallisessa valossa? Ollaanko nyt tiellä, jolta ei voi enää kääntyä takaisin?

Lähtölaukaus kevätkunnostukselle on nyt kuitenkin ammuttu. Varsinainen alkuräjähdys, josta todellakin on nyt ainoa suunta kohti parempaa ja kauniimpaa! Vanha portapotti laatikoineen on purettu keulasta, ja tila näyttää nyt suorastaan avaralta, jos pieni liioittelu sallitaan – entiseen verrattuna nyt ainakin! Uusi mukavuuslaitos saapuu tontille päivänä minä hyvänsä, ja pääsemme opettelemaan putkarin hommia. On niitä vähän tehty ennenkin, muttei yhtä haastavissa ja mielikuvituksellisissa asennoissa!

Koneosastoakin on ropeloitu. Kaasu- ja vaihdekeppilaatikko (jolla varmaan on jokin oikeakin nimi) on irrotettu paikoiltaan ja nyt etsitään syytä sille, miksi se on niin jäykkä – onko vika laitteessa, vaijereissa vai itse moottorin päässä? Entä mistä moottorin alle ilmestynyt öljylammikko on peräisin? Löytyykö syytä moottorin kierrosten pudottelulle? Näiden pohdintojen rinnalla istuintyynyjen värimaailma alkaakin yhtäkkiä vaikuttaa kiinnostavalta.

Suunnittelin laittavani remontin edetessä hienoja ennen-jälkeen -kuvapareja, mutta paljastettakoon nyt tässä veneen tämänhetkinen kauhistuttava tila. Onneksi se on vain pintaa, ja siitä saa helpolla entistä ehompaa – rakenteensa puolesta paatti on kunnossa eikä siihen ole tarvetta puuttua.

Kommentoi!

%d bloggaajaa tykkää tästä: