Browsed by
Avainsana: Valokuvaus

Kuivan maan vankina

Kuivan maan vankina

dsc_0235-001

Vene tempoili ja nyki köysissään, se halusi selvästi jatkaa matkaa yhtä kiihkeästi kuin mekin. Mutta taivasta peittivät paksut pilvet, sade piiskasi ja tuuli ujelsi veneiden köysissä ja mastoissa. Mutta onneksi sentään satamapaikkaan kuului sähkö – saisimme akkuja ladattua, ja sadepäivän iloksi voisimme vaikka katsoa elokuvan tabletin ruudulta! Mutta – mitä ihmettä? – laiturilla olevassa sähköpylväässä oli aivan erilainen pistoke kuin oman maasähköroikkamme päässä. Eikä kauppoja mailla halmeilla, jonkinlainen adapterihan siihen pitäisi hommata.

Kuka tietää miten kauan joutuisimme odottelemaan täällä ulospääsyä, ja mitähän tapahtuisi jääkaapissa oleville koiranruoille akkujen tyhjennyttyä..? Pilvimassan läpi aurinkopaneelit eivät ladanneet volttiakaan, tai ampeeria, tai mitä ne nyt sitten ovatkaan. Siksi toisekseen, meillä oli kyllä koiranruokaa, mutta ei juurikaan mitään itsellemme, sillä olimme laskeskelleet näihin aikoihin olevamme Tallinnan supermarkettien ulottuvilla. Viinistun ravintola oli kyllä oikein hyvä, mutta ei sinnekään viitsisi koko matkakassaansa heti ensimmäisinä päivinä tuhlata.

Onneksi bussit kulkivat. Pääsimme kylän keskusaukiolta bussin kyytiin ja ajoimme lähimpään pieneen kaupunkiin, Loksaan. Matkalle tuli hintaa peräti 0.70€ per nuppi, koira matkusti toki ilmaiseksi. Perillä Loksassa satoi kaatamalla. Heti bussiasemaa vastapäätä löytyi rautakauppa, joka edusti isoa ketjua, mutta siellä töpseliongelmaamme ei osattu ratkaista. Sen sijaan sieltä osattiin neuvoa kadun toiselle puolelle vanhaan pikkupuotiin, joka olisi varmaankin kaatosateessa jäänyt meiltä huomaamatta. Ja se olikin tee-se-itse-ihmisen ihmemaa, oikea vanhan ajan rautakauppa. Hyllyt notkuivat nippeliä ja nappelia, ruuvia, naulaa ja kaikkea muuta sellaista, mitä hipelöiden olisi mukavasti viettänyt vaikka koko päivän. Sieltä löytyi myös ystävällinen mies, joka hetkessä löysi tarvittavat osat adapterin rakentamiseen. Kun kävi ilmi, ettei kaupassa sellaisia asennuksia tehty, ja ettei meillä itsellämmekään ollut taitoa tai ainakaan välineitä piuhojen yhdistelyyn, myyjä soitti venesatamamme talonmiehelle. Tämä lupasi koota meille adapterin, kunhan palaisimme kaupungista. Ongelma ratkaistu!

Nyt piti vain päästä takaisin satamaan. Käytyämme ruokakaupassa – se sentään oli helppoa ja valikoimassa oli tosiaankin kaikkea tarvittavaa – palasimme bussiasemalle vain todetaksemme, että paluukyyti lähtisi vasta monen tunnin päästä. Siispä likomärkinä bussiaseman pubiin miettimään seuraavaa siirtoa. Mutta asioilla on tapana järjestyä, kuten olen antanut itselleni kertoa, ja joskus se on jopa pitänyt paikkansa! Pubin baarimikolla nimittäin sattui olemaan veli, jolla sattui olemaan auto, eikä ilmeisesti sillä hetkellä mitään järkevää tekemistä, sillä hän lupasi antaa meille kyydin takaisin satamaan. Ihmisten ystävällisyys ja auttamisenhalu hämmästytti ja ilahdutti, vaikka Virossa olemme ennenkin siihen törmänneet – ja useasti.

Niinpä ennen pitkää olimme jälleen Viinistussa. Sadekin taukosi juuri niin pitkäksi aikaa, että ehdimme tehdä mukavan kävelyretken vanhan kylän läpi.

Tuuli ja aallokko pauhasivat edelleen väsymättöminä, joten poispääsystä saatoimme vain haaveilla. Mutta valokuvaukseen niistä riitti aihetta kerrakseen. Ja myöhemmin, totta tosiaan, saimme sittenkin sen leffaillan ja hyvää ruokaa lämpimässä, kuivassa ja mukavassa veneessä, jonka töpselistä tuli sähköä!

Jatka seuraavaan jaksoon – Lue edellinen jakso – Aloita matkakertomuksemme alusta!

Lähtölaskenta kesälomalle!

Lähtölaskenta kesälomalle!

Vielä muutama päivä! Luvattoman syksyisiä ilmoja pidellyt, mutta ehkäpä etelässä on vielä lämmintä. Veneen varustelussa on kohdattu sekä vastoinkäymisiä että mopon karkailua, mutta mitä pienemmät tilat, sen paremmin systeemit täytyy suunnitella. Ja nyt ei puhuta kapokkityynyjen väristä – sisustus ei mahdu edes top kymppiin tämän miehistön ja veneen prioriteeteissa.

Viime hetkellä miehistöön ehti liittyä vielä tämä uusi jäsen! Vanhalla objektiivilla varustettuna, uusiin budjetoidaan sitten ajallaan. Toivotaan, että lomakuvien laatu paranee. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi harrastin kunnon järkkärikameran kanssa. Siihen aikaan niissä oli sisällä sellainen filmirulla, muistatteko..?

nikon