Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Harvoin sattuu samanaikaisesti kaunis sää ja pitkä vapaa, ainakaan tässä armaassa kotomaassamme. Nyt kuitenkin sattui, ja tietysti pääsiäisloma vietettiin tiiviisti uuden veneemme parissa. Yritimme aloittaa keväiset kunnostelupuuhat kevyesti hiukan siivoilemalla, mutta räjähdyshän siitä taas seurasi, ihan kuten viime keväänä pikku veneemme kanssa touhutessa. Tilanne näytti silloin alussa toivottomalta, lopulta meillä oli paljon parempi vene kuin se, minkä alun perin ostimme! Alkuräjähdysteoriaa ei käy kiistäminen tälläkään kertaa. Räjähdys on väistämätön, kun talven jäljiltä on niin paljon patoutunutta energiaa, lähtöpäivä lähenee uhkaavasti ja tekemättömien töiden ja puuttuvien varusteiden lista vaikuttaa pelottavan pitkältä. Toivotaan, että tänä keväänä käy yhtä onnekkaasti kuin viime keväänä!

Olemme käyneet veneellä talven mittaan silloin tällöin piipahtelemassa, mutta nyt meillä oli ensimmäisen kerran tilaisuus viettää siellä kunnolla aikaa päivänvalossa. Ja mitähän sellaisesta luonnollisesti seuraa? Akuutti masennus! Päällisin puolin suhteellisen siistiltä vaikuttanut veneemme onkin nuhjaantunut ja väsähtänyt. Ikkunat ja luukut ovat hiukan vuotaneet tai lirutelleet kondenssivettä sieltä täältä, vanerin pintaviilu on paikka paikoin rypistynyt ja lakkapinnat kupruilleet. Pilssistä löytyi iso jäämöykky ja muutamasta lokerosta pölähti luukkua avatessa ummehtunut löyhähdys. Ja joka ikinen kaappi, luukku, laatikko, hylly ja pilssin kolonen pursuili tavaraa. Tunnistamattomilla löydöillämme olisi syntynyt monta jaksoa Valehtelijoiden klubia – niin omituisia työkaluja ja varusteita veneen nurkista löytyi.

Kun veneestä oli vinssattu maan tasolle viisi isoa jätesäkillistä roinaa, alkoi sisätila kummasti näyttää paljon viihtyisämmältä. Onhan meillä tilaa – ja seisomakorkeus! Kun keulakannella lojunut surullisen luttana jollakin heivattiin alas, tulvi kattoluukuista valoa kajuuttaan, ja yhtäkkiä veneen mahonkisisustus alkoi hehkua kaunissa kullanruskean sävyissä. Ei tilanne kenties ollutkaan niin toivoton!

Mikä sotku veneessä syntyikään!

Kotiin päästyämme aloin käydä läpi aikaisemmin laatimaamme toivelistaa, ja merkitsin siihen kaikki kohdat seuraavilla merkeillä:
✅ Kunnossa!
🔲 Ehkä, tai sitten ei
❌ Tehtävälistalla

Listan ensimmäiset kohdat näyttivät tältä:

Veneemme on…
✅ turvallinen
✅ merikelpoinen
✅ hyvä purjehtimaan
✅ massiivirunko, ei kerrosrakennetta
✅ pitkä eväköli
✅ skegiperäsin
✅ köliin tuettu masto
✅ kutteririki 

Mahtavaa! Kaikki pisteet kotiin! Ja näin lista jatkuu:

Veneessämme on…
✅ tilaa kahdelle mukavaan asumiseen
✅ hyvä makuuhytti, jossa kunnon sänky
✅ 1-2 hyvää meripunkkaa
✅ hyvä keittiö, jossa
     ❌ jääkaappi
     ❌ pakastin
✅ wc ja suihku
✅ tilava salonki ja iso ruokapöytä
✅ hyvä tuuletus
✅ hyvä lämmitys
✅ merenkäyntiin suunnitellut tilat
✅ erillinen navigointipöytä
✅ tilaa 2-4 vieraalle
✅ perähytti 
✅ kaksi erillistä makuuhyttiä
✅ isot vesi- ja polttoainetankit
🔲 paljon säilytystilaa kannella
🔲 paljon säilytystilaa ruoalle
🔲 paljon säilytystilaa isoille tavaroille

Ei edelleenkään hassumpaa! Vain kaksi välttämättömänä pitämäämme asiaa puuttuu – ja niistäkin toinen on tarkemmin ajateltuna ylellisyys.  Kylmälaitteistojen suunnittelu on työn alla. Loppupään säilytystilatoiveista saattaa joutua viivaamaan yli sanan “paljon” siinä vaiheessa, kun alamme täyttää venettä matkatavaroilla, mutta uskoisin, että ainakin tärkeimmät tavaramme saamme jonnekin mahdutettua.

Sitten siirrytään varustepuolelle. Siellä puutteita alkaa näkyä vähän enemmän, ja siksi toisekseen veneessä olevien varusteiden toimivuutta emme ole voineet vielä testata. Saa nähdä, joudummeko kokemaan pettymyksiä niiden suhteen, kun vene on vesillä. Vene on tosin ollut kovin vähäisellä käytöllä monet vuodet, mutta aika ja säätkin tekevät teknisille laitteille tepposiaan. Toisaalta kaikki varustus on uutena ollut markkinoiden laadukkaimmasta päästä.

Varustukseen kuuluu…
❌ yleiset turvavarusteet
❌ pelastuslautta
🔲 hyvä ankkurivarustus
✅ myrskyvarustus (myrskypurje, ajoankkuri yms)
✅ tuuliperäsin
✅ hyvä autopilotti
✅ tutka
❌ plotteri
✅ vhf-radio
✅ ssb-radio ja (tai) satelliittipuhelin
❌ aurinkopaneelit
✅ muita energiantuottotapoja (tuuligenu)
❌ vesikone
✅ hyvät purjeet, myös genaakkeri
🔲 hyvä sprayhood
❌ bimini
❌ hypalon-jolla

Muutaman viikon kuluttua tämä lista näyttää luultavasti jo ihan toisenlaiselta. Venemessuilta löytyi hyvä tarjous pelastuslautasta, ja sellainen laitettiin tilaukseen. Kun nyt kerran messuilla olimme, innostuimme ehkä vähän liikaakin kylvämään rahaa ympärillemme, ja tilasimme saman tien uuden jollan. Jos mielii vältellä kalliita satamia ja ankkuroida luonnonpoukamiin, on jolla yksi tärkeimmistä varusteista. Kaupan mukana tullut jolla ei vaikuta kovin pitkäikäiseltä ratkaisulta, vaikka sen vielä saisikin pumpattua ilmaa täyteen, joten jollan hankkiminen oli kyllä ihan perusteltua.

Matkallamme etelään meillä on tarkoitus tehdä Gdanskissa parin viikon varikkopysähdys. Siellä veneeseemme rakennetaan mittojen mukaan targakaari, johon aurinkopaneelit voi asentaa. Vesikone sekä sprayhood-biminiyhdistelmä jääkööt tulevaisuuden hankintalistalle, niitä löytyy varmasti myös Välimereltä.

Entäpä se suuri ankkurikysymys? No, se on ratkennut – tässä komeilee uusi Rocna.

Vielä ratkaisematta on kysymys plotterista. Tarvitaanko plotteria vai ei? Mielipiteitä, valistuneitakin, löytyy sekä puolesta että vastaan. Navigointi  ja kaikki siihen liittyvä varustus on oma, todella iso ja merkittävä aiheensa, johon palaan myöhemmin – älkää siis karatko minnekään!

Jos haluat jakaa oman hyvän varusteluvinkkisi tai vaikka vain sanoa Heippa, voit tehdä sen tästä!

Miehistö – etevä, kätevä ja muodollisesti pätevä

Miehistö – etevä, kätevä ja muodollisesti pätevä

Suuren purjehdusseikkailun suunnitteleminen käy melkein työstä. Siihen liittyy monta isoa teemaa ja kokonaisuutta, jotka ovat käytännössä kaikki meille uusia ja tuntemattomia asioita. Budjetointi ja suunnittelu, veneen kunnostus ja varustelu, turvallisuus, kartat, oppaat, navigointilaitteet ja -ohjelmat, sää ja vuorovesi, vakuutukset, luvat ja pätevyydet, rokotukset ja reseptit, reittisuunnittelu ja kiinnostavat paikat matkan varrella… Henkisestä valmistautumisesta puhumattakaan! On aika vaikea ennalta kuvitella, millaista on luopua pysyvästä kodista tukevalla maaperällä ja siirtää koko omaisuutensa ja elämänsä kelluvaan kotiin, vaihtaa turvallinen arki tuntemattomaan ja epävarmaan tulevaisuuteen, säännöllinen toimeentulo säästöillä tai satunnaisilla hanttihommilla elämiseen – ja toisaalta väsyttävä, tasapaksu elämä täydelliseen vapauteen.

Oottekste jotenkin tärähtäneet?

Ystäviä ja tuttuja tuntuu kiinnostavan, mitä matkan jälkeen aiomme. Siitä meillä ei ole aavistustakaan! Emmehän edes tiedä, milloin tuo maaginen matkan jälkeen mahdollisesti koittaa, alkaako se parin, kolmen vai kymmenen vuoden kuluttua – vai ei ollenkaan? Sen näkee sitten, sen paremmin emme osaa vastata. Mutta ymmärrän kysyjiä hyvin. Olen itsekin periaatteessa varsin turvallisuushakuinen, haluan tietää asioista hyvissä ajoin etukäteen, suunnitella huolellisesti, enkä pidä äkillisistä muutoksista. Normaalissa elämässä irtiotot ovat viikon tai kenties kuukauden mittaisia, ja niillä on selkeä alku ja loppu – loman jälkeen koittaa arki ja elämää on suunniteltava eteenpäin. On helppo turvautua rutiiniin ja tasaiseen menoon. Ei ihme, että lähtöpäätöksemme voi tuntua hullulta ja vastuuttomalta ja panee epäilemään, olemmeko ihan järjissämme. Mutta emme me täysin pelottomina hyppää tuntemattomaan, kyllähän se hirvittää! Toisaalta me kumpikin olemme silloin tällöin tarttuneet sattumalta tarjoutuneeseen tilaisuuteen, ja tehneet ratkaisevia elämänmuutoksia ennen tätäkin. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, tavalla tai toisella – ainakin tuntuu helpottavalta ajatella niin.

Mikä se teidän suunnitelma nyt sit ihan oikeesti on?

Matkasuunnitelmamme kiinnostavat tietysti myös. Niidenkin suhteen kaikki on vähän niin ja näin. Haluamme nähdä ja kokea paljon kaikenlaista, uusia maisemia, historiaa, luontoa, lämmintä vettä ja aurinkoa. Vaikka moni pitkän matkan purjehtija on ehdottomasti sitä mieltä, että reittisuunnitelma on oltava ja sitä noudatettava, me olemme lähdössä matkaan ihan eri mentaliteetilla. Emme lähde suorittamaan – emme kerää maileja, maita emmekä merten ylityksiä – mutta emme myöskään halua jumahtaa pummeiksi jonnekin ankkurilahdelle ja jättää matkaamme sikseen. Ehkä meille sopivin tapa edetä on suunnitella jonkinlainen alustava kehys aina joksikin aikaa eteenpäin, ja antaa matkan rönsyillä sen ulkopuolelle suuntaan jos toiseen, sen mukaan mikä kiinnostaa, ihastuttaa, inspiroi.

Matkan ensimmäinen etappi on päätetty, se on Välimeri. Toki matkalla sinne on lupa ja toivottavaakin pysähdellä ja tutkia kiinnostavia paikkoja. Biskajanlahden ylitse haluamme kuitenkin ehtiä hyvissä ajoin ennen syysmyrskyjä, ja sitten talven tullessa etsimme hyvän paikan, jossa pidellä kovia tuulia ja sateisia säitä. Ehkä ehdimme matkustella vähän myös maitse, nähdä vanhoja, kauniita kaupunkeja, taideaarteita ja kulttuuria, jylhää vuoristoa ja kumpuilevia oliivilehtoja. Kenties toiveena on löytää myös takaisin niille innoituksen ja harrastuneisuuden juurille, jotka nuorena saivat kuvittelemaan itsestään ja omasta tulevaisuudestaan jotakin luovempaa kuin mitä siitä sitten tuli. Kun mieli, silmät ja kädet saavat täyden vapauden ja aikaa, eihän sitä koskaan tiedä, mitä ne alkavat kehitellä. Sen ainakin jo tiedän, ettei luovuuteni jaksa eikä ehdi kukkia kiireisessä arjessa. Joku toinen osaa löytää sille aikaa hetken sieltä, toisen täältä, mutta minä en siihen pysty.

Voispa itekin noin vaan purjehtia jonnekin auringonlaskuun vailla huolen häivää!

Suurin osa matkan suunnittelusta ja järjestelystä on aika käytännönläheistä ja teknistä puuhaa sekä paperitöitä. Veneen varustelu on vaativaa hommaa, se ei käy niin helposti, että menee venemessuille tai venetarvikeliikkeeseen, hankkiutuu eroon rahoistaan ja saa tilalle erinäistä tavaraa. Ei – erilaisten varusteiden ja teknisten laitteiden kirjosta pitäisi saada selville monenmoisia asioita: miten ne asennetaan, paljonko ne tarvitsevat virtaa tai paljonko ne tuottavat virtaa – ja millaista virtaa – ovatko ne laadukkaita ja kestäviä, sopivatko ne juuri meidän käyttötarkoitukseemme, minkä muiden järjestelmien kanssa niiden tulisi puhua samaa kieltä ja miten tämä kaikki saadaan aikaiseksi. Ja vielä sekin, tarvitaanko niiden käyttämiseen mahdollisesti lupia ja pätevyyksiä.

Yksin merellä on ensisijaisesti pidettävä huoli itsestään, siksi kaikki turvallisuuteen liittyvä varustautuminen on tärkeää. Täytyy suunnitella, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa, on opeteltava erilaisia taitoja ja varusteiden käyttämistä hyvän sään aikana jotta varmasti osaa sitten kun on pakko. On totuteltava siihen ajatukseen, että apu ei saavu minuuteissa, jos jotakin käy. Kummankin on osattava tarpeen vaatiessa hoitaa yksin kaikki tehtävät veneessä ja purjehtia se turvallisesti satamaan, jos toinen meistä sairastuu tai loukkaantuu. Voihan tavallisessa arjessakin sattua mitä vain – tieliikenne on paljon vaarallisempaa kuin merenkulku ja tapaturmia sattuu eniten kotona. Jostain syystä sitä vain harvoin tulee ajatelleeksi, mutta asiat muuttuvat hyvin konkreettisiksi siinä vaiheessa, kun veneeseen pitää valita pelastuslautta, hätälähetin, kiinnitysvaljaat tai myrskyankkuri.

En ole merenkävijänä kovinkaan kokenut. Sen vuoksi olen halunnut hakea oppia kursseilta – ja varmaan myös sen takia, että satun vain olemaan tyyppiä, joka tykkää käydä kursseja. Joku muu uskaltaa lähteä säätämään omin päin ja oppimaan kantapään kautta, mutta minulle asioiden opiskelu ensin tuo varmuutta käytännön tekemiseen. Pari vuotta sitten, kun suunnittelin ensimmäisen purjeveneemme hankintaa, kävin Meriturvan pelastautumiskurssin. Mieheni toimi aikoinaan vuosikymmenen ajan Meripelastusseuran aluksen miehistössä, joten hänellä on kyllä käytännön kokemusta ihan oikeiden ihmisten pelastamisesta ihan oikean myrskyn keskeltä, mutta itse halusin lähestyä asiaa vähän hallitummissa olosuhteissa. Kurssi oli erittäin hyvä ja mieleenpainuva, ja sen käytyäni olen toden totta osannut kiinnittää huomiota turvallisuuteen – ja aivan erityisesti siihen, kuinka tärkeää on pysyä veneen kyydissä! Laidan yli pudonneelle ei pelastusrenkaista ja hälytyslaitteista ole juuri mitään hyötyä yön pimeydessä tai silloin, kun tuuli on kovaa ja aallokko suurta.

Pitäiskö teidän käydä joku parisuhdekurssi myös?

Ensiaputaitojakin olen hiljan käynyt opettelemassa EA1-kurssilla. Myös radiokurssit sivuavat turvallisuusteemaa – veneessämme olevia VHF- ja SSB-radioita voi käyttää paitsi hätätilanteissa, myös säätietojen hankkimiseen, sekin erittäin oleellinen osa turvallista matkapurjehdusta. Veneen radiolaitteet muodostavat radioaseman, joka vaatii luvan, ja aseman käyttäjä tarvitsee oman pätevyystodistuksen. Varmuuden vuoksi hankin vielä Kansainvälisen veneenkuljettajan lupakirjan, jotta paperimme olisivat varmasti kunnossa, jos jokin maa sellaista lupaa keksisi alkaa vaatia myös suomalaiselta omaa venettään purjehtivalta kipparilta. Veneen monenmoinen paperisirkus on tietysti vielä oma asiansa, ja lisäksi tarvitaan yhtä ja toista tarkastusta vakuutusta varten.

Käytännön veneremonttitaitoja ehdimme vielä hankkia kevään mittaan, sillä aikomuksenamme on asentaa veneeseen uudet kylmälaitteet ja aurinkopaneelit säätimineen, sekä tehdä jonkin verran muutoksia ja lisäyksiä sähköjärjestelmään, akkuihin, elektronisiin laitteisiin ja mahdollisesti hiukan wc- ja septitankkiosastollekin. Sähköstä ja putkihommista meillä onneksi on jo hyvää kokemusta viime keväältä, jolloin käytännössä uusimme pikku paattimme kaikki järjestelmät. Hinkkaus-, puunaus- ja lakkaushommat ynnä istuintyynyt ja verhojen rypytykset säästetään toimettomiin, kiireettömiin päiviin, kun veneemme lekottelee ankkurissa jossakin pittoreskissä lahdenpoukamassa.

Me ollaan teistä kyllä oikeesti tosi ylpeitä!

Seuraavaksi lienee korkea aika kaivella esiin kartat, mittaharppi ja vuorovesitaulukot. Rannikkolaivurikurssista on meillä molemmilla toistakymmentä vuotta aikaa, eikä näitä vaativampia navigointitaitoja ole tullut harjoiteltua sen koommin – kesäinen päiväpurjehdus kun onnistuu aika paljon yksinkertaisemmilla konsteilla. Lähtö tuntuu vielä kovin kaukaiselta, vaikka todellisuudessa se ei sitä ole. Paukkupakkaset ja paksu jää rannassa veneemme talvehtimispaikan edustalla eivät vain anna vielä vihjeitä siitä, että kevät pian koittaa. Mutta kyllä meille vielä kiire ehtii tulla, ennen kuin olemme valmiina lähtöön!

Lainaukset ovat kuulemiamme kommentteja, mitään sensuroimatta ja lähteitä paljastamatta!

Jos haluat lisätä omasi joukon jatkoksi, kommentoi ihmeessä!

Kompassisuunta 180° esittää: s/y Aina

Kompassisuunta 180° esittää: s/y Aina

Tätä hetkeä lukijamme ovat epäilemättä odottaneet yhtä malttamattomina kuin Venemessuja! Nyt se hetki on koittanut: on vihdoinkin aika esitellä uusi ja uljas veneemme! Tämän kaunottaren kyydissä ensi kesänä suuntaamme lämpimämmille vesille, kohti etelää – kompassisuuntaa 180° seuraten, kuten blogimme nimikin on alusta asti vihjaillut.

Saanko esitellä: purjevene s/y Aina

Vuodenvaihteessa kirjoitin pohdintojamme siitä, millaisesta veneestä haaveilimme ja mitä ominaisuuksia pidimme tärkeinä. Tätä ”listaa” koostimme pari vuotta, siitä alkaen kun hankimme ensimmäisen purjeveneemme. Tänä aikana lista muuttui ja muokkautui samalla kun me opimme lisää purjehduksen ja veneen omistamisen käytännöistä ja opiskelimme monenlaista tietoa ja teoriaa veneistä ja purjehtimisesta kaikista mahdollisista lähteistä. Eikä lista vieläkään valmis ole. Vene on nyt hankittu ja monta asiaa on sen myötä lyöty lukkoon, mutta useampi juttu ratkeaa vasta sitten, kun ollaan matkalla. Emmehän vielä voi tietää, millaista vakituinen eläminen veneessä tulee olemaan, emmekä osaa kuvitella kaikkia paikkoja, säitä ja olosuhteita joita matkalla kohtaamme.

Koska aikomuksena ei ole heti suin päin rynnätä minkään valtameren ylitse vaan edetä askel kerrallaan, saaristo- ja rannikkopurjehduksesta muutaman vuorokauden avomerilegeihin ja joskus sitten myöhemmin vaativampiinkin suorituksiin, ehdimme suunnitella ja toteuttaa varustustakin osin vasta matkan varrella. Olisihan se toki mukavaa, että veneessä olisi kaikki mahdollinen varustus, jokainen nippeli, nappeli ja vitkutin paikoillaan, yhteydet valmiina merten yli ja kaikkiin taivaankappaleisiin, ja miehistö päästä varpaisiin puettuna sesongin tyylikkäimpiin väreihin, kun matkamme alkaa. Mutta meille tärkeintä on, että vene on matkakunnossa ja turvallinen, ja että meillä on toimintavarmat konstit navigoida sinne, minne nyt sitten ikinä olemmekaan menossa. Muu järjestyy sitten ajallaan. (Jos olet sponsori ja haluat ehdottomasti pukea meidät sesongin väreihin, se kyllä sopii meille oikein hyvin!) On turhaa käyttää rajallisia resurssejaan vaikkapa kalliiseen eletroniikkaan, jos alkuun pääsee sillä, mitä veneessä on jo valmiina. Voihan uusi hankinta osoittautua ihan turhaksi, ja parin vuoden päästä sekin jo on “vanhaa” tekniikkaa. 

Teimme kaupat Aina-veneestämme jo joulun alla. Olen siitä asti toivonut ja odottanut, että minulla olisi siitä hyviä, edustavia valokuvia esiteltäväksi lukijoillemme, mutta kamerani ei toistaiseksi ole suostunut matkustamaan veneen luo ja ottamaan niitä. Ruman pressun alla ankealla, tuulisella kentällä kököttävä vene ei liioin ole erityisen kuvauksellinen, ja sisälläkin on nuhjuista ja hämärää. Esiteltäköön perheemme uusin jäsen siis vanhoilla myyntikuvilla ja parilla näpit jäässä räpsäistyllä ulkokuvalla. Toivon mukaan viimeistään keväällä alkaa syntyä kuvaamisen aihetta!

YllätyS, yllätyS –  S & S!

Veneemme on amerikkalaisen Sparkman & Stephensin huipputoimiston suunnittelema Stevens Custom 40. Niitä valmistettiin vain kymmenkunta Queen Long Marine -veistämöllä Taiwanissa. Kuten ”isosiskonsa”, paljon suositumpi Stevens 47, se suunniteltiin vaativaan matkapurjehdukseen. Molempia oli myös Karibialla charter-veneinä Bill Stevens -nimisen charteryrittäjän lipun alla, ja veneet nimettiin hänen mukaansa. Oheisesta linkistä löydät veneiden esitteen. Myöhemmin Queen Long jatkoi Stevens 47 -veneiden valmistusta nimellä Hylas 47. Hylas-veneitä valmistetaan edelleenkin – ne löytyvät tämän päivän venemarkkinoiden luksusskaalan yläpäästä.

Sparkman & Stephens – Stevens Custom 40

Meidän veneemme on nimensä mukaisesti 40-jalkainen eli noin 12 metriä pitkä. Se edustaa hyvää vuosikertaa 1983 ja sillä on jo plakkarissaan ainakin yksi Atlantin ylitys. Se on selvästi vahvaa, jämäkkää tekoa, ja vaikka aika ja sääolot ovat haalistuttaneet kylkien kiiltoa ja taidokkaasti rakennettua mahonkisisustusta, voi nähdä, että vene on yksityiskohtiaan myöten mietitty ja suunniteltu nimenomaan matkapurjehdusta ajatellen. Vene on runkomuodoltaan syvä ja pyöreä, siinä on pitkähkö eväköli joka on kiinteä osa runkoa, ja iso peräsin kiinnittyy täysipituiseen skegiin. Se on kutteritakiloitu, eli siinä on kaksi purjetta keulassa – isompi, varsin ylös leikattu keulapurje ja sen takana pienempi kutteripurje. Veneemme pitäisi olla kovassa kelissä juuri sellainen vakaa ja rauhallinen, mutta varsin nopea, kuten S & S -veneet tapaavat olla – samasta syystä moni suomalaispurjehtija on valinnut pitkän matkan veneekseen klassikko-Swanin. Vene purjehtii hyvää vauhtia ja mukavasti, luovii varsin hyvin ja toimii myös myötäisillä tuulilla. Tästähän meillä ei itsellämme ole vielä varsinaisesti kokemusta, sillä teimme rohkeasti kaupat paatin jo seistessä talviteloillaan, mutta olemme haastatelleet perusteellisesti entistä omistajaa ja paria venetuntijaa. Lisäksi olen onnistunut löytämään ainakin yhden Stevens 40 -veneen, joka perhemiehistöineen purjehtii maailmalla. Voit katsoa heidän Youtube-esittelyvideonsa – veneen “pohjaratkaisu” on täsmälleen samanlainen kuin meillä.

Sparkman & Stephens – Stevens Custom 40. Kuvasta poiketen meidän veneessämme ei ole kääntököliä vaan köli on syvempi ja kiinteä.

Astu laivaan!

Veneemme ohjaamo, eli istumalaatikko tai sitloora, sijaitsee keskellä venettä, eikä perässä, kuten purjeveneissä useimmiten. Ainakin Suomessa keskiohjaamoveneet ovat aika harvinaisia – tunnetuimpia ovat tietysti Hallberg-Rassyt, joiden isommissa malleissa on lähes aina keskiohjaamo. Etuna tästä on ainakin hyvä näkyvyys joka suuntaan, ja tietysti sisätilojen kannalta se, että näin muodostuu tilava ja täysikorkuinen perähytti.

Portaita pitkiin pääsee avotilasta veneen “olohuoneeseen” eli kaiketi virallisesti salonkiin, jossa on iso taittopöytä ja sen molemmin puolin mukavat sohvat. Salongista perähyttiin pääsee kahta kautta – vasemmalta eli paapuurin puolelta käytävämallisen keittiön läpi, tai styyrpuurin puolelta wc- ja suihkutilan kautta. Wc:tä voi siis kätevästi käyttää sekä perähytistä että salongista käsin, ja märät vaatteet voi helposti heti sisään tullessaan ripustaa suihkutilaan kuivumaan. Styyrpuurin puolella on lisäksi ihan hyvän kokoinen navigaatioasema laitteineen ja sähkötauluineen. Keulassa on vielä “vierashuone”, jossa on tietysti se perinteinen V-muotoinen sänky, ja makuuhytin kyljessä toinen, pienempi wc. Tuleva kotimme on siis kompakti asunto, jossa on 3 h + k + 2 wc + kph – ja parasta siinä on tietysti sijainti, sijainti ja sijainti!

Alla on Pinterest-taulu veneemme myyntikuvista. Tämänhetkinen vaikutelma ei ole ihan näin siisti, mutta kenties pelkkä kunnon jynssäys ja uudet vaha- ja lakkakerrokset riittävät tuomaan eleganssin esiin!

Tekniikkaa ja varustelua

Sisäänkäyntiportaikon alla sijaitsee moottori, joka on nimeltään Yanmar. Siinä on 50 hevosvoimaa ja se on asennettu veneeseen 2000-luvun alussa. Käyttötunteja on vähän ja kone on vielä sellaista “vanhan hyvän ajan” mallia, jossa ei ole turhanpäiväistä tietotekniikkaa. Moottoriin pääsee käsiksi joka puolelta, joten sitä on helppo huoltaa. Navigointielektroniikka veneessä on enimmäkseen yli 10 vuotta vanhaa, mutta edelleen käyttökelpoista. On hyvä autopilotti, tutka, gps, epirb sekä vhf- ja ssb-radiot. Veneen peräpeilissä komeilee Hydrovane-tuuliperäsin, joka ohjailee venettä avomerellä viemättä ampeeriakaan virtaa. Salongissa on dieselkamina, jollaiselle olisi ollut ainakin viime kesänä käyttöä Suomen saaristossa. Purjeita on kaksi täyttä purjekertaa, myrskypurje sekä kevyen tuulen genaakkeri eli pallopurje. Purjeet ovat Loviisassa Doylellä katsastettavana, ja ovat kuulemma ihan kelpo kunnossa. Huh huh, ainakin sen asian suhteen voimme huokaista helpotuksesta, sillä uudet purjeet eivät ole halpoja!

Mutta vielä riittää varusteltavaa, vaikka pysytelläänkin ihan välttämättömyyksissä. Nykypäivänä aurinkoenergia on niin edullista ja tehokasta, että sitä on ilman muuta järkevintä käyttää veneen laitteiden tarvitseman sähkön tuotantoon. Aurinkopaneelit ovat siis ostoslistalla, ja niitä varten meidän täytyy teettää veneen peräkannelle kaari, johon ne voi kiinnittää. Veneen mukana tullut pelastuslautta on vanha ja huollon tarpeessa, mutta harvinaista merkkiä jota huoltaa koko Euroopassa vain yksi italialainen firma. Lautta saa siis mennä vaihtoon. Venemessuilta löytyi hyvä tarjous uudesta lautasta, jonka posti toivottavasti tuo meille piakkoin. Sitten on tietysti suuri, valtava ankkurikysymys! Jos olet seurannut koskaan kansainvälistä purjehdusaiheista keskustelupalstaa, tiedät varmaankin, miten kiihkeitä puheenvuoroja eri merkkisten ankkureiden puolustajat ja vastustajat käyvät! Meidän veneemme keulasta löytyy perinteinen CQR, joka on kelpo ankkuri Itämerellä, mutta ei välttämättä toimi vaihtelevissa olosuhteissa maailmalla. Jos sinulla on tähän asiaan – tai mihin tahansa muuhunkin – perusteltu kanta tai suositus, jätä toki kommentti! On muutenkin aina mukavaa saada kommentteja ja päästä keskusteluyhteyteen lukijoidemme kanssa!

Entäs sitten ne kompromissit?

Veneemme ruksaa vaatimuslistamme ruuduista hämmästyttävän monta – pari sellaistakin, joita emme uskoneet mahtuvan lähellekään budjettiamme, ja yhden hartaan toiveen jota en edes uskaltanut kirjoittaa mustalla valkoiselle – mutta kai nyt jokin asia jäi kaihertamaan? No, veneessämme on maston sisään rullautuva isopurje – sekin muuten runsaasti eriäviä mielipiteitä herättävä aihe! Pääsääntöisesti ne, joilla sellaista ei ole, eivät sellaista koskaan huolisikaan, mutta ne, joilla sellainen on, ovat siihen varsin tyytyväisiä. Mene tiedä! Sen käyttö tietysti vaatii opettelua ja toimintavarmuus hyvää huolenpitoa, mutta samahan koskee kaikkia teknisiä laitteita. Sanoisin, ettei tässä tapauksessa tunnu kovinkaan pahalta tehdä moista myönnytystä. Toinen pieni puute on kannella sijaitsevan säilytystilan vähyys. Ankkurikettingille on toki hyvän kokoinen boksinsa, mutta istumalaatikon penkkien alla ei ole sellaisia valtavia säilytystiloja kuin monissa muissa veneissä. Meillähän se tila on hyödynnetty sisäpuolella – koko veneessä on täysi seisomakorkeus. Ehkä ongelmaan löytyy ratkaisu, kunhan tarpeeksi lyömme viisaita päitämme yhteen.

Vaatimuslistamme varustepuoli on tietysti vielä vajaa, mutta muuten veneemme aika lailla vastaa niitä toiveita ja vaatimuksia, joita ehdimme parin vuoden aikana pohtia. Aika ihmeellistä, vai mitä?

Luemme erittäin mielellämme palautetta ja ajatuksia lukijoita ja vastaamme niihin – älä siis epäröi kommentoida!

Tekstiä, totta ja videonauhaa – innoitusta ja tietoa merimatkoille

Tekstiä, totta ja videonauhaa – innoitusta ja tietoa merimatkoille

Pimeät illat kuluvat rattoisasti hyvien kirjojen parissa. Saattaa siinä sivussa talven selkäkin taittua vähän nopeammin. Lukemisen lisäksi voi tietysti harrastaa muutakin viihdettä. Me emme ole katsoneet televisiota sen jälkeen, kun viimeinen analoginen lähetys päättyi ja tv-ruutumme alkoi näyttää lumisadetta. Mutta netissä roikkuminen on tietysti käynyt tutuksi, samoin netistä löytyvät blogit, videot ja informatiivisempikin sisältö. Meillä kaikki tämä on sattumoisin ollut pitkään varsin purjehduspainotteista.

Sen lisäksi, että lyhyiden purjehduskausien välisen tolkuttoman pitkän talven saa näin kulumaan, pääsee mukaville mielikuvamatkoille lämpimämpiin ja valoisampiin paikkoihin. Mutta samalla tulee huomaamattaan oppineeksi yhtä ja toista. Seuraavaksi ajattelin listata erilaisia hyödyllisiä sekä hauskoja purjehdukseen liittyviä juttuja, joihin olemme törmänneet.

Tubehen tuijottamisesta se lähti

Rentoa ja hauskaa tropiikissa
Kun aloimme haaveilla suuresta merimatkasta, löysimme Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Siellä ensimmäisiksi ihmetyksen kohteiksi ja inspiraation lähteiksi valikoituivat tänä päivänä melkein kaikkien purjehtijoiden tuntemat ”klassikot” s/v Delos ja Sailing La Vagabonde. Deloksen viehätys on kantanut pidemmälle, vaikka kiintiömme sanoille awesome, epic ja amazing onkin jo kauan sitten täyttynyt. Ehkä syynä on otollinen esitysajankohta – perjantaina työviikon jälkeen on mukavaa nollata aivot katsellen trooppisia maisemia, hauskanpitoa ja hienosti kuvattuja vedenalaisia maailmoja.

Hikisiä projekteja – ja sitten rentoa ja hauskaa tropiikissa
Kun olimme jonkin aikaa harrastaneet tätä ”tiedonhakua”, alkoi mieheni intoilla jostakin nuoresta naisesta, joka osasi korjata dieselmoottoria, hitsata ja rälläköidä. Ja päälle päätteeksi purjehtia yksin omaa venettään. Kysessä oli tietenkin Untie the Lines, jossa saksalainen Nike osti Karibialta veneen, antoi sille nimen Karl ja ryhtyi tuumasta toimeen. Veneprojektit ovat suorastaan uuvuttavaa katseltavaa, mutta naisen päättäväisyyttä on kyllä ihailtava. Onneksi veneellä lopulta pääsi myös purjehtimaan, sillä Karibian maisemat helpottavat kaamosoireita ainakin hiukan.

Toinen Youtube-kanava, joka aloitti veneen korjaamisella, on Sailing Uma. Pienehkön ja vähän vanhemman veneen hankkinut pariskunta on suoriutunut kunnialla vähän harvinaisemmista projekteista, kuten sähkömoottorin asentamisesta.

Sieniä sateella
Vuosi-pari sitten Youtube alkoi pursuilla purjehdusvideoista, ja pysyäkseen aallonharjalla koittaa moni tekijä erottautua julkisuustempuilla – kuten esittämällä enemmän kuin tarpeeksi paljasta pintaa – minkä vuoksi ainakin oma mielenkiintomme suurimpaan osaan on lopahtanut.

Pohjoismaista väriä
Yksi tuoreemmista tulokkaista, Ran Sailing ja sen sympaattinen ruotsalaispariskunta Malin ja Johan, on kuitenkin osoittautunut seuraamisen arvoiseksi laadukkaalla tuotannollaan. Sympaattinen on myös toinen ruotsalaispariskunta Linn ja Gustav Ocean Around -kanavalla. Tanskalaisella porukalla puolestaan on hyvä meininki Moana-katamaraaninsa kyydissä.

Äijäenergiaa
Youtubessa yliedustettujen bikinineitojen mukavaksi vastapainoksi löytyy muutamia merten yksinäisiä susia, joista hauskimpina mainittakoon sveitsiläinen Alex Galopin-veneellään sarjassaan Winded Voyage, sekä englantilainen Barry the Old Seadog. Ei pidä unohtaa myöskään Keep Turning Left -videoiden tekijää Dylan Winteriä, joka on jo vuosien ajan kiertänyt Brittein saaria vastapäivään.

Raskaan sarjan purjehdusta
Norjalaisen Erikin videot Pohjanmeren talvityrskyissä purjehtimisesta ovat ainakin omasta mielestäni Youtuben parasta laatua. Sarjan nimi No Bullshit Just Sailing ei ole ollenkaan liioiteltu.

Upeita videoita Karibian seikkailuistaan filmannut Sea Change katosi jonnekin Amazonin hämäriin, eikä heistä ole muutaman jakson jälkeen kuulunut mitään.

Vastapainoksi naisvoimaa
Koskettavimman tarinan kertoo nainen nimeltä Elizabeth Tyler, joka leskeksi jäätyään ryhtyi kipparoimaan venettään Välimerellä – Sailing on, Single Handed. Elizabeth on taiteilija ja maalaa upeita, meren inspiroimia vesiväriteoksia.

Kuinka katosin blogimaahan

Ennen purjehdusinnostuksen puhkeamista en ollut juurikaan lukenut blogeja, korkeintaan joskus etsiskellyt jostakin blogista remontointi- tai sisustusinspiraatiota. Tosin mehän emme maalaistalon remontissamme oikeastaan koskaan päässeet siihen vaiheeseen, jossa olisi ollut aikaa miettiä sohvatyynyjen väriä. Silloin kun kauan sitten edellisen kerran aloitin purjehdusharrastuksen, ei mitään blogeja ollut olemassakaan. Mutta nyt minulle avautui aivan uusi maailma!

Meretniemen perheen blogi Sail for Good taisi olla ensimmäinen purjehdusaiheinen blogi, jota aloin seurata – he kiertävät nyt maapalloa toista vuotta. Mutta ensikohtaamiseni Meretniemien kanssa ei tapahtunut netissä, vaan Meriturvan suuressa altaassa, jossa polskimme samalla veneilijöiden pelastautumiskurssilla ikimuistoisen päivän ja punnersimme toisiamme milloin veneen, milloin pelastuslautan kyytiin. Ensimmäinen oma purjeveneemme oli tuolloin vasta pilkkeenä silmäkulmassani, ja siksi tuntui jännittävältä tavata pariskunta, joka oli jo lähtökuopissa, valmiina tuollaiseen valtavaan seikkailuun.

Seuraavaksi ryhdyin seuraamaan s/y Mantan edesottamuksia Chilessä ja Tyynellä valtamerellä. He olivat käyneet myös Huippuvuorilla, Grönlannissa ja ties missä hurjissa paikoissa!

Lisää suomalaisia löytyi vähitellen. Muutama pallonkiertäjä – s/y Iiris, s/y Homeless ja s/y Himene – Välimerelle ja Kanarialle purjehtinut s/y Talisman sekä Euroopan rannikoita seuraileva s/y Suwena tulevat äkkiseltään mieleen.

Mutta aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kuten kotoisia ja pohjoismaisia vesiä purjehtivien s/y Dolphin Dance, s/y Mamarosa, s/y Naminami ja s/y Solsidan -veneiden blogit osoittavat. Lähivesiemme hienoudet tulevat mielestäni kaikkein parhaiten esille Haaveena hyvä kuva -blogissa, joka on täynnä upeita kuvia ja paljon tietoa venesatamista Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Näistä ja monista muista blogeista inspiroituneena päätin perustaa oman blogin. Olimme kevättalvella hankkineet oman pikku paattimme, ja halusin kirjoittaa vaatimattomista reissuistamme lähivesillä – kuten matkastamme Viroon 2016 ja sekä Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle 2017. Tietysti minulla oli jo tuolloin taka-ajatuksena pidemmälle reissulle suuntaaminen sitten joskus, mutta totta puhuen en uskonut että se oikeasti tapahtuisi. Enkä oikeastaan usko vieläkään, vaikka nyt ollaan jo aika monta askelta lähempänä haaveen toteutumista kuin tuolloin kaksi kesää sitten.

Luurit päähän

Ehdin ajaa pitkää työmatkaa peräti 12 vuotta ennen kuin tajusin, ettei minun ole mikään pakko kuunnella aamuradioiden tyhjänpäiväistä hölötystä ja listapoppia. Piti etsiä jotakin kiinnostavampaa kuunneltavaa. Äänikirjoihin keskittyminen oli vaikeaa, mutta yhden podcast-jakson ehti työmatkalla kuunnella vaivattomasti alusta loppuun.

Löysin vieläpä purjehdusaiheisia podcasteja! Tosin taaskin vain englanniksi, mutta samalla tarjoutui hyvä tilaisuus opetella englanninkielistä purjehdussanastoa – hyödyllistä etenkin, koska päätin kunnianhimoisesti kirjoittaa omaa blogiamme kaksikielisenä alusta asti.

Ensimmäinen löytöni oli australialainen The Sailing Podcast. Uusia jaksoja ei ole tullut enää vuosiin, mutta arkistosta löytyy mukavia haastatteluja ihan tavallisista ihmisistä purjehtimassa maailman merillä. Yksi tätä kautta löytämistäni suosikeista on The Cynical Sailor and His Salty Sidekick -blogi, jonka kirjoittaja Ellen oli pitkään ainoa, joka kommentoi omia kirjoituksiani.

Paras podcast-löytöni oli ehdottomasti On the Wind – 59° North, jossa purjehduksen monitoimimies Andy Schell haastattelee alan ihmisiä laidasta laitaan – tavallisista harrastajista legendoihin, etunenässä Sir Robin Knox-Johnston. Podcastissa haastatelluista omia suosikkejani ovat Giffordin lapsiperhe Totem-veneellään, ruotsalais-tanskalainen perhe Veber sekä matkapurjehduksen legendat Lin ja Larry Pardey, John ja Amanda Neal, Paul ja Sheryl Shard, arktisten ja antarktisten leveysasteiden seikkailijat Skip Novak, Matt Rutherford, John Harries, Sigurdur Jonsson ja Bob Shepton.

Joitakin mukavia podcast-haastatteluja ilmestyy silloin tällöin Boat Radio –kanavalla.

Tietopaketteja netissä

Valtaosa netistä löytämästäni tiedosta on englanniksi. Jos englannin kieli kuitenkin sujuu kohtalaisesti, loistava tietopaketti on Attainable Adventure Cruising -nettisivusto. Sieltä löytyy loputon määrä kokeneiden purjehtijoiden kirjoittamia artikkeleita matkapurjehduksesta, veneistä, varusteista, säästä, käytännön kokemuksista ja kaikesta mahdollisesta vaativampaan purjehdukseen liittyvästä. Jäsenyys maksaa, mutta vain pennosia verrattuna vaikkapa Netflixiin.

The Boat Galley – eli kapyysi tai pentteri, miksikä veneen keittiötä sitten haluaakin kutsua – on mahtava kokoelma vinkkejä veneessä kokkaamiseen, veneen ylläpitoon ja ylipäänsä kaikenlaisiin veneilijän kohtaamiin tilanteisiin ja ilmiöihin.

Podcastien yhteydessä mainittu Sailing Totem –perheen blogi on myös täynnä matkapurjehtijaa kiinnostavaa tietoa, ja Veberin perhe on kirjoittanut s/y Annalisa –veneensä seikkailuista paitsi blogia myös useita oppaita matkapurjehtimiseen – kaikki ruotsiksi, mutta niihin kannattaa tutustua jos toinen kotimainen taipuu.

Purjehtijoiden keskustelupalstoilta löytää myös paljon tietoa – osa siitä oikein hyödyllistäkin. Se toinen osa sitten ei olekaan niin hyödyllistä, mutta sen päätteleminen ei aluksi ole välttämättä helppoa. Kotoisen Suomi24:n purjehduspalstan suhteen tosin vaikeuksia ei ole – se on varsin onneton. Vene-lehden palsta on aivan hiljainen, mutta Facebookista saattaa löytää purjehdusaiheisia keskusteluryhmiä. Omat löytöni ovat jälleen englanninkielisiä, etunenässä tietysti Cruisers Forum. Muita aktiivisia ovat Sailnet ja Cruising Anarchy. Facebookista olen itse löytänyt esimerkiksi purjehtiville naisille tarkoitetun suljetun ryhmän, jossa käydään vilkasta ja kiinnostavaa keskustelua.

Kirjatoukan poiminnat

Jokaisen matkapurjehtijan raamattu on tietysti Jimmy Cornellin World Cruising Routes. Siinä on lueteltu kaikki maailman purjehdittavat reitit, niiden sääolosuhteet ja suositeltavat purjehdusajankohdat.

Suomessa ei purjehdusaiheista kirjallisuutta ilmesty pilvin pimein, mutta yksi hyvä ja suositeltava perusopas on Auli Irjalan Matkapurjehtijan opas. Itse luin kirjan vasta kun olimme jo pitkään tehneet omaa ”tutkimustamme” matkaan ja veneisiin liittyen, ja huomasin seikkailleeni monilla samanhenkisillä tiedon lähteillä ennenkin. Kirjan parasta antia ovat monien suomalaispurjehtijoiden kokemukset matkan varrelta. Omista kokemuksistaan pitkällä purjehduksella Auli Irjala on kirjoittanut kirjan Meren selkä taittuu, joka oli kiinnostava ja inspiroiva lukukokemus. Auli on tietenkin myös aiemmin mainitun s/y Mantan blogin kirjoittaja, jonka juttuja voi lukea myös Vene-lehdestä.

Lehdistä, blogeista ja podcast-haastatteluista voi bongata myös hyviä lukuvinkkejä. Itse olen sillä tavoin löytänyt monta kiinnostavaa tieto- ja seikkailukirjaa, joista osan olen jo lukenut ja osa on vielä toivelistalla.

Koska aikomuksemme on ryhtyä varsin pienen budjetin seikkailijoiksi, ensimmäiseksi törmäsin tietysti alan legendoihin Lin ja Larrey Pardey’iin. Heidän kirjansa ovat köyhäilypurjehduksen merkkiteoksia. Esimerkiksi The Cost Conscious Cruiser -kirjassa kerrotaan havainnollisin esimerkein miten vähällä pärjää. Vähän tuoreempi versio samasta aiheesta on Rick Pagen ja Jasna Tutan Get Real, Get Gone. Perusidea on sama kuin kaikissa muissakin leppoistamisen tai downshiftaamisen oppikirjoissa – sen sijaan että hankimme jatkuvasti uutta tavaraa ja etsimme ongelmiimme yhä monimutkaisempia ratkaisuja, ideana onkin luopua kaikesta, mikä ei ole täysin välttämätöntä. Eihän sitä joka sanaa ihan purematta niele, mutta ajattelemisen aihetta kirjoista kyllä saa. Voihan olla, että ennen pitkää löydämme itsemme lehteilemästä näitä kirjoja hyvinkin tarkkaan, kun säästöpossun pohja alkaa häämöttää.

Purjehdustarinoiden osastolta mieleenpainuvimpia oli Bernard Moitessierin kirja La longue route, enlanniksi The Long Way. Siinä Moitessier kertoo osallistumisestaan Golden Globe -purjehduskilpailuun, jota hän ei kuitenkaan purjehtinut maaliin, vaan jatkoi matkaa ja päätyi puolitoista kierrosta palloa kierrettyään rakkaalle Tahitilleen. Purjehtijan kokemukset ja näyt yksinäisellä merellä ovat outoa ja ihmeellistä luettavaa.

Nostanpa esiin myös pari erinomaista kuvakirjaa: Aleksi Bardyn ja Ville Salomaan Oskarin venekirja, joka sopii veneilyn perusteokseksi ihan kaiken ikäisille, sekä Pive Toivosen Atlantin viemää, joka kertoo hienon tarinan matkasta Atlantin saarille.

Kotimaisista ”seikkailukirjoista” omalla listallani ovat seuraavaksi Göran Schildtin Daphne-veneen retkistä kirjoittamat kirjat. Näistä olen kauan sitten lukenut jokusen – Odysseuksen vanavedessä, Aurinkolaiva, Ikaroksen meri – ja nyt on korkea aika verestää tuttavuus. Onhan meilläkin suuntana Välimeri! Ja kun sieltä joskus matka jatkuu eteenpäin, inspiraatioksi voisi sopia vaikkapa Endurance – Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki tai lapsena minuun valtavan vaikutuksen tehnyt Thor Heyerdahlin Kon-Tiki.

Mikä on oma meriaiheinen lempikirjasi? Mitä mukavaa tai hyödyllistä olet löytänyt netistä?
Luen mielelläni kommentteja ja vastaan niihin – älä siis epäröi kommentoida!

12 kuvaa kesästä

12 kuvaa kesästä

Kesä on kaukana! Kuinka hyvää tekeekään katsella sinisen ja vihreän sävyissä hehkuvia kuvia viime kesän retkiemme varrelta. Halusin tehdä kuvista hyvän mielen koosteen kaikille meille kesää ja merta kaipaaville, vaikka blogitekstinä aihe ei ole ollenkaan omaperäinen. Tällä kertaa en jaa omia ajatuksiani enkä kerro vielä suunnitelmistamme lisää – en edes aio keksiä itse tämän tekstin aihetta, vaan olen lainannut sen joltakin muulta. Vien tämän epäomaperäisyyden (vaiko omaperättömyyden?) vieläpä niin pitkälle, että kirjoitan otsikkoon numeron, vaikka olin päättänyt etten koskaan tee niin. Kuvat sentään ovat omiani!