Browsed by
Year: 2022

Laiskanpulskea purjehdusvuosi 2022

Laiskanpulskea purjehdusvuosi 2022

Purjehdusseikkailumme viides vuosi pyörähti käyntiin toukokuussa 2022. Purjehduksellisesti se jäänee muistiin ehkä vähän laiskana vuotena. Neljännen reissutalvensa veneemme Aina asusteli Kreetalla Agios Nikolaoksen satamassa. Toinen meistä piti Ainalle seuraa Kreetan kylmissä ja epävakaissa talvisäissä, toinen vietti talven Suomessa töitä tehden. Sota-, pandemia- ja inflaatiouutiset vetivät mielen matalaksi. Sen kaiken vastapainoksi tuntui hyvältä kellua kesä lämpimällä Joonianmerellä kaikesta irrallaan. Matkanteossa tulee muutenkin joskus kausia, jolloin matkustaminen ei niin inspiroi. Joskus jopa kyllästyttää. Se kuulostaa monesta varmaan oudolta, ellei suorastaan rikolliselta. Mutta matkapurjehdus elämäntapana on juuri sitä – elämää – siinä missä joku muukin, ja siihen kuuluu erilaisia vaiheita. Jatka lukemista

Hauskaa joulua 2022!

Hauskaa joulua 2022!

Vesivärimaalaus joka esittää lumesta tehtyä purjevenettä ja kahta lumiukkoa sen kyydissä

Sieltä se joulu taas saapui. Purjevene Ainan kyydissä tutustutaan tänä jouluna italialaiseen jouluperinteeseen. Se vaikuttaa ainakin kulinaariselta anniltaan hyvin miellyttävältä. Sylvian joululaulusta tutuin sanoin myös sypressit tuoksuvat nyt talvellakin, viini vaahtoaa ja sää on varsin toukokuinen. Jatka lukemista

Kesän 2022 kootut seilailut

Kesän 2022 kootut seilailut

Purjevene ylhäältä mastosta kuvattuna

Kesä 2022 hujahti Kreikan vesillä telakkahommien ja kevyiden päiväpurjehdusten merkeissä. Tulimme viettäneeksi monta viikkoa ihan suoranaista mökkilomaakin, tosin kelluvassa asumuksessa. Monena aamuna sitä suunnitteli, että tänään kyllä rullattaisiin purjeet auki ja lilluttaisiin edes seuraavaan poukamaan, mutta päivän kuumuuden laskeuduttua merenpinnan tasolle yhä useammin pohdiskelu päättyi lopputulemaan “Onks pakko jos ei taho?” Jatka lukemista

Kythera – yllätys matkan mutkassa

Kythera – yllätys matkan mutkassa

Kansikuvassa Kytheran saaren Kapsalin lahti, jonka keskellä on ankkurissa vain yksi vene, Aina. Ankkurilahtea reunustaa valkohiekkainen uimaranta, pieni rantakylä ja ympärillä kohoavat kukkulat. Taustalla näkyy toinen pienempi poukama, jossa on kylän kalasatama. Vesi on upean sinistä ja turkoosia.

Olimme lähteneet purjehtimaan Kreetalta kohti Joonianmerta toukokuun 8. päivä. Vuorokautta myöhemmin Kreeta möllötti edelleen paapuurin puolellamme, aivan kuin emme olisi edenneet mihinkään. Onhan se valtavan pitkä saari, mutta eipä vauhdissakaan ollut hurraamista. Tuuli oli vastahankainen, niin että pääsimme niukin naukin etenemään jonkinlaisessa luovikulmassa, ja ajoittain kävi niin tyyneksikin että oli pakko ajaa koneella. Jatka lukemista

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Harmaat kiviset tuulimyllyt seisovat rosoisella rinteellä. Joissakin on tallella siivet ja purjekankaiden riekaleita.

Talvi 2021-2022 oli harvinaisen kylmä ja runsasluminen – myös Kreetalla! Lisäksi Kreetan talvi oli poikkeuksellisen myrskyinen, ja ainakin veneemme Ainan mielestä kerta kaikkiaan ikävin talvi koko purjehdusreissumme varrella. Tämän jutun kirjoittaja, Inka, vietti talven kotomaassa, siellä pakkasten ja hankien keskellä, mutta vene ja venevahti sinnittelivät Agios Nikolaoksen marinassa pidellen milloin vesi-, milloin raesateita ja kiristellen köysiä hulvattomasti vellovassa satama-altaassa. Aurinkoisina päivinä saattoi ihailla lumipeitteisiä vuoria, mutta kauniit näkymät eivät aivan täysin korvanneet huonoista ilmoista johtuvaa mieliharmia ja vaivaa. Jatka lukemista

Spinalongan saari – ei paluulippua

Spinalongan saari – ei paluulippua

Venetsialaisen linnakkeen kupukattoinen puolustustorni ja muuria, taustalla Kalydonin niemen rosoista kalliorantaa ja syvän sinistä merivettä

Matkustin Kreetalle ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Se oli ensimmäinen ja ainoa etelänmatkani, ja upeiden hiekkarantojen ja hirvittävän suolaisen, mutta taivaallisen lämpimän uimaveden lisäksi mieleeni jäi lähtemättömästi laivamatka spitaalisten saarelle. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin olimme saapuneet omalla veneellämme tämän kuuluisan saaren, Spinalongan, suojiin kauniille ankkurilahdelle. Oli aika lähteä tutustumaan linnakkeeseen, tällä kertaa jollan kyydissä. Jatka lukemista

Kreetalle talvea pakoon – Spinalonga ja Elounda

Kreetalle talvea pakoon – Spinalonga ja Elounda

Eloundan kalasatama on täynnä värikkäitä kalastusveneitä.

Aina purjehti rauhallisesti mieluisinta kompassisuuntaansa, 180°. Taakse jäi Mykonos, sitten Naxos ja Paros, joiden välistä pujahdimme yhä etelään suunnaten. Elettiin lokakuun viimeistä päivää, joten aurinko laski jo aikaisin illalla. Kuu ei valaissut tätä yöpurjehdusta. Taivasta peitti pian niin paksu pilvikerros, että yöstä tuli säkkipimeä. Tuuli jaksoi kuitenkin kuljettaa meitä ihan mukavaa vauhtia, eikä merikään ollut kuoppainen, joten saimme vuoron perään hyvin unen päästä kiinni. Minä kiipesin istumalaatikkoon omaan vahtivuorooni puoliltaöin, ja näin styyrpuurin puolella kauniissa yövalaistuksessaan kimaltelevan Santorinin saaren. Ehkäpä siellä tulisi joskus käytyä, mutta ei nyt – meillä oli suuntana Kreeta. Jatka lukemista

Mykonos ja talviset tuulet

Mykonos ja talviset tuulet

Mykonoksen kaupungin kuuluisat tuulimyllyt meren rannalla, taustalla sininen meri ja vaahtopäitä.

Lokakuun loppupuolella olimme pidelleet kovia pohjoistuulia Naxoksessa melkein viikon. Sitten seurasi parin päivän tauko, jonka aikana ehdimme purjehtia Delokselle ja tutustua ihmeelliseen temppelisaareen yhden päivän ajan. Sitten olikin jo seuraavan pohjoismyräkän aika. Deloksen naapurisaaren, Mykonoksen, eteläpuolella näytti olevan useita suojaisia poukamia. Suuntasimme siis Mykonokselle piileskelemään. Ehkäpä tämän Kykladien yhden suosituimman matkailukohteen turistilaumatkin olisivat jo harvenemaan päin näin myöhään syksyllä. Jatka lukemista

Delos – Apollonin pyhä saari

Delos – Apollonin pyhä saari

Joskus mietin, millaista olisi olla kreikkalainen, kotoisin joltakin sattumanvaraiselta saarelta tai rantakaistaleelta. Että olisi ihan normipäivä, kun lähirannan hiekasta paljastuisi parituhatta vuotta vanha pronssipatsas. Joka ikinen lähikukkula olisi jonkun Zeuksen seitsemännen vaimon pojan tai tyttären syntymäpaikka. Takapihan oliivipuukin olisi ollut olemassa jo Aristoteleen lapsuudessa, ja isoisän lampaat olisivat laiduntaneet historiankirjoista tutulla taistelukentällä. Jatka lukemista