Otrantosta suuntasimme Apulian rannikkoa pohjoiseen kohti Brindisiä. Oli aurinkoinen, kuulas syyspäivä, joka jo vähän enteili viileneviä säitä. Matka sujui kommelluksitta mukavassa sivumyötäisessä. Tuulta riitti koko reilun 40 merimailin matkalle, mutta päästyämme Brindisin suuren sataman aallonmurtajan suojaan oli ilta jo pimentynyt.

Merikarttaan oli merkitty ankkuripaikka Castello Alfonsinon edustalle ulkosataman puolelle, mutta lähempää tutkittuna se oli liian syvä ja suojaton. Kiersimme linnoitussaaren taakse ja laskimme ankkurin Brindisin marinan edustalle, vaikka se olikin kaikkien tietolähteiden mukaan kiellettyä. Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt meitä siitä pois hätyytellä, ja aikaisin aamulla olimme jo häipyneet. Siirryimme sisäsataman puolelle, jonka molemmilla rannoilla on ilmaiset kaupunginlaiturit. Pohjoisranta näytti rauhallisemmalta, ja siihen päätimme kiinnittäytyä. Aina oli nyt köysien kahlitsemana ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen – koko kesän olimme ankkuroineet. Edes tankkauslaiturissa emme olleet käyneet. Dieseliä ei ollut paljon kesän mittaan kulunut, sillä kerrankin tuulet olivat suosineet meitä. Jopa käyttöveden me pihit nitkuilijat olimme kuskanneet kanistereilla veneeseen (eikä tehnyt edes tiukkaa)!

Brindisi on ikivanha kaupunki, joka on kasvanut jokisuistojen kaivertamien vuonomaisten lahtien rannoille. Se on yksi harvoista suojaisista luonnonsatamista Italian Adrianmeren puoleisella rannikolla, ja siksi toiminut aikojen alusta tärkeänä lähtöpisteenä Kreikkaan ja itäiselle Välimerelle suuntautuvalle meriliikenteelle – paljon ennen niitä ”muinaisia roomalaisia”.

Brindisin arkeologisessa museossa on hieno kokoelma antiikin ajan esineitä, muun muassa hellenistisiä pronssipatsaita ja merestä löytyneitä aarteita. Klikkaa pikkukuvia, niin ne avautuvat isompaan ikkunaan.

Roomalaisaikana kaupunki, tuolloin Brundisium, oli valtakunnan merkittävimpiä. Asukkaita oli sata tuhatta. Rooman valtatien, Via Appian, päätepiste sijaitsi täällä, ja siitä merkiksi pystytettiin 100-luvulla kaksi komeaa pylvästä. Niiden korinttilaiset kapiteelit kannattelivat palkkia, jonka päällä poltettiin tulta ohjaamassa merenkulkijoita. Pylväistä toinen siirrettiin myöhemmin Leccen kaupunkiin.

Gootit tuhosivat kaupungin 600-luvulla ja se vajosi rappioon vuosisatojen ajaksi. Sitten keksittiin taas käyttöä hyvälle satamalle. Bysantti nosti Brindisin unohduksista (1000-luvulla) mutta menetti sen pian normanneille ja svaabialaisille (1100-1200-luvuilla), jotka risteilivät täältä ristiretkilleen Pyhälle maalle. Sitten hallitsivat aragonialaiset ja espanjalaiset kuninkaat.

Kun Suezin kanava avattiin 1869, Brindisistä tuli yksi kaukoitään suuntautuvan laivaliikenteen pysäkeistä. Tältä ajalta on muistona kaupunginlaiturin nimi, Approdo delle Indie eli Intian satama, jossa veneemme Aina juuri tällä hetkellä torkkuu talviuntaan.

Tänäkin päivänä Brindisi on merkittävä satamakaupunki: sieltä kulkee rahtilaivoja, tankkereita ja matkustaja-aluksia Kreikkaan, Albaniaan ja Lähi-itään. Kävelymatkan päässä kaupungista sijaitsee myös lentokenttä, ratkaiseva tekijä talvitukikohtaa valitessamme. Helpottaahan se aika lailla Suomessa piipahtelua talven mittaan, ja kentältä saa talvikaudella edullisia vuokra-autoja. Kaupungin nähtävyydet tulevat äkkiä tutuiksi – romaaninen katedraali, muutama muu hieno vanha kirkko, pari linnaa ja viihtyisiä, vaikkakaan ei kovin suurilta osiltaan enää historiallisia kaupunkikortteleita.

Duomo, Brindisin katedraali, valmistui vuonna 1143. . Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isompaan ikkunaan.

Ympyrän muotoinen kirkko San Giovanni al Sepolcro on 1100-luvulta.

Santa Maria del Casalen kirkossa lentokentän kupeessa on upeita bysanttilaisia seinämaalauksia.

Brindisi on hyvä lähtöpiste Apulian seutuun tutustumiselle. Lähiseudulta löytyy niin historiallisia vanhoja kaupunkeja kuin paikallisen kansanarkkitehtuurin kummajaisia, trullotaloja. On satamakyliä kalatoreineen ja kaunista viljelyseutua oliivilehtoineen ja viinitiloineen. 100 kilometrin päässä, Barin liepeillä, sijaitsee myös eräs ruotsalainen kalustejätti – sen sillit, mustikka- ja puolukkahillot, näkkileivät ja muut pohjoismaalaiset lohturuoat torjuvat tehokkaasti koti-ikävää. Tosin täällä ihanan italialaisen gastronomian kehdossa ruokaperäinen koti-ikävä iskee aniharvoin. Seuravassa jaksossa ajelemme tutustumaan lähiseudun kauneimpiin pikkukaupunkeihin.

• Apulia – barokkia ja piippalakkeja
3 kesäkuun, 2023
• Uusi meri, uusi maa – Kreikasta Italian Otrantoon
20 joulukuun, 2022
• Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi
5 heinäkuun, 2022