Ajelulla Normandiassa – le Mont-Saint-Michel

Ajelulla Normandiassa – le Mont-Saint-Michel

Mont Saint-Michel lienee valokuvatuin Ranskan turistikohteista – varmaan jokainen meistä tunnistaa tämän matalasta merenpohjukasta kohoavan luostarisaaren hahmon. Onhan se käsittämättömän upea, joten ei ole mikään ihme, että kolme miljoonaa turistia vierailee siellä joka vuosi.

Tämä ihmeellinen saari sijaitsee varsin lähellä meidän Bretagnen talvitukikohtaamme, saman lahden vastakkaisella puolella Normandian niemimaan juuressa. Olimme päättäneet ilman muuta käydä sitä katsomassa, ja kun ystävämme Suomesta tulivat vieraiksemme, mikäpä olisi ollut parempi kohde aloittaa kiertomatka nelisin, ja tutustua autoillen alueen nähtävyyksiin. Seuraavat pari viikkoa olivatkin täyteen pakattua ohjelmaa päivä toisensa perään, ja uskoisin, että kaiken nähdyn ja koetun sulattelu vie vielä hyvän aikaa!

Puolimatkan pysäkki – Saint-Malo

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isommiksi.

Matkalla kuuluisalle luostarisaarelle pysähdyimme pikaisesti Saint-Malon ikivanhassa kaupungissa. Se perustettiin jo pari tuhatta vuotta sitten, ja keskiajalla sen ympäri rakennettiin korkeat muurit ja puolustustornit. Monikaan kaupungin rakennuksista ei selvinnyt toisen maailmansodan pommituksista, mutta sittemmin jälleenrakennettu kaupunki intra-muros, muurien sisällä, on erittäin viihtyisä. Purjehtijoilla on kummallinen vimma joka paikassa etsiä näkyviinsä meren horisontti, ja siinäkin suhteessa Saint-Malo on erittäin suositeltava paikka – korkeilta muureilta on huimat näkymät kauas ihmeen siniselle merelle!

Ennen Mont Saint-Michelin visiittiä älysimme käydä lounaalla. Se olikin fiksusti tehty, vaikka silloin emme vielä tienneet tarkalleen, kuinka monta porrasta saisimme iltapäivän mittaan kiivetä. Mutta jos jotain olen aiemmilta matkoiltani oppinut, niin sen, että kannattaa aina syödä, juoda ja käydä vessassa, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus – olipa juuri sillä hetkellä varsinaista tarvetta tai ei!

Monta porrasta Mont-Saint-Michelin huipulle

Mont Saint-Michel on korkea kalliosaari, jonka korkein kohta kohoaa 92 metrin korkeuteen. Sen ympärillä leviää laaja jokilaakso ja merenlahden tasainen pohja, joka laskuvedellä jatkuu silmänkantamattomiin. Vuoroveden vaihtelu näillä vesillä on maailman suurimpia, peräti 14 metriä ylä- ja alaveden välillä. Vuonna 2014 saarelle rakennettiin uusi silta korvaamaan vanha pengertie, joka painui ylävedellä upoksiin. Me satuimme vierailemaan alaveden aikaan, ja hiekkarannalla käveli joukoittain ihmisiä. Kovin kauas ei ole kuitenkaan suositeltavaa vaellella, sillä nousuvesi saattaa kuulemma rynnistää laukkaavan hevosen vauhdilla! Eipä ihme, että saari säilyi valloittamattomana niin pitkään.

Näin epätavallinen luonnonmuodostelma on ymmärrettävästi ollut suosittu kulttipaikka varhaisista ajoista lähtien. Ensimmäiset kävijät olivat kelttiläisiä druideja, joita eleli mantereen puolen metsiköissä. Kristinusko kuitenkin saapui seudulle varhain, jo 300-luvulla. Ensimmäinen pieni kappeli rakennettiin puoliväliin kukkulaa, jota siihen aikaan kutsuttiin Tombe-vuoreksi, ja kelttiläiset erakot asuttivat saaren. Seurasi värikkäitä ja jännittäviä historiallisia vaiheita, joissa seikkailivat niin frankit, viikingit kuin bretonitkin, vain muutamia mainitakseni.

Kukkulan laella sijaitsevan romaanisen kirkon rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla. Tukirakennelmina sen alla on varsinainen labyrintti vielä vanhempia kappeleita ja kryptia. Saarelle käydään sisään vanhasta kiviportista, jonka sisäpuolella on sievä keskiaikainen kaupunki ristikkotaloineen ja kapeine, ylöspäin johtavine porraskatuineen. Täällä tietysti aikoinaan asuivat kaupungin käsityöläiset ja kauppiaat, nyt talot ovat täynnä matkamuistokauppoja ja kalliita ravintoloita. Portaat jatkuvat loputtomiin ylöspäin, ohi luostarin puutarhojen ja läpi kiviseinäisten sisäpihojen, kunnes lopulta päästään kirkon tasanteelle vuoren laelle. Sieltä on henkeäsalpaavat näkymät, ja tuulisella säällä pelkää tempautuvansa ilmaan!

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isommiksi.

Kirkon kuori on rakennettu 1400-1500-luvuilla goottilaiseen flamboyant-tyyliin, sen jälkeen kun alkuperäinen kuori sortui alas vuorelta.

Merveille – luostarin asuintilat ja sisäpiha edustavat goottilaista tyyliä 1200-luvun alusta.

Ranskan vallankumouksen jälkeen luostarisaari muutettiin vankilaksi. Tuolta ajalta on muistona valtava nosturi tarvikkeiden vinssaamiseksi ylös – suurta väkipyörää pyörittivät sen sisällä kävelevät vangit.

Jalat kivistäen palasimme bussikuljetuksella pysäköintialueelle, joka sijaitsee parin kilometrin päässä itse nähtävyydestä. Rankan päivän jälkeen uni maistui Aina-veneessä, ja seuraava päivä vietettiin rauhallisemmin kotikaupunki Binicin rantaan ja maisemiin tutustuen. Sitten oli aika jatkaa kiertoajelua Bretagnen sydänmaille!

2 thoughts on “Ajelulla Normandiassa – le Mont-Saint-Michel

    1. Kiitos! Eiköhän tuota juttua ala tulla nyt enemmän, kun kevään mittaan purjehduskin jatkuu eteenpäin!

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: