Purjehdusseikkailumme blogitarinat ovat jääneet vähän muun elämän jalkoihin kuluneen talven ja kevään aikana. Ehkäpä syynä on se, että kirjoittaja on viettänyt nämä kuukaudet kotomaassa töitä paiskien, eikä tilanne ole oikein ollut otollinen kirjoitusinspiraation iskeä. Ainakaan, jos pitäisi kirjoittaa kaukana Välimeren auringon alla koetuista elämyksistä. Nyt, kun ollaan jo uuden purjehduskauden alussa, lienee parasta sutaista pikainen yhteenveto Brindisin ympäristön kohteista, satunnaisessa järjestyksessä. Tulevan kesän uusista kuvioista lisää myöhemmin!

Apulia

Apulian eli Puglian maakunta kaakkois-Italiassa alkaa Salenton niemimaan eli saappaankoron kärjestä ja jatkuu Adrianmeren rannikkoa pitkin pohjoiseen, “kannukseen” eli Garganon niemimaahan asti. Seudun suurin kaupunki on Bari, jossa on reilut 300 000 asukasta. Oma talvitukikohtamme Brindisi on paljon pienempi 80 000:lla asukkaallaan. Molemmissa sijaitsee lentokenttä, ja sehän saattaa olla joskus purjehtijallekin hyödyllinen juttu.

Kävelimme muutaman kilometrin matkan Brindisin lentokentälle noutamaan kumipyörät alle, ja sitten otimme suunnan sisämaahan. Kaupungin reunalla oltiin tuossa tuokiossa, ja sitten meidät ympäröi laakea ja vehreä maaseutu. Apulia on Italian parhaita viljelysalueita: täällä tuotetaan kolmannes koko maan oliiviöljystä, kaksi kolmasosaa syötävistä rypäleistä sekä paljon viiniä, durumvehnää ja monenlaisia lämpimän auringon alla viihtyviä avomaan vihanneksia. Apulialainen perinneruoka on sitä tyypillisintä “Välimeren ruokavaliota”, johon kuuluu myös paljon tuoretta kalaa.

Trulli

Apulian hauska erikoisuus ovat trullo-talot, monikossa trulli. Niiden rakennustekniikka on peruja esihistorialliselta ajalta. Alun perin ne olivat maatyöläisten ja pientilallisten vaatimattomia asumuksia ja varastorakennuksia. Trullo on rakenteeltaan yksinkertainen: kiviseinät on “kuivamuurattu” eli ladottu ilman muurauslaastia ympyrän tai suorakaiteen muotoon. Seinien varaan on ladottu kiilakivistä holvattu sisäkatto, joka ei myöskään tarvitse koossa pysyäkseen laastia. Ulkopuolelta kartiomainen katto on verhoiltu liuskekivillä, jotka ohjaavat sadeveden pois. Tarina kertoo, että yksittäisiä varastotrulloja saatettiin joskus purkaa, jos seudulla liikkui veronkerääjiä, ja koota sitten vaaran hälvettyä pikapikaa uudelleen. Asuintaloissa on monesti useampia huoneita vieri vieressä, jokaisen päällä oma piippalakki.

Alberobello

Trulloja näkee pitkin maaseutua kaikkialla Valle d’Itriassa, viljavan ylängön reunamilla Ostunin ja Putignanon kaupunkien välillä. Mutta varsinainen trullokeskittymä on Alberobellon kaupunki, jossa trulloja on yli 1500. Vanhin niistä saattaa olla peräisin jopa 1400-luvulta. Turistejakin kaupungissa riitti vielä talven korvalla, vaikka ilta-auringon säteet jo alkoivat pidentyä. Muurahaiskekomainen trullopaljous kätkee sisäänsä loputtomia matkamuistomyymälöitä, ravintoloita, baareja ja loma-asuntoja. Tötteröistä nelisensataa on sentään vielä nykyäänkin vakituisessa asuinkäytössä.

Trullojen katot on usein koristeltu erimuotoisin kartionhuipuin ja maalatuin symbolein – niin pakanallisin, kristillisin kuin astrologisin merkein.

Ostuni

Trulloalueen liepeillä sijaitsee Ostuni, upea kukkulakaupunki. Ostuni tunnettiin, kuinkas muutenkaan, jo kiviajalla ja tietysti läpi kaikkien Rooman valtakunnan vaiheiden, mutta kaupungin nykyinen asu on hyvin pitkälti peräisin keskiajalta. Normannit rakensivat kaupungin muureineen nykyiselle paikalleen korkean kukkulan laelle, joka nousee muutoin varsin matalapiirteisestä maisemasta reilun 200 metrin korkeuteen. Vuosisatojen myötä puolustusmuureja täydennettiin ja vahvistettiin, ja ne ovat edelleen pystyssä ja hyvissä voimissa. Myös muutaman kilometrin päässä siintävälle rannikolle nousi puolustustornien ketju. Näin turkkilaiset osmanit ja muut potentiaaliset hyökkääjät pystyttiin havaitsemaan jo kaukaa ja hälyttämään kaupungin vartijat merkkitulien avulla.

Ostuni on Alberobellon ohella yksi Apulian vilkkaimmista turistikohteista ja myös suosittu eläkekoti pohjoisempia sääoloja pakeneville. Ei mikään ihme, kyllä näillä kapeilla kujilla ja porraskaduilla tuntee olonsa oikein kodikkaaksi. Mikä siinä onkin, että tällaiset keskiaikaiset sokkelot ovat kovin ihmisen kokoisia? Asukkaiden elämä näkyy ja kuuluu kadulle – musiikki ja television saippuasarjat pauhaavat avonaisista ikkunoista, pyykkinarut on viritetty katujen ylle, kahviloissa käy vilkas puheensorina. Sininen taivas hehkuu yläpuolella, mutta varjoisilla kujilla on miellyttävän viileää. Sieltä täältä avautuu yllättäviä näkymiä alas maaseudun vehreyteen ja kauempana siintävälle merelle.

Ostunin katedraalin paikalla oli ennen vuotta 1000 bysanttilainen (kreikkalaiskatolinen) kirkko. Nykyinen romaaninen katedraali on 1200-luvun alkupuolelta, mutta kärsi 1400-luvulla pahasti maanjäristyksessä ja rakennettiin uudelleen goottilaiseen tyyliin 1469-1495. Tuolta ajalta on peräisin kaunis pyöreä ruusuikkuna – niitä oli alun perin neljä.

Mesagne

Pysähdyimme “välimakkaralle” Mesagnen idylliseen pikkukaupunkiin. Kaupunki kiertyy upean pienen barokkikirkon ympärille, ja sitä turvaa ulkopuolelta komea linna. Apulia on täynnä tällaisia pieniä helmiä.

Mesagnen linna rakennettiin alun perin normannien valtakaudella, mutta nykyasu on kokoelma myöhempien vuosisatojen muutoksia ja lisäyksiä.

Francavilla Fontana

Pikkukaupungit ja komeat linnat -kiertue jatkui Francavillaan, jossa sijaitsee tämä Castello Imperiali.

Mola di Bari

Paluumatkalla Barin suunnalla sijaitsevasta sinikeltaisesta kodinsisustusliikkeestä pysähdyimme illansuussa pieneen kalastajakaupunkiin Mola di Bariin. Parahiksi kalatori oli juuri availemassa oviaan. Kalastusaluksia saapui vielä jatkuvana jonona mereltä ja niiden päivän saalista kärrättiin halliin myytäväksi. Ainakin näillä seuduin näyttää Välimeri vielä antavan saalista – valikoimaa riitti. “Mitä tänään syötäisiin?” -ongelma tuli ratkaistuksi monen päivän osalta. Parhaat päätyisivät grilliin saman tien kotiin päästyä, ja lopuista keiteltäisiin kalasoppaa koko viikon tarpeiksi.

Talvi Italiassa

Brindisi osoittautui oikein miellyttäväksi paikaksi talvehtia. Pahoja sateita tai myrskyjä ei kohdalle sattunut, ja aurinkoisina päivinä vallitsi suomalaisittain shortsikeli läpi talven. Marraskuussa parkkeerasimme Ainan kaupungin laituriin (Approdo delle Indie) ja siinä paattimme kelluskeli tyytyväisenä kahden miljoonajahdin kainalossa huhtikuun loppupuolelle asti. Sitten olikin jo aika suunnata keväiselle merelle.

• Adrianmeren Brindisi – jo muinaiset roomalaiset…
15 tammikuun, 2023
• Uusi meri, uusi maa – Kreikasta Italian Otrantoon
20 joulukuun, 2022
• Dinan – Bretagnen keskiaikainen helmi
2 huhtikuun, 2019