Ile de Bréhat – Bretagnen paratiisisaari

Ile de Bréhat – Bretagnen paratiisisaari

Suomalaisten vieraidemme saapuessa oli tosiaankin aika karistaa talviset unihiekat silmistä ja tutustua urakalla tukikohtamme ympäristöön. Tietysti olimme tehneet veneprojektin silloin, toisen tällöin, ja ajelleet taittopyörillämme kymmeniä hienoja retkiä ympäröivää maaseutua ja lähikyliä tutkien – ja vierähtihän Suomessakin puolitoista kuukautta talven pimeintä aikaa. Silti tuntui, että olimme viettäneet aika lailla hiljaiseloa siihen verrattuna, mitä kaikkea näiden parin hektisen viikon aikana ehdimme kokea! Aikaisemmin kerroin Mont-Saint-Michelin ja Dinanin retkistämme, ja taas matka jatkuu!

Meillä oli tarkoituksena herätellä myös purtemme, Aina, ruususen unestaan ja lähteä vieraidemme kanssa päivän tai muutaman purjehdukselle sään niin salliessa. Sopivaksi kohteeksi oli mietitty Bréhatin saarta Bretagnen pohjoisimmassa kärjessä. Saaren lähistöllä on pari ankkuripaikkaa, joissa on mahdollista ankkuroida kohtalaisen rauhallisella kelillä. Kalastusverkko potkurissa kuitenkin sotki suunnitelmat, ja harmiksemme sukeltaja ehti hätiin vasta vieraidemme lähdettyä. Mutta meillähän oli käytössämme vuokra-auto, ja niinpä purjehdusreissu Bréhatiin muutettiin auto- ja laivamatkaksi.

Ennen saarivisiittiä kävimme tutustumassa Pleubian-niemen kärjessä sijaitsevaan kelttiläiseen Glann ar Mor -viskitislaamoon – tai niin olimme toivoneet, mutta paikan päällä meille selvisi, että tislauksen salaisuuksia ei paljasteta hulluille eikä herroille. Saimme siis tyytyä maistelutuokioon, ja kaupatkin toki parista pullosta tehtiin. Valikoimissa oli myös erinomaista giniä.

Sitten merimatkalle! Se alkoi l’Arcouestin satamasta, ja matkaa oli parisen kilometriä. Lautan kyydissä oli myös hautajaisseurue arkkua saattamassa. Sama seurue palasi illan tullen takaisin mantereelle, edelleen arkkua kantaen. Ehkä kyseessä oli joku saarelainen, joka sai kotikirkossa viimeisen siunauksensa.

Bréhat on yksi Bretagnen suosituimpia turstinähtävyyksiä. Saari osoittautui äärimmäisen suloiseksi paratiisisaareksi. Meidän vierailuajankohtamme, maaliskuun puoliväli, oli sentään vasta varhaista kevättä Bretagnenkin mittapuulla, joten voimme vain kuvitella, millainen kukkaloisto täällä vallitsee kesän tullen. Saaren ilmasto on läheistä mannerta jonkin verran leudompi, ja niinpä siellä kasvaa palmuja, viikunoita, hortensioita ja muita lämpimämpien seutujen kasveja. Maaliskuussa kukkivat omena- ja kirsikkapuut, tulppaanit ja narsissit, ja kevät on täällä niin kaunis että se herkistää kyllä paatuneimmankin kaamosmasentuneen.

Oikeastaan Bréhat on pieni saaristo. Eteläistä ja pohjoista pääsaarta yhdistää silta. Ympärillä on vielä kymmenkunta pienempää saarta sekä loputtomia karikkoja ja luotoja. Asutus on tiheintä eteläsaaren sataman ja päätaajaman välillä. Pikkuruisen kylän nimi on hauskasti le Bourg, eli Kaupunki. Pohjoinen rannikko on karua kalliota, ja siellä sijaitsee kaksi majakkaa. Meillä oli vain päivä aikaa, joten jätimme niiden bongaamisen seuraavaan kertaan, ja kävelimme kiirettä pitämättä eteläsaaren maisemista nauttien.

Näille kujille tekee mieli eksyä! Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isommiksi.

Paikallisia asukkaita on reilu 300, mutta kesäkaudella väkimäärä moninkertaistuu, sillä saaren vanhat talot ovat suosittuja kesäasuntoja. Mikäpä täällä olisi kesää viettäessä! Saari on niitä paikkoja, joissa mielikuvitus lähtee lentoon. Ympäristö on kuin Astrid Lindgrenin Nangijalasta – pieniä kivitaloja kauniine ikkunaluukkuineen, loputtomasti mutkittelevia, muurien reunustamia kujia, peltotilkkuja ja pikku puutarhoja.

Oman lisänsä maisemaan tuo meri, ja näillä rosoisilla vesillä erityisesti vuorovesi, joka saa maiseman näyttämään joka hetki erilaiselta. Monien talojen pihalta johtaa rantaan pitkä luiska, jolle kalavene on kätevä kiskoa. Me kävelimme pitkin saarta laskuveden aikaan, jolloin lahdenpohjukoissa lojui vene siellä, toinen täällä, kallellaan kuivalla maalla. Muutama tunti myöhemmin, kun lähdimme illan viimeisellä lauttavuorolla pois, vesi oli jo reilusti noussut, karikot kadonneet, ja veneet kelluivat taas. Vuorovesi-ilmiö ei vielä kuukausienkaan jälkeen ole menettänyt uutuudenviehätystään Suomenlahdella purjehtimaan oppineen mielessä!

Aikoinaan elämä saarella ei toki ollut yhtä päivänpaistetta ja kukkaloistetta. Luonto on karua ja maaperä köyhää. Asukkaat viljelivät tattaria, vehnää, ohraa ja juureksia, mutta pellot eivät olleet kovin tuottoisia. Onneksi meren antimia kuitenkin riitti. Lisäksi useimmissa taloissa oli lehmä tai pari, possuja, lampaita ja vuohia, jotka enimmäkseen laidunsivat saarilla vapaina. Kuulostaa aika tutulta elämänmenolta, jos tunnet Suomen tai Ahvenanmaan saaristolaisten historiaa, vai mitä? Merirosvous toi myös leivän pöytään aika monille. Monen monta kauppalaivaa harhautettiin näillä vesillä karikoille ja tuottoisat sokeri-, kaakao- ja maustelastit päätyivät corsairien taskuihin. Merirosvojen nykyisillä jälkeläisillä on jopa suosittu yhdistys, joka vaalii seudun pahamaineista historiaa.

Vuorovesimylly Birlot rakennettiin 1633-38, minkä jälkeen se jauhoi viljaa uskollisesti kolmensadan vuoden ajan. 1920-luvulla saarelle perustettiin leipomo, joka tuotti jauhonsa mantereelta. Ostoleipä sai niin suuren suosion, ettei oman viljan jauhaminen enää kannattanut. Mylly unohtui ja jäi rapistumaan, kunnes 1990-luvulla se kunnostettiin museoksi, jossa vieraat myös pääsevät katsomaan viljan jauhamista. Vuorovesimyllyn toiminta-aika on, kuinkas muuten, riippuvainen vuoroveden vaiheista. Nousuvesi pääsee vapaasti virtaamaan padon läpi, mutta veden poispääsyä säädellään padon luukuilla, ja myllärin työvuoro alkaakin laskuveden aikaan. Kiireisimpään aikaan on mylläri varmasti tehnyt joskus yölläkin töitä, vuorovesi kun ei tottele kelloa tai kukonlaulua, vaan seuraa uskollisesti kuun vetovoimaa.

Illalla palasimme taas väsyneinä mutta onnellisina veneelle. Miten onkin mahdollista, että löydämme itsemme päivä toisensa jälkeen aina vain upeammista paikoista? Mikä onkaan seuraavan retkemme kohde? Ja mikä uusi, jännittävä kokemus odottaa meitä, kun täydenkuun aikaan koittavat tulvavuoksi ja -luode?

Hei hei, Bréhat! Toivottavasti tapaamme vielä! Jos ihmettelet kuvien laatua tässä jutussa, se johtuu siitä, että ne on otettu kännykällä, sillä kamerasta unohtui muistikortti. Pahus!

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: