Kesän 2022 kootut seilailut
Kesä 2022 hujahti Kreikan vesillä telakkahommien ja kevyiden päiväpurjehdusten merkeissä. Tulimme viettäneeksi monta viikkoa ihan suoranaista mökkilomaakin, tosin kelluvassa asumuksessa. Monena aamuna sitä suunnitteli, että tänään kyllä rullattaisiin purjeet auki ja lilluttaisiin edes seuraavaan poukamaan, mutta päivän kuumuuden laskeuduttua merenpinnan tasolle yhä useammin pohdiskelu päättyi lopputulemaan ”Onks pakko jos ei taho?”
Ei ole pakko. Olemme tehneet reissua nämä neljä vuotta sillä asenteella, että mennään minne huvittaa, ja ei mennä, jos ei huvita. Leikistä on lupa luopua ihan koska tahansa, mutta jatkaakin saa vaikka maailman tappiin. Suorittamaan tänne ei ainakaan ole tultu, ja siksipä emme ottaneetkaan jumahduksestamme niin minkäänlaista stressiä.
Egeanmereltä Joonialle olimme purjehtineet alkukesästä muutaman pysähdyksen taktiikalla. Matkalla ihastuimme ensisilmäyksellä Kytheran saareen, jossa vietimme ihanan viikon. Sitten viivähdimme jokusen päivän viime kesältä tutuissa paikoissa, muiden muassa Methonin kaupungissa ja Pyloksen lahdella. Ensimmäisellä Methonin vierailulla emme olleet nähneet komeaa linnaa sisäpuolelta. Nyt paluumatkalla sekin onnistui, ja kylläpä se olikin hieno paikka!
Kreetalta Pylokselle asti purjehdus oli ollut melkoista vastatuuleen rämpimistä. Siksi ilahduimme, kun sääennuste näytti hetkeksi etelätuulta. Pitihän mahtava tilaisuus myötätuulipurjehdukseen käyttää hyväksi. Lähdimme auringon noustessa, ja ulkona merellä saimme nopeasti kiinni leppoisan tuulen liepeestä. Mukavaa menoa jatkui koko päivän, mutta yön pimetessä keli muuttui ihan muuksi. Lähestyessämme Zakinthosta alkoi tuuli navakoitua ja sen myötä aallokko kasvaa. Välimerellä sääolot voivat niemimaiden kärjissä, vuorten läheisyydessä ja kapeissa salmissa muuttua nopeastikin. Zakinthoksen ja Peloponnesoksen välinen salmi ei ole erityisen kapea – yli 8 merimailia – mutta tuuli nousi siinä huomattavasti ja puuskat kävivät rajuiksi. Leppoisa fiilistely vaihtui rystyset valkoisena kiinni pitelemiseksi veneen möyriessä aallonpohjasta seuraavaan ja keikkuessa kyljeltä toiselle. Tuuli ulvoi rikivaijereissa kuin vihainen susilauma. Aamuyöllä emme jaksaneet enää enempää. Etsimme ankkuripaikan sysipimeältä kaupunginlahdelta Zakinthoksen pääkaupungin edustalta, jonne tuuli ja aallokko eivät enää yltäneet, ja lepäsimme seuraavan päivän ja yön yli.
Seuraava etappi toi meidät Lefkaksen saarelle asti, ja se puolestaan oli puhdasta purjehduksen juhlaa. Meri ja taivas olivat nyt yhtä siniset, vesi sileä ja pikku hiljaa reipastuva sivutuuli niin mahtava, että tuntui kuin talvesta väsynyt veneemme repaleisine purjeineen ja rokkoisine pohjineen olisi hieraissut unihiekat silmistään ja lähtenyt kiitämään Joonianmerta kuin laitumelle laskettu nuori vasikka.
Vasiliki
Lefkaksen saaren etelärannalla sijaitseva Vasiliki on viehättävä kalastussataman ympärille kasvanut pikkukylä. Se tunnetaan erityisesti reippaista tuulistaan, joiden ympärille on kasvanut monenlaista vesiurheilutoimintaa. Lahti täyttyy joka päivä kymmenistä, ellei sadoista purjelaudoista, jollista ja katamaraaneista, jotka singahtelevat hirmuista vauhtia edes takaisin pitkän hiekkarannan edustalla. Kesäkauden vallitsevat tuulet ovat aamupäivisin kevyitä, jolloin aloittelijoiden on helpointa opetella purjehduksen saloja, kun taas iltapäivisin alas vuorten rinteitä puhaltava katabaattinen tuuli, jota kutsutaan nimellä Eric, tarjoaa haastetta kokeneemmillekin harrastajille.
Me aloitimme Vasikikissa tälle vuodelle suunnitellut veneprojektit. Kiinnittäydyimme kyläsataman laituriin, jossa paikallinen purjemaakari kävi ottamassa tarvittavat mitat uutta kutterifokkaa varten. Vanha huonokuntoinen fokkamme oli hajonnut lopullisesti kreetalaisessa kevätmyrskyssä. Fokka on veneemme keulapurjeista pienempi. Sitä käytämme erityisesti kovan kelin kryssi- eli luovipurjeena tai myrskypurjeena, mutta yhdessä isomman keulapurjeen kanssa käytettynä se saattaa parantaa vauhtia hiukan myös kevyemmillä tuulilla.
Samalla uudempi isopurjeistamme lähetettiin muokattavaksi paremmin maston rullamekanismiin sopivaksi. Kaikki nämä vuodet olimme keplotelleet surullisen venyneen ja pussittavan vanhemman purjeen voimin, samalla kun siisti ja sileä uudempi purje laiskotteli säilytyspussissaan ja täytti puolet keulahytistä. Purjeen pystylatat ja ahvenselkämuoto eivät olleet koskaan sopineet maston purjeuraan. Sanomattakin on selvää, ettei sellaisen purjeen kanssa ole mukavaa tai edes kovin turvallista kikkailla meriolosuhteissa. Purje leikattiin takareunastaan suoraksi, eikä siihen enää tarvita lattoja. Purjepinta-ala tietysti hiukan pieneni, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Me emme mittaa nopeutta solmun kymmenysten tarkkuudella, viikot ja kuukaudet ovat ihan riittäviä mittayksiköitä meille.
Nidri
Seuraavaksi Ainan kunnossapitohommia jatkettiin venetelakalla Lefkaksen itärannalla, Nidrissä. Tämä seutu on meille jo oikeastaan kotisatama, niin pitkään ja niin moneen otteeseen olemme siellä aikaa viettäneet. Nytkin olimme varanneet nostopäivän tutulta telakalta, jossa pari vuotta aiemmin teimme ison pohjaremontin. Tällä kertaa mitään yllätyksiä ei onneksi löytynyt. Vene pestiin ja rapsutettiin puhtaaksi ja sitten oli aika ryhtyä hommiin.
Kolmen työntäyteisen telakkaviikon aikana saimme ruksittua pökerryttävän määrän tehtäviä listalta. Aluksi näytti siltä kuin veneessä olisi räjähtänyt vähintääkin likainen pommi, mutta ihme kyllä yksi kerrallaan työt myös valmistuivat. Viimeiseksi kutsuimme paikalle venekatsastajan, joka kirjoitti Ainasta niin ylistävän raportin, että tippahan siinä tuli linssiin. Raportin ansiosta pääsimme vihdoin vaihtamaan venevakuutuksemme asiallisempaan yhtiöön.
Karya
Nidristä teimme heinä- ja elokuun mittaan vain lyhyitä retkiä lähiympäristöön veneellä, kävellen ja hiukan myös autoillen. Kurvailimme kapeita, mutkikkaita vuoristoteitä kauniiseen Karyan kylään, jossa nautimme hyvän illallisen ”Hölmö vuohi” -nimisessä ravintolassa.
Ankkuroimme jokusen yön myös Nikianan ja Lygian kylien edustalla Nidrin pohjoispuolella. Ajoimme kylistä bussilla Lefkadan kaupunkiin ja kävelimme takaisin. Tutustuimme Nikianassa lomailevaan ruotsinsuomalais-kreikkalaiseen perheeseen ja kutsuimme heidät päiväksi kanssamme purjehtimaan. Hauskalta, aurinkoiselta retkeltä päädyttiin taas Nidriin, mutta monen uimapoukaman kautta.
Elo-syyskuun vaihteessa suuntasimme Lefkaksen kanavasta pohjoiseen. Tällä kertaa tarkoitus oli vihdoin purjehtia taas vähän pidempi matka – minne asti, se selviäisi ennen pitkää. Ensin pysähdyimme kuitenkin tuttuun Two Rock Bay:hin, lempipaikkaamme Joonianmerellä. Vaikka suositussa ankkuripoukamassa yöpyi parhaimmillaan pitkälti toistakymmentä venettä, löytyi läheisistä pikkulahdukoista ihan ikioma autioranta yksityiselle grillipiknikille. Paikan kyllä etsivä löytää, mutta koordinaatteja emme paljasta!
- Meganisin miniloma ja matka telakalle 17 kesäkuun, 2020
- Kythera – yllätys matkan mutkassa 12 heinäkuun, 2022
- Ambrakianlahti ja Vonitsa – kaupunkimatkailua, linnoja ja luonnon ihmeitä 9 syyskuun, 2020