Korintinlanden seikkailu | Ensivisiitti Delfoihin

Korintinlanden seikkailu | Ensivisiitti Delfoihin

Delfoi oli aikoinaan maailman napa. Legendan mukaan kreetalaiset saapuivat tänne delfiiniksi muuntautuneen Apollon-jumalansa kanssa ja rakensivat temppelin. Delfoin tarina alkoi kuitenkin kauan ennen temppeleitä. Jossakin vuoren rinteillä sijaitsi äiti maan, Gaian luola, jossa Pythian, tuon Apollonin temppelissä ennustuksiaan antaneen papittaren edeltäjät suorittivat pyhiä menoja.

Kukoistuskauttaan Delfoin Apollonin temppeli eli 500-luvulla eaa. Delfoin oraakkelin kulttipaikka oli koko antiikin maailman yhteinen pyhä paikka, josta haettiin vastauksia ja ennustuksia elämän tärkeisiin käännekohtiin. Niin suuri merkitys oli Delfoin oraakkelin ennustuksilla, että täältä käsin ohjailtiin – ennustuksia tulkinneiden pappien kekseliäin keinoin – poliittisia ja diplomaattisia päätöksiä, jopa sotia ja siirtokuntien perustamisia.

Temppelialue on rakennettu Parnassos-vuoren rinteen terassimaisille tasanteille. Alimpana rinteessä sijaitsee Athene Pronaian pyhäkkö ja sen lähellä gymnasion, nuorten urheilijoiden harjoituskenttä uima-altaineen. Ylempänä rinteessä pyhän tien varrella on ensin muistomerkkejä ja aarrekammioita, joihin Kreikan kaupunkivaltiot tallettivat Apollonille lahjoittamansa kalleudet, ja niiden yläpuolella itse Apollonin temppeli. Seuraavaksi on teatteri huikeine näkymineen, ja kaikkein ylimpänä stadion, urheiluareena, jossa järjestettiin neljän vuoden välein panhelleeniset Python kisat, jotka vuorottelivat Olympian, Nemean ja Isthmian kisojen kanssa. Urheilun lisäksi lajikirjoon kuului muun muassa laulua ja huilunsoittoa.

“Meillä on sisimmässämme maaginen vakaumus, että kaikki mitä jollakin paikalla on tapahtunut viipyy jossakin muodossa siellä yhä, ja että erityisesti kaikki epätavallinen, pyhä tai hirvittävä piilee hengen tavoin siinä aineessa, jossa se aikoinaan on ruumiillistunut. – – Me kosketamme kädellämme auringossa lämmenneitä kivenlohkareita mielessä tunne, että tuonne kiven sisään, kovan mutta ohuen kuoren alle ovat hakeutuneet turvaan kaikki salaisuudet, niin että ne melkein voi sieltä sormin tavoittaa.”

Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä

Itse temppelialueen lisäksi Delfoissa sijaitsee myös arkeologinen museo. Sinne olisi päässyt samalla lipulla, mutta päämme olivat päivän seikkailun jäljiltä niin täynnä vaikutelmia, ettemme kerta kaikkiaan uskaltaneet sisään. Firenzen taudin vaara on todellinen! Totesimme Delfoissa olevan niin paljon nähtävää, että oli viisainta suhtautua tähän visiittiin vain alustavana kartoituksena tulevia käyntejä varten. Tietysti oli vielä hehkuvan kuuma päivä – vaikka kulkuväylät tukkivien turistilaumojen loputtomuus oli vielä kuumuuttakin uuvuttavampaa! Ehkä talvikaudella täällä saattaa olla miellyttävämmät olosuhteet perusteellisempaan perehtymiseen, sekä turistien että sään osalta.

Delfoi nähtynä Itéasta – kaupunki sijaitsee puolivälissä Parnasso-vuoren rinnettä, taustalla vuoren korkea, paljas huippu.

Käärmepylväs on valettu alkuperäisen mallin mukaan pronssista. Pylväs pystytettiin Persiaa vastaan käydyn taistelun kunniaksi vuonna 470 jaa.

Ateenalaisten aarrekammio on lähes kokonaan rekonstruoitu.

Tarina kertoo, että Apollonin ensimmäinen temppeli oli laakeripuusta, toinen mehiläisvahasta ja höyhenistä, kolmas pronssista ja neljäs rakennettiin itse Apollonin avustuksella kivestä. Kivisiä temppeleitä ehti paikalle nousta useampia, kun niitä tuhoutui milloin tulipalossa, milloin maanjäristyksessä. Viimeisin, jonka rauniot nyt ovat nähtävissä, on peräisin noin vuodelta 320 eaa.

Temppelin pylväiköissä ja alttareilla suoritettiin tavanomaisia uskonnollisia rituaaleja kuten uhrimenoja. Perimmäinen tila, adyton, oli kenties jonkinlainen maanalainen huone. Siellä, lattian halkeamasta nousevien myrkyllisten huurujen yllä istui Pythia kolmijalkansa päällä ja houraili ennustuksiaan yli tuhannen vuoden ajan. Viimeinen Pythia vaikeni vuonna 390, jolloin Rooman valtakunnassa kiellettiin pakanalliset menot. Delfoin temppelit, veistokset ja taideteokset tuhottiin.

Teatterin katsomosta avautuva maisema on niin jylhä ja suuri, ettei sen mittakaavaa oikein hahmota. Oliivilehdot valtavien, metsäisten vuorenrinteiden välissä näyttävät merta kohti hyökyvältä jättimäiseltä joelta.

Stadionilla juostiin, heitettiin keihästä ja kiekkoa, painittiin ja nyrkkeiltiin Python kisoissa.

Delfoista palasimme bussilla Itéaan, josta käännyimme jo oikeastaan paluumatkalle kohti Mesolongia. Mutta vielä riitti nähtävää Korintinlahdella – siitä pian lisää.

 

2 thoughts on “Korintinlanden seikkailu | Ensivisiitti Delfoihin

    1. Kaikkien mielestä se oma maa on maailman napa, näinhän se on. Mutta kreikkalaisilla on kyllä paremmat perustelut kuin aika monilla muilla! 😉

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.