Messinan pyörteistä antiikin Taorminaan
Messinan salmi oli laskujemme mukaan matkamme varrella jo neljäs paikka, jonne meno pitää tarkoin ajoittaa vuorovesitaulukoiden mukaan. Aikaisemmin olimme tehneet nappisuoritukset Normandian ja Bretagnen niemimaiden kärjessä sekä Gibraltarin salmessa. Messina taitaa olla ainoa paikka Välimerellä, jossa on merkittäviä virtauksia. Vuoroveden korkeusvaihtelu siinä on vain muutamia kymmeniä senttejä, ja onkin todella yllättävää, miten kovia virtauksia niin pieni ero voi saada aikaan. Bretagnessahan vuoroveden vaihtelu on jopa 12 metriä, joten siellä virtausten voimat ovat ihan ymmärrettäviä. Mutta tässä, kuten monissa sääilmiöissäkin, tuntuu Välimerellä vallitsevan ihan oma logiikkansa.
Lähdimme Milazzosta aamuvarhaisella, ja saavuimme Messinan salmen pohjoispään Capo Peloron niemen tuntumaan aamupäivällä. Virta oli myötäinen, mutta sen vauhti oli jo rauhoittumassa. Sääkin oli täysin tyyni, joten meillä oli mahdollisimman huonot edellytykset joutua Skyllan tai Kharybdiksen uhriksi, jotka piinasivat Odysseus-parkaa hänen purjehtiessaan näillä vesillä. Skylla on Italian mantereen puolella luolassa asuva hirviö, jonka kuusi koiranpäätä saattavat siepata laivasta kuusi miestä, jos eksyy liian lähelle rantaa. Meillä ei ole niin montaa ylimääräistä miehistön jäsentä uhrattavaksi, joten laskettelimme salmea alas Sisilian puolta, jonne taas Kharybdis saattaa tehdä niin ison pyörteen, että se nielaisee koko laivan. Huomasimme kyllä veneen vauhdin vuoron perään kiihtyvän ja hidastuvan, ja havaitsimme veden pinnassa hermostunutta liikettä – teräviä tikkuaaltoja, pyöreitä sileän veden alueita sekä korkeampia aallonharjanteita – mutta merihirviö näytti pitävän lepopäivää.
Jotakin Messinalle tyypillistä outoa sentään näimme: yhden miekkakala-aluksen, passerellen, jonka kannelta nousee valtavan korkea masto, josta näitä suuria kaloja on helppo tähystää. Keulassa pitkän puomin päässä seisoo harppuunamies, joka pyydystää kalat tähystäjän ohjeiden mukaan. Miekkakalan pyyntiaika on kesäkausi, toukokuusta elokuun loppuun. Ilmeisesti sesonki oli jo niin lopuillaan, että näimme vain yhden aluksen, mutta kiihkeimpään aikaan niitä saattaa singahdella salmessa kymmeniä – eikä niitä kuulemma juurikaan kiinnosta ottaa huomioon kapean salmen huviveneliikennettä.
Iltapäiväksi oli luvattu kevyttä tuulta, mutta tuulenpuuskat ja aallonkorkeus ovat näillä seuduin monesti paljon oleellisempi tieto. On hyvin tavallista, että aamu on tyyni, ja tuuli viriää iltapäivän mittaan. Ympäröivän maaston muodot vaikuttavat tuulen suuntaan ja puuskien voimakkuuteen, ja niinpä monin paikoin ennustettu 3 m/s tuuli saattaa puuskissa puhaltaa jopa 10 tai 15 metriä sekunnissa. Puuskan määritelmäkin on aika häilyvä, joskus todellinen keskituuli on lähempänä puuskien lukemia. Sisilian vuoristoinen rannikko aiheutti melkoisia puuskia meidän matkamme varrelle. Länsituuli puhalsi kuin viimeistä päivää vuorilta alas jokaista laaksoa pitkin ja nosti merelle kuohuvan aallokon, ja välillä taas matkasimme täysin tyynessä säässä pitkin sileää vettä. Tuulimittarin viisarikin ehti osoittaa tasapuolisesti kaikkiin suuntiin tuon muutaman tunnin matkalla, ja ukkospilvet väijyivät meitä uhkaavasti salamoiden lähimpien kukkuloiden takaa.
Illansuussa pääsimme perille Taorminan kaupungin edustalle lahdenpoukamaan, jossa laskimme ankkurin. Aurinko laski vuorten taa, mutta ennen sitä ehdimme nähdä vilaukselta tulivuori Etnan, joka hetkeksi vapautui huippuaan peittävästä pilvimassasta. Kaupunkien ja kylien valot syttyivät ylös rinteille, oli hyvin kaunista.
Viihdyimme Taorminassa ja sen naapurikaupunki Naxoksessa toista viikkoa. Säät olivat vaihtelevasti aurinkoisia tai puolipilvisiä, mutta Etnan yllä tuntui asuvan tasaisen paksu pilvikerros. Niinpä tutustuminen kuuluisaan tulivuoreen sai jäädä seuraavaan kertaan. Mutta Taorminan kaupungissa riitti ihmeteltävää! Tämän kreikkalaisten vuonna 392 eaa perustaman kaupungin tunnetuin nähtävyys on kreikkalainen teatteri.
Bussimatka korkealle kaupunkiin kesti reilun vartin, mutta vatsanpohjasta ehti kouraista monta kertaa kapean, mutkittelevan vuoristotien varrella. Kaupungin ilme on keskiaikainen, kuten monen muunkin Sisilian kaupungin. Yhtä upeita näköaloja kuin Taorminasta avautuvat horisontit Etnan tulivuorelle, ympäröiville kukkuloille ja syvän siniselle merelle on vaikea löytää mistään, joten ei ole mikään ihme, että kaupunki on ollut matkailijoiden suosiossa jo kauan. Ensimmäiset ”turistit” olivat roomalaisia patriiseja ja konsuleja, jotka rakennuttivat kukkuloille huviloitaan, ja joiden huvituksia varten vanhaa kreikkalaista teatteria laajennettiin. Ohjelmistokin vaihtui kreikkalaisten suosimista draama- ja musiikkiesityksistä roomalaiseen makuun paremmin sopiviksi gladiaattoritaisteluiksi.
1800-luvulla kaupunki nousi J.W. Goethen matkakirjan innoittamana erityisesti kulttuuriväen suureen suosioon, ja täällä matkailivat niin Oscar Wilde, Friedrich Nietzsche, Richard Wagner kuin keisari Nikolai 1:kin, vain muutamia mainitakseni.
Taorminan ankkuripaikkaan saapumistamme seuraavina iltoina teatterissa esiintyi Andrea Bocelli, jonka ääntä olisi kyllä kelvannut kuunnella tässä maagisessa ympäristössä. Mutta purjehtijan suunnitelmat tunnetusti kirjoitetaan rantahiekkaan laskuveden aikaan – konserttiliput pitää hankkia vuotta etukäteen, ja harva meistä voi niin aikaisin tietää olevansa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Toki me olemme matkan varrella nähneet useita sellaisiakin purjehtijoita ja veneilijöitä, joilta tämä onnistuu, mutta näillä onkin käytössään ammattimiehistö ja yksityiskone tai helikopteri. Meille sai tällä kertaa riittää oma bluetooth-kaiuttimesta soiva yksityiskonserttimme hämärtyvässä, lämpimässä illassa veneemme istumalaatikossa, sisilialaista Nero d’Avola -laatuviiniä maistellen ja nauttien veneen rauhallisesta keinunnasta ankkurissaan.
- Turms kuolemattoman jäljillä Sisiliassa
- Päiväpurjehtien pitkin Sisiliaa – Palermo, Cefalú ja Milazzo
- Egean saarten purjehdus alkaa – Paros
15 elokuun, 2019
8 syyskuun, 2019
16 marraskuun, 2021