Mitä matkapurjehtija tarvitsee – asumismukavuus

Mitä matkapurjehtija tarvitsee – asumismukavuus

Tämä kirjoitus sai inspiraationsa erään veneilyfoorumin keskustelusta. Keskustelussa pohdittiin, mitä kaikkea varustusta veneeseen tarvittaisiin pitkällä purjehdusreissulla. Polveileva varustelista sisälsi vaikka mitä, ja oli kiinnostavaa huomata, miten monenlaisia asioita ihmiset tuntuvat pitävän tärkeinä.

Meitä purjehtijoitahan on tietysti joka lähtöön, budjetteja laidasta laitaan, ja reissutkin ovat erilaisia. Sen vuoksi mitään yleispäteviä ohjeita veneen varusteluun ei voi ollakaan. Mutta keskustelu palautti kirkkaasti mieleen kaiken sen pohdinnan, jota ennen oman reissumme alkua teimme.

Kertauksen vuoksi linkitän tähän muutaman blogikirjoitukseni matkaanlähtöämme edeltävältä ajalta. Ensimmäisessä laaditaan toivomuslistaa veneelle, sen ominaisuuksille ja varusteille. Toisessa kerrotaan miehistön valmistautumisesta pitkälle matkalle. Kolmanteen listasin kaikki tärkeimmät lähteet, mistä itse tuolloin haimme tietoa, ja löytyypä sieltä annos viihdettäkin. 

Pohdinta, opiskelu ja selvitystyö on hyvin tärkeä osa koko reissuprojektia, ja siihen todella kannattaa käyttää aikaa ja aivokapasiteettia. Mutta yhtä tärkeää on merkitä lähtöpäivä kalenteriin. Jos kaiken koittaa ottaa huomioon etukäteen ja aikoo olla täydellisesti valmistautunut, ei matkalle pääse ikinä. Jossakin kohtaa peli on vain vihellettävä poikki, irrotettava köydet ja purjehdittava auringonlaskuun.

Asennusta Puolassa

Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta varustelua ja hankintoja voi tehdä myös matkan varrella. Kaikkialla, missä liikkuu paljon purjehtijoita, on saatavilla venevarusteita ja monenlaisia palveluita. Kannattaa myös muistaa, että ihmisiä elää kaikkialla, ja siksi ihmisten tarvitsemia hyödykkeitäkin löytyy kaikkialta – vettä, ruokaa, vaatteita, pyykkikoneita, polttoainetta. Ihan kaikkea mahdollista ei siis tarvitse, eikä ole missään nimessä järkevää, raahata mukanaan kotimaasta asti.

Varustelu – minimiä vai maksimia?

Useimmilla matkapurjehtijoilla on tietty budjetti – pieni tai iso, mutta yleensä rajallinen. Jokainen varusteluun käytetty pennonen on pois käyttöbudjetista. Siksi on hyvä jakaa erilaiset venettä ja sen varustelua koskevat toiveet kahteen sarakkeeseen: 1) tarve ja 2) halu. Hiukan yksinkertaistaen ykkössarakkeen varustuksella vene kulkee, miehistö navigoi, syö ja nukkuu, ja hädän tullen pelastautuu. Kakkossarakkeeseen voi halutessaan listata vaikka mitä ilmastointilaitetta ja espressomasiinaa, mutta paljon vähemmälläkin pärjää. Mukavuuksia voi lisätä milloin vain, mutta turhan panttina pyörivään hupilaitteeseen syydetyt eurot harmittavat erityisesti silloin, kun jokin ykkössarakkeen varuste pitää korjata tai uusia.

Kaikilla laitteilla ja varusteilla on taipumus kulua nopeasti tai rikkoutua ennen pitkää meriolosuhteissa, ja siksi yksinkertaisuus on varustelussa valttia. Mitä enemmän varustelua, sitä enemmän korjattavaa. Innokkaan varustelijan kannattaa miettiä etukäteen, miten huollot ja korjaukset aikoo järjestää: opetellako itse korjaamaan, maksaako työstä ammattilaiselle, vai hankkiako aina uutta tilalle? Minimalistikin, joka purjehtii vain välttämättömin varustein (itse taidamme olla hiukan lähempänä tätä ääripäätä kuin sitä toista) joutuu aika ajoin turvautumaan ammattilaisen apuun, ellei satu olemaan todella taitava tee-se-itse-henkilö kaikilla mahdollisilla aloilla. Tähän kaikkeen kuluu paitsi rahaa, myös aikaa – niitä upeita päiviä matkalla tai ankkurissa turkoosin veden keskellä, joiden vuoksi koko reissua ryhdyttiin suunnittelemaan!

Keskityn tässä jutussa nyt pääasiassa asumismukavuuteen – jätetään venemallien, purjehdusominaisuuksien ja navigointielektroniikan hienouksien pohtiminen toiseen kertaan. Tavalliselle matkapurjehtijalle, joka ei metsästä kovinkaan äärimmäisiä purjehduskokemuksia vaativissa olosuhteissa tai suuria maililukemia, nämä “arkielämän” mukavuudet ovat monesti oleellisempia kuin viimeiset solmun kymmenykset veneen suorituskyvyssä (ei sillä, etteikö suorituskyvylläkin olisi merkitystä – mikään ei lannista ihmismieltä niin kuin tuskallisesti etenevä matkanteko ikävissä olosuhteissa!).

Kaikista veneistä on sama näköala – budjetista riippumatta.

Vesi

Vettä tarvitaan ihan kaikkeen: juomiseen, ruoanlaittoon, tiskaamiseen, pyykinpesuun, peseytymiseen, jopa vessan vetämiseen. Suomalaiselle talossa asuvalle ihmiselle vedensaanti on harvoin mikään ongelma. Useimmat eivät uhraa vedelle ajatustakaan, sitähän tulee hanasta*, mutta veneessä asuvalle matkapurjehtijalle puhtaan makean veden saanti on yksi tärkeimmistä ratkaistavista asioista, ellei tärkein.

Hanasta tulee vettä – se ei ole itsestäänselvyys!

Moni pitkää matkaa valmisteleva hankkii vedentekokoneen, jolla valmistetaan juomakelpoista vettä merivedestä. Riippuen matkasuunnitelmista, se saattaa olla lähes välttämätön laite. Esimerkiksi Karibialla tai Tyynellämerellä ankkuroidaan joka paikassa. Satamia ei ole kaikilla saarilla, tai ne voivat olla niin kalliita, että ne jäävät tavalliselle matkapurjehtijalle vain haaveeksi. Jos vettä ylipäätään löytää, sen kuljettaminen veneelle tarjoaa melko lailla haastetta. Veden laatukin saattaa olla niin ja näin, ja paikka paikoin vedestä joutuu myös maksamaan suolaisen hinnan. Tällöin vesikone todella puolustaa paikkaansa.

Ahkera suihkuttelija tai pyykinpesijä – lisää näistä toiminnoista edempänä – arvostaa myös loppumatonta vesilähdettä. Ja mitä enemmän porukkaa kyydissä, sen suurempi kulutus. Varsinkin jos miehistöön kuuluu teini-ikäisiä, vesikonetta järkevämpää investointia ei taida ollakaan.

Mekin suunnittelimme vedentekokoneen asentamista. Sille tehtiin jopa läpiviennit valmiiksi, mutta itse kone kuitenkin karsiutui ennen lähtöä tehtävien hankintojen listalta. Päätimme ensin kokeilla, miten hyvin pärjäisimme ilman. Tiesimme liikkuvamme ainakin ensi alkuun Euroopan vesillä, ja uskoimme veden saannin järjestyvän suhteellisen helposti niin Atlantin kuin Välimerenkin rannikoilla. Näin on käynytkin. Erityisesti ensimmäisenä vuonna pysähtelimme niin usein satamissa, että vettä ei tarvinnut säännöstellä. Toisena ja kolmantena vuonna satamaöitä ei enää juurikaan kertynyt, mutta polttoainelaitureihin tai kaupunginsatamiin on helppo poiketa tankkaamaan vesitankit melkein missä tahansa. Joskus tästä ilosta joutuu pulittamaan muutaman euron, useimmiten se onnistuu ilmaiseksi. Talvet olemme tähän mennessä viettäneet satamassa, eikä silloin veden kulutusta tarvitse miettiä. Siinä vaiheessa, kun matkamme jatkuu Välimereltä muille vesille, vesikone hankitaan. Sille on paikka valmiina.

Peseytyminen ja pyykinpesu

Veden kulutus veneessä kytkeytyy luonnollisesti vedensaannin helppouteen tai vaikeuteen. Jos veneessä on vesikone, suihkussa käyntiä tai muuta lotrausta voi harrastaa paljon vapaammin. Pyykinpesukone on monen toivomuslistalla, säästäähän se itsepalvelupesuloiden etsimisen vaivan ja paljon käveltyjä kilometrejä. Mutta vedenteko- ja pyykkikoneillakin on kääntöpuolensa: ne ovat kalliita asentaa, huoltaa ja korjata. Ne vievät paljon sähköä, joten sähköntuotanto ja akkukapasiteetti täytyy suunnitella riittäväksi. Se saattaa tarkoittaa vaikkapa generaattorin tai isompien aurinkopaneelien hankintaa tai akkujen vaihtamista litiumiin. Ehkäpä vähän pikaisempi suihku tai pikku kävely pyykkisäkin kanssa kolikkopesulaan eivät sittenkään ole niin pahoja rasteja?

Pyykkireissu eksoottisessa matkakohteessa

Me rakensimme viime talvena makeanveden järjestelmämme kokonaan uusiksi – putkiremontista voit lukea tarkemmin tästä. Vesitankkien tilavuus pieneni puoleen entisestä, ja meitä vähän huoletti, miten vesi riittäisi kesän koittaessa, kun lähtisimme Joonianmerelle seikkailemaan ja yöpymään ankkurissa. Ei mitään ongelmaa! Tietysti olimme tarkkoja vedenkäytön kanssa, mutta se ei tarkoittanut jatkuvaa kyttäystä ja kitsastelua, tai että olisimme kulkeneet likaisina ja pesemättöminä ympäriinsä. Niin kauan kuin merivesi oli uimalämpöistä, emme käyneet suihkussa juuri lainkaan. Uimme monta kertaa päivässä ja peseytyminen hoitui siinä sivussa.

Vesipihin purjehtijan parhaaksi varusteeksi osoittautui parin litran suihkupullo, jolla voi huuhtoa suolavedet uinnin jälkeen – siitä riitti useampaan päivittäiseen “suihkuun”. Olimme aivan hämmästyneitä, että 330 litran vesitankkimme riittivät meille jopa kolmeksi viikoksi! Jos olisimme käyneet säännöllisesti suihkussa, vesitankkaus kerran viikossa olisi todennäköisesti riittänyt. Ei hassumpaa!

Vedenkäyttömme poikkeaa toki aika paljon siitä, mitä se oli aikoinaan asuessamme talossa. Tuolloin oli normaalia käydä suihkussa aamuin illoin. Nykyisin riittää suihku parin päivän välein, ja silti on ihan ihmismäinen olo – ulkopuolisetkaan eivät ole huomautelleet.

Ruoan säilytys ja ruoanlaitto

Jääkaappi ja erityisesti pakastin ovat kovin energiasyöppöjä laitteita. Vene-elämä on kuitenkin aika hankalaa ilman niitä, vaikka monenlaisia sinnittelijöitä purjehtijoiden joukosta tässäkin suhteessa löytyy. Meille ruoanlaitto ja hyvästä ruoasta nauttiminen ovat niin tärkeä osa elämää, että ilman kunnon kylmälaitteita ei hommasta tulisi kyllä mitään. Pakastin säästää myös ruokakuluissa. Edullista ruokaa voi ostaa kerralla reilusti ja pakastaa, varsinkin jos tietää suuntaavansa paikkoihin, joissa ruoka on kallista. Lisää kylmälaitteistamme ja muustakin energiankulutuksesta voit lukea tästä.

Aika moni veneilijä on jo siirtynyt litium-aikaan. Useimmilla on isot aurinkopaneelit, monilla lisäksi muitakin keinoja sähkön tuottamiseen: tuuli- ja vesigeneraattoreita, dieselgeneraattoreita, polttokennojakin. Jos sähköä riittää, ei erilaisilla keittiölaitteilla ja muilla härpäkkeillä ole rajaa. Mutta taas kannattaa miettiä, mikä itselle on järkevintä. Ei se sähkö ilmaiseksi veneeseenkään tule, vaikka siirtomaksua ei tarvitsekaan maksaa.

Monet kodinkoneet on luotu helpottamaan kiireisen työ- ja perhe-elämän oravanpyörässä rimpuilevan ihmisen arkipäivää. Matkapurjehtijan elämä ei ole yhtä kiireistä. Tarvitaanko venekeittiössä mikrouunia, blenderiä, yleiskonetta, kahvinkeitintä, jääpalakonetta, astianpesukonetta? Jo yksistään säilytystila muodostuu todennäköisesti ongelmaksi, mutta vielä haasteellisempaa on saada sähkö riittämään kaiken tämän pyörittämiseen – puhumattakaan siitä, mitä kaikkien näiden potentiaalisesti rikki menevien laitteiden hankkiminen maksaa! Me olemme huomanneet, että mutteripannussa syntyy oikein hyvä espresso ja leipätaikinan ehtii ja jaksaa vaivata käsin, vaikka joka päivä. Muistamme ottaa seuraavan päivän ruoan pakastimesta ajoissa sulamaan, ja kaasuhellalla tähteiden lämmittäminen on ihan yhtä nopeaa kuin mikrossa. Käsin tiskaaminen ei ole suuri vaiva – ja meidän kodissamme sentään ennen pyöri astianpesukone kahdesti päivässä!

Useimmissa veneissä on kaasulla toimiva liesiuuni, niin meilläkin. Kaasun hankkiminen maailmalla on kuitenkin melko haasteellista. Kaasupullojen yhtenäistämiseksi edes Euroopan maiden kesken voisi pikku direktiivi olla paikallaan! Tästä syystä sähköhella ja -uuni puolustavat paikkaansa matkaveneessä. Ne kuitenkin vievät niin paljon sähköä, että ilman generaattoria tai valtavaa litium-akustoa ei sähköllä kokkailusta kannata veneessä haaveilla.

Me saimme suomalaiset kaasupullomme kertaalleen täytettyä Saksassa, mutta sittemmin olemme hankkineet aina uuden paikallisen pullomallin, kun olemme kaasua tarvinneet. Se ei välttämättä ole kovin kallista – esimerkiksi Ranskassa ja Kreikassa teräspullon pantti on ollut 10-18 euroa. Meillä on kaksi 10 kg pulloa, joten kaasu ei koskaan pääse loppumaan yllättäen. Yksi pullo kestää meillä ahkerassa käytössä puolisentoista kuukautta.

Grilli on matkapurjehtijalle ehdoton hankinta. Kesäkaudella emme juurikaan laita ruokaa veneen keittiössä, sillä kaasuhellan käyttö lämmittää sisätilaa. Oma grillimme on perinteinen pallogrilli, jossa poltetaan hiiliä. Perunat voi keittää kesällä ulkona trangialla. Tämä on meille sopiva annos leirielämää mukavalla säällä.

Lämmitys ja viilennys

Suomalaisveneissä on käytännössä aina jokin lämmityslaite. Lämmitystä tarvitaan eteläisemmilläkin leveysasteilla – oma Dickinson-dieselkaminamme on ollut enemmän kuin paikallaan sekä Ranskan että Kreikan talvioloissa. Luotettavaan lämmityslaitteeseen kannattaa panostaa, ellei aio purjehtia pelkästään tropiikissa. Talvisatamassa voi lisäksi käyttää muutaman kympin maksavia öljytäytteisiä sähköpattereita, kun kerran maasähköpiuhan päässä ollaan.

Talvi Bretagnessa

Mutta miten on jäähdytyksen laita? Mainitsemassani nettikeskustelussa moni tuntui pitävän ilmastointilaitetta lähes välttämättömänä matkaveneessä. Näin varmasti onkin lähellä päiväntasaajaa, jossa ilma on kosteaa ja kuumaa ja tuulet heikkoja. Mutta entä Välimerellä tai Karibialla? Me olemme viettäneet kaksi kesää Välimerellä ja todenneet, että kyllä, elokuussa on kuuma! Kuukausi-pari elokuun molemmin puolin ovat nekin varsin lämpimiä. Mutta olemme ihan hyvin pärjänneet ilman ilmastointia.

Jos viettää paljon aikaa satamassa, saattaa kesäkuumalla olo veneessä käydä todella tukalaksi. Moni käyttääkin ilmastointilaitetta vain satamissa, jolloin se toimii maasähköllä – jos vain sataman sulakkeet riittävät, mikä ei aina ole itsestään selvää. Ankkurissa vene pysyy luonnostaan paljon viileämpänä. Sen keula on aina tuulta kohti, ja yleensä öisin käy ainakin jonkinlainen tuulenvire. Veneeseen pitää vain saada hyvä läpiveto. Apuna voi käyttää kattoluukkuihin asennettavia tuulipusseja, jotka ohjaavat ilman sisään veneeseen.

Oppia kannattaa ottaa myös lämpimien alueiden asuintaloista. Niissä on monesti ikkunaluukut, jotka suljetaan päiväksi ja avataan yöksi. Nykyveneissä tunnutaan suosivan isoja ikkunoita joka puolella – niillä saadaan sitä ihanaa, avaraa, valoisaa tilaa! Mutta kesäisellä Välimerellä näkee, miten kaikki nuo upeat ikkunat on peitetty aurinkosuojin, koska kuumuus kävisi muuten sietämättömäksi. Oma “kellariveneemme” pysyy paljon viileämpänä, koska ikkunat ovat pienet. Makuuhyteissä on hyvä olla reilusti ilmatilaa, ja tuulettimia kannattaa sijoitella moneen paikkaan. Jos viettää jossakin ankkuripoukamassa aikaa pidempään, kannattaa veneen kannen ylle viritellä varjostavia kankaita – ne viilentävät sisätilaa yllättävän paljon. Bimini varjostaa avotilaa mukavasti myös matkan aikana.

Hupilaitteet

Kun vierailee matkaveneissä, näkee jos jonkinlaista viihde-elektroniikkaratkaisua. On valtavia taulutelevisioita, äänentoistosysteemejä, jopa satelliitti-tv-antenneja telineineen. Jonkun toisen mielestä taas viihdelaitteet eivät kuulu veneeseen lainkaan, purjehtijahan elää vain purjehtiakseen. Muutaman viikon lomapurjehduksella telkkarin katselua tuskin kaipaakaan, joka päivä jaksaa purjehtia kohteesta toiseen ja perille päästyään tutustua vielä paikallisiin nähtävyyksiin. Pitkällä reissulla samanlaista tahtia ei voi pitää yllä, elämään syntyy omanlaisensa arki. Se on erilaista kuin maissa elävän arki, mutta arkea yhtä kaikki. Aina ei ole pakko tehdä mitään ihmeellistä – purjehtijakin voi rentoutua katsomalla leffoja tai tv-sarjoja. Toisaalta jos ruudun ääressä viettää päivän toisensa jälkeen, miksi asua veneessä? Jos ilmastoidun kotiteatterin sähkönkulutuksen takia on pöristeltävä generaattoria ankkurinaapuruston ratoksi aamusta iltaan, voisi olla fiksumpaa muuttaa takaisin maihin.

Meillä on matkassamme mukana pari läppäriä ja tablettia. Tabletit hoitavat paitsi navigaattorin, myös yleishupilaitteiden virkaa – nettisurffailua ja muuta pientä, mihin vaatimaton kännykkädata riittää. Marinoissa ja kaupunkien rannoissa saamme monesti kuuluviimme läheisten ravintoloiden wifin – kuten nyt Galaxidissa, jossa vietämme syksyistä lockdownia – ja silloin saatamme katsella läppäriltä elokuvan illan ratoksi tai viettää kurjan sadepäivän tv-sarjamaratonin parissa.

Mukavuudenhalu

Veneen mukavuuksia miettiessä kannattaa lähteä siitä, miten mukavuudenhaluinen itse on. Ole rehellinen – mistä et halua missään nimessä luopua, mistä voisit? Seuraavaksi ota selvää, mitä kaikkea halutun mukavuustason ylläpitäminen vaatii veneen järjestelmiltä, omilta tee-se-itse-taidoiltasi ja/tai lompakoltasi. Sen jälkeen tee valistuneempi arvio mukavuudenhalustasi – ole rehellinen lompakkosi suhteen! Perhesovun nimissä mukavuustaso kannattaa määritellä miehistön vaativimman jäsenen mukaan.

Lopuksi seuraa hyvä, itse testattu vinkki. Hanki tosi halpa, yksinkertainen vene. Opettele elämään veneessä samalla kun opit purjehtimaan. Sen jälkeen voit ostaa pari piirua isomman ja paremmin varustellun paatin, ja kaikki tuntuu siihen pikkupaattiin verrattuna ylelliseltä! Purjehduksen riemussa ja jännittävyydessä saatat tosin menettää hiukkasen.

Matkapurjehtijan elämä on mukavaa!

* Suomalainen käyttää vettä keskimäärin 155 l/vrk per asukas. Meille riitti viime kesänä Joonianmerellä 8-15 l/vrk per nuppi. Tehkääpä perässä!

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: