Naxos – Kykladien suurin ja komein
Kykladien saaristoseikkailumme oli alkanut Parokselta, ja nyt saavuimme vain parin tunnin purjehduksen jälkeen naapurisaari Naxokselle. Naxos on Kykladien saaristoryhmän suurin saari. Pääkaupungin nimi on myös Naxos, mutta sitä kuulee kutsuttavan nimellä Chora (chora tarkoittaa yksinkertaisesti kaupunkia tai pääkaupunkia, ja sitä käytetään monesta muustakin kaupungista Kreikan saaristossa). Naxoksen kaupunki sijaitsee laajan lahden rannalla Naxoksen kaakkoisnurkalla, ja sitä suojaa pohjoisen puolelta pieni saari, jolla sijaitsevat Apollonin temppelin rauniot. Temppelisaaren ja kaupungin välissä on pieni aallonmurtajan suojaama ankkurialue, joka oli tietysti meille satamanvälttelijöille itsestään selvä valinta ankkurointipaikaksi.
Aivan vieressä on yhteysalusten laituri, jossa operoi valtavan kokoisia pikalaivoja lukemattomia kertoja päivässä. Heti ensimmäisenä aamuna meidät hätistettiin kauemmas laiturista, kun jokin erityisen suuri laiva tarvitsi tilaa kääntymiseen. Siirryimme poukaman perukoille ja saimme sen jälkeen olla ihan rauhassa.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli viivähtää vain päivä tai pari ja tutustua pikaisesti kaupunkiin sekä tietysti Apollonin temppeliin. Pohjoistuuli riehaantui kuitenkin taas yllättävän navakaksi. Katselimme aallonmurtajalta ulkona merellä marssivia vaahtopäiden rivistöjä ja väistelimme pengertien yli murtuvia aaltoja. Yhtäkkiä perusteellisempi tutustuminen Naxoksen saareen alkoi tuntua paljon mukavammalta ajatukselta kuin kovan tuulen purjehdus ja veneen kantta pyyhkivät kylmät pärskeet. Ankkuripaikka oli niin suojainen kuin Egean saarilla voi olla – tuuli ujelsi kyllä mastossa ja vaijereissa, mutta aallokko ei poukamaan päässyt – joten mikäpäs meillä oli viipyessä.
Yöllä Apollonin temppelin suuri portti loisti valaistuna kukkulallaan. Siellä kävisimme ensimmäiseksi. Tämä maamerkki, Portara, on Naxoksen symboli ja siellä pitää käydä auringonlaskun aikaan ottamassa pakolliset eeppiset auringonlaskuselfiet. Ne me tietysti unohdimme, eikä näin myöhään syksyllä auringonlaskukaan tainnut olla yhtä eeppinen kuin kesällä, jolloin aurinko oikeasti loistaa portin läpi.
Portara on kesken jääneen temppelin sisäänkäynti, joka suunnattiin kohti pyhää Deloksen saarta. Temppelin rakennustyöt aloitti persialainen tyranni Lygdamis vuonna 530 eaa. Lygdamis suunnitteli siitä Kreikan suurinta ja mahtavinta rakennusta, mutta projekti jäi kesken kun tyranni syöstiin vallasta parisenkymmentä vuotta myöhemmin. Vain portti jäi muistuttamaan kunnianhimoisesta hankkeesta. Edes pylväistä törröttäviä ulokkeita, joiden tehtävä oli helpottaa valtavien kivipaasien nostossa ja siirtelyssä, ei koskaan ehditty siloitella pois. Tuhat vuotta myöhemmin, 500-luvulla jaa., paikalle rakennettiin varhainen kristillinen kirkko. Kirkon pääovi lohkaistiin Portaran alaosaan ja on siinä edelleen nähtävissä.
Hämärän hiipiessä maille ja aaltojen pauhatessa merellä on saaren harjanteella korkealle kohoava portti kieltämättä vaikuttava. Jos siitä kulkisi läpi, mihinkähän todellisuuteen sitä teleporttautuisi? Aikojen alkuun vaiko kauas tulevaisuuteen, vai kenties Olympos-vuorelle kreikkalaisten jumalten maisemiin?
Naxoksen kaupunki on vanha, kaunis ja miellyttävästi kauhtunut, vaikka toisaalta turistisimmilta kadunpätkiltään välillä liiankin puleerattu. Se on rakennettu jyrkälle kukkulalle, jonka huippua hallitsee keskiaikainen linna. Sen rakennutti venetsialainen Marco Sanudo, Naxoksen ja Kykladien saarten herttua. Sanudo oli osallistunut neljänteen ristiretkeen ja Konstantinopolin ryöstöön 1204. Vuonna 1207 hän saapui Naxokselle kahdeksan sotalaivan voimin ja valtasi saaren paikallisten asukkaiden urheasta vastarinnasta huolimatta. Sanudo hallitsi Naxoksen ja kymmenkunnan muun saaren herttuakuntaa Konstantinopolin latinalaisen keisarikunnan vasallina vuoteen 1227 asti. Monet muut Egean saaret olivat Sanudon venetsialaisten ristiretkeläiskavereiden hallussa.
Linnoitetussa kaupungissa oli alun perin viisi tornia ja kolme kaupunginporttia. Torneista vain yksi on nykyisin jäljellä. Korkeimmalle paikalle rakennettiin katolinen katedraali sekä hallintorakennus torneineen. Venetsialaiset aateliset rakensivat muurien sisäpuolelle omat palatsinsa. Apollonin temppelin marmorilohkareita hyödynnettiin näihin rakennelmiin suuret määrät. Myöhemmin muurien ulkopuolelle syntyi kauppiaiden kaupunginosa, Bourgos, joka on tänäkin päivänä ostoskatujen, kaarikäytävien ja portaikkojen muodostama viihtyisä labyrintti.
Kaikkiaan 21 venetsialaista herttuaa ehti hallita Naxosta ennen kuin saari päätyi ottomaanien haltuun 1537. Vuonna 1831 Naxos liitettiin itsenäistyneeseen Kreikkaan.
Suurella saarella on paljon nähtävää, ja siksipä päätimmekin vuokrata päiväksi auton. Naxoksen kuvakavalkadi jatkuu seuraavassa jaksossa, jossa huristelemme saaren sisäosiin.
- Naxos – marmorikyliä ja Bysantin aarteita 19 joulukuun, 2021
- Delos – Apollonin pyhä saari 25 tammikuun, 2022
- Saroninlahden purjehdus | Aegina, jumalatar Afaian saari 10 marraskuun, 2021