Peloponnesoksen ankkuripoukaman merihätä ja Kalamatan telakkareissu sekalaisine jälkiselvittelyineen olivat vihdoinkin mennyttä elämää. Oli aika katsoa pitkästä aikaa eteenpäin, korkea aika jatkaa matkaa! Peloponnesosta olimme tänne tulleet kiertämään, ja Peloponnesos kierrettäisiin!

Eleltiin jo syyskuun ensimmäistä päivää, kun Aina irtautui köysistään Kalamatan marinan laiturista ja suuntasi kohti etelää. Varmuuden vuoksi päätimme pysytellä mahdollisimman kaukana Githeion satamaviranomaisten reviiriltä, sillä heidän kanssaan emme halunneet enää koskaan joutua tekemisiin. Kiersimme Manin niemimaan ja sen kärjessä sijaitsevan Tainaron niemen vieläpä yön pimeydessä.

Elafonisos

Aamun sarastaessa ankkuroimme Elafonisos-nimisen saaren laajan hiekkarannan edustalle. Se oli suojainen paikka odotella pohjoistuulten kääntymistä suotuisammiksi, jotta pääsisimme ohittamaan vielä Peloponnesoksen kolmannen niemenkärjen, Malean, joka on tunnettu kovista tuulistaan.

Toló

Pari päivää myöhemmin pääsimmekin jo jatkamaan matkaa. Suuntana oli Argolinlahden – Argolikos Kolpos – pohjukan Toló. Siellä tapaisimme vihdoin s/y Relaxin porukan, jonka kanssa olimme viestitelleet koko kesän. Olimme ennen haveriamme vain yhden päivämatkan päässä heistä, mutta kommelluksen seurauksena ensitreffit siirtyivät kokonaisella kuukaudella! Toló olisi myös suojainen paikka ensimmäiseltä meltemiltämme. Nyt oltiin nimittäin Egeanmeren puolella, ja meltemi on näillä seuduin keväästä syksyyn vallitseva tuuli-ilmiö, joka säännöllisesti saartaa purjeveneet Egean saarten satamiin odottelemaan rauhallisempia kelejä. Oikein pahaksi yltyessään se pysäyttää myös saarten välisen laivaliikenteen. Olimme päätelleet, että meltemin kanssa ei ollut leikkimistä.

Monemvasiá

Matkalla Argolinlahdelle ohitimme Monemvasian kauniin kaupungin, joka olisi epäilemättä ollut perusteellisen visiitin arvoinen. Meri velloi kuitenkin siihen malliin, ettei yöstä siellä olisi tullut mukava, ja tuntui myös hyvältä ajatukselta päästä hyvissä ajoin suojaiseen ankkuripaikkaan. Monemvasia ansaitsi kuitenkin ohituksen lähietäisyydeltä, ja saimme siitä sentään hyviä kuvia!

Monemvasian saari asutettiin vuonna 583 mantereen asukkaiden paetessa sinne slaavilaisten kansojen hyökkäystä. Sen yhdisti mantereeseen vain kapea silta. Ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa kaupungista kehittyi vilkas bysanttilainen kaupankäynnin ja merenkulun keskus. Linnoitettu kaupunki kesti niin arabien kuin normannien hyökkäykset, joutui hetkeksi frankkien haltuun kunnes päätyi taas osaksi Bysanttia. Konstantinopolin kukistuttua 1453 seurasi venetsialainen vaihe, kunnes Venetsian viimeiset tukikohdat Peloponnesoksella, Monemvasia ja Nafplion, joutuivat nekin osaksi osmanien valtakuntaa. Osmanien hallusta Monemvasia vapautui Kreikan itsenäisyyssodan aikana 1821.

Tolóon pääsimme perille yöllä. Ankkuroimme hiljaisen kylän edustalle, ja seuraavana päivänä siirryimme sitten päivänvalossa parempaan paikkaan ja suomalaisseuraan. Sää ei Tolóssa suosinut, saimme ensimmäistä kertaa kuukausiin kunnon sateet niskaamme. Kaikesta huolimatta ehdimme tutustua pikkukaupunkiin ja erityisesti uusiin ystäviimme, sekä vierailla puolin ja toisin niin Taverna Relaxissa kuin Rotisserie Ainassakin.

Kilada ja Franchtin luola

Kun meltemi oli puhkunut puhtinsa loppuun, siirryimme vähän toistakymmentä mailia etelään, lähelle Kiladan kylää. Ankkuroimme pieneen lahdukkaan ja lähdimme tutustumaan rannalla sijaitsevaan Franchtin valtavaan luolaan. Luolaa asuttivat metsästäjä-keräilijät mahdollisesti jo 35 tuhatta vuotta sitten, mutta tarkemmin ajoitettavat löydökset alkavat noin 20 tuhannen vuoden takaa. Tuolloin meren rantaviiva oli vielä monen kilometrin päässä. Luola hylättiin asumiskäytöstä jo 3000 vuotta sitten, mutta vielä viime vuosisadalla sitä hyödynsivät paikalliset lammas- ja vuohipaimenet eläinsuojana.

Kiladan kylä on pieni ja hiljainen. Sen edustan ankkuripaikka on yksi seudun suojaisimmista.

Seuraavaksi pysähdyimme Porto Helin puolikuun muotoisella lahdella. Paikka on hyvä ympärivuotinen suojasatama, mutta kaupunki oli tylsänpuoleinen.

Jatkoimme matkaa niemenkärjen ympäri pohjoiseen. Kuvasimme Spetsesin kylää ohimennessämme. Se on suosittu turistikohde, jonne suhasi taksiveneitä ja yhteysaluksia jatkuvalla syötöllä.

Porós

Pysähdyimme yöpymään Dokos-saaren suojaiseen poukamaan ja jatkoimme siitä seuraavana päivänä Poroksen saarelle Saroninlahdelle. Porokselle saavutaan idän suunnalta kapeaa salmea pitkin, jota Poroksen kylä reunustaa koko pohjoisen rannan leveydeltä. Kaupunki näytti hyvin viehättävältä ja vilkaalta. Ranta oli täynnä ravintoloiden eteen parkkeerattuja purjeveneitä. Lisää veneitä kellui poijuissa koko salmen täydeltä. Taksiveneet ja isot matkustajalaivat häärivät kylän länsilaidalla ja niiden jälkeen näkyi lisää kaupungin rantaan kiinnitettyjä purjeveneitä.

Mihin täällä voisi pieni ujo suomalaisvene kuvitella mahtuvansa? Kiertelimme kaupungin edustan ankkurialueita, mutta oli jo varsin myöhäinen ilta ja kaikki paikat näyttivät täyteen ahdetuilta. Niinpä jatkoimme matkaa reilun mailin verran ja löysimme ankkuripaikan Russian Bay:stä. Poukamassa on hieno hiekkaranta, jolla seisovat vanhan venäläisen telakan rauniot. Venäjän laivastohan osallistui Kreikan rinnalla sotaan turkkilaisia vastaan – lue Navarinon taistelusta tästä – ja heidän tukikohtansa sijaitsi täällä. Nykyisin Poroksen kaupungin kupeessa sijaitsee Kreikan laivastoakatemia.

Seuraavana aamuna siirryimme lähemmäs kaupunkia, kun ankkurialueelle oli tullut tilaa. Poros on monien charterpurjehtijoiden ja -flotillojen suosikkikohde, ja kaupungin rannat täyttyvät sesonkiaikaan jo aikaisin iltapäivästä med mooring -tyyliin parkkeeraavista veneistä. Me viihdymme paremmin vähän etäämmällä ja teemme vain jollalla sopivia piipahduksia kauppoihin ja kahviloihin, joskus harvoin ravintoloihinkin.

Poros oli suojainen paikka odotella taas yhden kovan tuulen jakson yli. Kun säät taas kerran asettuivat, pääsisimme tutustumaan Saroninlahden saariin ja poukamiin. Mitähän niistä löytyisi?

• Hyppy Peloponnesokselle: Pylos, Methoni ja Kalamata
29 elokuun, 2021
• Saroninlahden purjehdus | Aegina, jumalatar Afaian saari
10 marraskuun, 2021
• Naxos – Kykladien suurin ja komein
22 marraskuun, 2021