Ensimmäinen askel kohti suurta purjehdusseikkailua on otettu. Viime kerralla kirjoitin siitä, miten haave ja ajatus purjehduksesta syntyi, ja siitä, kun ryhdyimme sanoista tekoihin. Entinen elämä maalaisidyllissä sai jäädä, ja uusi on aluillaan. Päätökseen liittyy vielä paljon selvitettäviä asioita – henkisiä, taloudellisia ja käytännöllisiä. Tällä kertaa aion keskittyä enimmäkseen käytännölliseen ja tekniseen puoleen, tarkemmin sanottuna sopivan veneen valintaan ja varusteluun.

Veneen valinnassa joutuu tasapainoilemaan järjen ja tunteen välillä. Päätös on tehtävä kaiken saatavilla olevan tiedon ja kokemuksen perusteella, eikä saa antautua markkinoinnin ja mielikuvien vietäväksi. Mutta ei tunnettakaan saa kokonaan unohtaa. Veneen täytyy tuntua omalta, aivan samalla tavoin kuin talonkin – siitähän tulee meille koti kenties vuosiksi!

Budjetti – se ainainen budjetti!

Aivan kuten purjehtiminen elämäntapana voi merkitä aivan eri asioita erilaisista taloudellisista lähtökohdista matkaan lähteville, myös veneen hankkimiseen käytettävissä oleva raha määrittelee melkoisesti, millaisia ominaisuuksia veneeltä voi vaatia.

Asketismista…

Jos ihan askeettisimpaan äärilaitaan mennään, niin kyllähän ensiveneellämmekin voisi pidemmälle reissulle lähteä. Onhan saman kokoluokan Albin Vegallakin purjehdittu sekä Luoteisväylän läpi että Kap Hornin ympäri. Siitä, kuinka tarkoituksenmukaista sellainen on, voidaan tietysti kiistellä, mutta meidän pikku paattimme on avomerikäyttöön suunniteltu. Pääsääntöisesti vene kestää aina enemmän kuin sen miehistö. Mutta 25-jalkaisella veneellä isoilla vesillä seikkaileminen kuuluu extreme-urheilun kategoriaan, eikä sellaiseen ole keski-ikäisen täti-ihmisen, tai kovin monen sedänkään, terveellistä ryhtyä kylmiltään.

Toisekseen, pysyvässä asunnossaan olisi mukavaa mahtua seisomaan suorana – myös sateisella säällä, jolloin kattoluukkua ei voi pitää auki! Pieneen veneeseen olisi mahdotonta saada myöskään tarpeeksi säilytystilaa edes välttämättömille tavaroille ja riittävälle määrälle vettä ja ruokaa. Navigointielektroniikalle ei saisi riittävästi virtaa. Kesälomaretkillä nuo seikat eivät tietenkään ole mikään ongelma, mutta ymmärrämme, että Itämeren ulkopuolelle emme pikkuveneemme kanssa oikein voi ajatella lähtevämme.

…luksuksen kautta…

Aloimme siis katsella isompaa venettä. Kompaktissa pikkupaatissa kesälomaa viettäessä sitä mietiskeli, kuinka mukavaa olisi turkoosilla merellä kelluskellessa, jos voisi milloin tahansa majoittaa ison joukon sukulaisia, ystäviä ja tuttavia ylimääräisiin hytteihin. Kyytiin mahtuisi vaivatta myös polkupyöriä, kajakkeja, suppilautoja ja sukelluslaitteita, sekä tietysti paljon ruokaa, vettä ja polttoainetta.

… sittenkin kultaiselle keskitielle

Mutta isossa veneessä on myös isot purjeet, iso moottori, suuri sähkönkulutus – ja kaikki sen vuoksi kalliimpaa ylläpitää ja korjata. Veneen täytyisi olla siis sopiva kompromissi. Sen kokoinen, että kaksi ihmistä mahtuisi asumaan siinä mukavasti – ja ehkä muutama vieraskin aika ajoin, jos meillä vielä siinä vaiheessa sattuu olemaan ystäviä. Mutta miten määritellään sopivan kokoinen vene?

Iso vai pieni?

Jos veneen pituusmitta kerrotaan kahdella, ei saada kaksi kertaa suurempaa venettä. Veneiden matematiikka ei toimi näin. Kaksi kertaa pidempi vene on itse asiassa painoltaan ja tilavuudeltaan kuusi kertaa suurempi. Siinä on myös kuusinkertaisesti pinta-alaa purjeissa ja hevosvoimia moottorissa. Veneiden ostohinnat eivät tietysti noudata samaa lakia. Hyppäys vaatimattomasta pikkuveneestämme seuraavaan, pienten perheveneiden luokkaan, on hintamielessä valtava – kenties nelin- tai viisinkertainen. Isompien kokoluokkien keskinäiset hintaerot eivät ole yhtä merkittäviä, koska varustelu määrittää hintaa yhtä paljon kuin veneen koko. Kolossaalisen paatin voi joskus saada halvallakin, koska sen ylläpito on niin kallista.

Ylläpitokuluissa ja varusteita uusittaessa veneen koon vaikutus on tuntuva.  Purjeet eivät ole ainoastaan paljon suuremmat, ne täytyy myös tehdä vahvemmasta, kalliimmasta materiaalista. Köydet ja vaijerit ovat paitsi pitempiä, myös paksumpia ja voimat, joita niiden täytyy kestää, kasvavat nopeasti veneen koon mukana.

Sopiva koko ei siis välttämättä määräydykään sen mukaan, kuinka suureen veneeseen meillä on varaa, vaan kuinka pienessä pystymme elämään vielä kohtuullisen mukavasti ja riittävästi varustautuneina. Veneen ostohintaa merkittävämmiksi kuluiksi nousevat nimittäin ylläpito- ja korjauskustannukset, jotka meillä on uskollisina matkakumppaneinamme maailman joka kolkassa.

Uusi vai vanha?

Veneen materiaali ja malli ovat olleet meille alusta alkaen varsin selvä asia. Haluamme jämäkän veneen, joka on suunniteltu purjehtimaan vakaasti pitkiä matkoja ja kestämään kovaa keliä. Emme ole vakuuttuneita modernien, kevyiden veneiden ja niiden herkkien peräsimien ja kölien kestävyydestä ja turvallisuudesta. Ne on useimmiten suunniteltu leppoisaan päiväpurjehdukseen ja satamaelämään, ja vaikka sellaisilla veneillä onkin ylitetty valtameriä onnistuneesti, vaativat olosuhteet voivat ajan myötä olla niiden rakenteille liikaa.

Tietysti meidänkin purjehdusmatkamme tulee olemaan enimmäkseen kevyttä päiväpurjehdusta ja ankkurissa lekottelua ja vain pieni osa siitä vaativaa isojen merten ylittämistä. Mutta haluamme matkustaa myös sellaisiin kolkkiin maailmassa, joissa sää ei aina ole leppeä eikä vesi lämmintä – vaikka saattaa olla, että ensi alkuun suuntaammekin aurinkoisemmille leveysasteille – ja sen vuoksi meille on ehdottoman tärkeää, että veneemme on suunniteltu vaativaan matkapurjehdukseen. Vaihtoehdoiksi jäävät siis järeämmin rakennetut umpilasikuituveneet tai teräspurret. Ja koska kumpiakaan ei enää nykypäivänä juuri valmisteta (ainakaan meidän kukkarollemme sopivaan hintaan), ratkeaa kätevästi samalla kysymys veneen ikäluokasta. Purjeveneet ovat tunnetusti naisia, eikä naisten ikää ole kohteliasta tiedustella. Nyt ei kuitenkaan liikuta ihan tytönhupakoiden seurassa, vaan ikähaarukka rajataan jonnekin 1970-luvun ja 1990-luvun lamaa edeltäneen ajan välimaastoon.

Modernien veneiden avaria, valossa kylpeviä asuintiloja emme siis saa, mutta niiden kääntöpuolena on joka tapauksessa ominaisuuksia, jotka ovat meille ehdoton ei: leveä perä ja litteä pohja, jotka saavat veneen mäiskyttämään ikävästi aallokossa ja varsinkin luovilla sekä avarien tilojen turvattomuus avomerellä keikkuessa. Isot ikkunat ovat rikkoutuessaan vaarallisia ja päästävät sitäpaitsi liikaa auringonvaloa veneen sisätiloihin, jolloin tropiikissa väistämättä tarvitaan ilmastointilaite… ja sähköä, generaattori, polttoainetta ja niin edespäin.

Vanhemmissa matkaveneissä on useimmiten paljon rajallisemmat asuintilat kuin saman pituisissa uusissa veneissä, mutta niissä on enemmän säilytystilaa ja isommat vesi- ja polttoainetankit. Se sopii meille. Pitkällisen tutkimuksen perusteella ja käytyämme katsomassa useampaa venettä paikalla tulimme siihen tulokseen, että meille sopivan kokoinen vene on tilaratkaisuista riippuen jotakin 35 ja 40 jalan väliltä.

Hidas vai nopea?

Kevyillä tuulilla modernit, kevyet veneet päihittävät raskaammat avomeriveneet vauhdissa mennen tullen. Kevyitä tuulia on maailman merillä enemmän kuin navakoita, joten emme haluaisi tinkiä purjehdusominaisuuksista siinä suhteessa liikaa. Onhan hyvä matkavauhti myös omalla tavallaan turvallisuustekijä – miksi jäädä myrskyn tielle, jos ehtii sen väistää? Niin tärkeää ei nopeus kuitenkaan saa olla, että sen vuoksi tingitään turvallisuudesta. Jos on kiire päästä valtameren yli, lentokoneella se onnistuu huomattavasti nopeammin.

Toiveidemme vene purjehtii tietysti kelvollisesti kaikilla tuulilla ja tuulensuunnilla. Huonosti luovivan tai liian raskaan ja kömpelön veneen kanssa joutuu turvautumaan liikaa moottoriin, ja me haluamme purjehtia!

Mistä sen löytää?

Meidän toiveidemme mukainen vene poikkeaa aika paljon tavallisen suomalaispurjehtijan veneestä. Kotivesille sopii paremmin kevyt pursi, joka kulkee ketterästi kapeilla saaristoväylillä ja tarjoaa mukavat asuintilat lomaviikkojen retkipurjehdukseen. Sen vuoksi meidän vaatimuksemme täyttäviä veneitä on kotimaisilla markkinoilla aika vähän myynnissä, ja tarkoitukseemme sopivienkin varustelutaso on usein vaatimaton.

Ulkomaiset veneiden myyntipalstat ovat käyneet meille hyvin tutuiksi, ja tiedämme, että hyvin varusteltuja veneitä on kyllä maailmalla – Välimerellä, Floridassa, Karibialla. Yhdessä ainoassa satamassa saattaa olla enemmän myytäviä veneitä kuin koko Suomessa, valmiina vaikka maailmanympärimatkaan, ja paljon halvemmalla kuin pelkät perusveneet meillä.

Mutta miten löytää aikaa ja rahaa toivioreissuille maailmalle? Kun veneenkatsomismatkat jo Kuopioon tai Turkuun tuntuvat hankalilta saada sopimaan aikatauluun, kuinka sitten onnistuisi sopia riittävästi venenäyttöjä yhteen ainoaan lomaviikkoon vaikkapa Floridassa? Ja jos nyt ei ole nimenomaan kiinnostunut lomailusta Floridassa, tuntuisi ikävältä tulla sieltä tyhjin käsin takaisin. Pitäisi ottaa selvää kaupankäynnin käytännöistä eri maissa, ja mitä jos joku viilaa meitä vilpittömiä tolloja linssiin?

Voisipa sopiva vene, tai ainakin suunnilleen sopiva, löytyä Suomesta tai korkeintaan muualta Euroopasta! Vaihtoehtona voisi tietysti olla jokin vaatimaton perusvene, jonka voisi itse varustella, mutta käytettyjenkään varusteiden avulla laskutoimituksista on vaikea saada toivotunlaista loppusummaa. Karvalakkiveneen valtamerikuntoon saattaminen on älyttömän kallista puuhaa!

Onnistummeko löytämään venettä, joka vastaisi vaatimuksiamme ja toiveitamme – edes suurimmalta osin? Kuinka isoja kompromisseja joudumme tekemään? Siitä voin jo piankin kertoa lisää…

VENEEMME S/Y AINA

Jos veneiden ominaisuudet kiinnostavat tarkemmin, olen koostanut niistä tähän ”teknisemmän listan” suurin piirtein siinä järjestyksessä, kuin koemme ne tärkeiksi – ensin pakolliset, sitten toivotut asiat ja lopuksi ”hei tää ois kiva” -kategoria, jos edellä mainitut on jo täyteen ruksattu…

Toivelista

Ihan ensimmäiseksi veneen on oltava… 

Klikkaa tästä

1   Turvallinen
Tästä ei voi tinkiä yhtään. Veneen pitää olla valtameripurjehdukseen sopiva, hyvin suunniteltu, vakaa ja vankkarakenteinen kaikilta osiltaan: runko, köli, peräsin, riki.

2   Merikelpoinen
Turvallisuus mainittiin jo, mutta tämä on vähän laajempi käsite. Veneen pitää käyttäytyä hyvin kovassa kelissä ja isossa aallokossa. Sen pitää olla liikkeissään rauhallinen ja vakaa, ns. ”sea kindly”. Kallistua toki saa, mutta ei mäiskyttää. Pitää olla suuntavakaa ja voitava tasapainottaa purjein siten, että ohjaus ei vaadi suurta voimaa. Avotilan pitää olla suunniteltu merenkäyntiin – ei saa olla liian leveä ja turvaton.

3   Hyvä purjehtimaan
Tavallaan jatkoa edelliseen, mutta painottaen myös suorituskykyä. Nopeus on osittain asia, jonka suhteen voi tehdä kompromisseja (ja todennäköisesti edellisissä kohdissa mainitut ominaisuudet sulkevat jo itsessään pois nopeuden kevyessä tuulessa), mutta veneen tulisi pystyä kohtuullisen hyvään luovikulmaan ja muutenkin kyetä etenemään mukavasti kaikilla tuulensuunnilla. Muuten joutuu turvautumaan liikaa moottoriin.

Runko
Teräs tai lasikuitu. Kölin malli mielellään pitkä eväköli, peräsin täyspitkällä skegillä (vaikka skegi ei suojaisikaan peräsintä törmäyksessä, se varmasti estää verkkojen, köysien ja roskien takertumisen peräsimeen). Pitkäkölinen vene myös mahdollinen. Peräsimen pitää olla vahva. Ei sandwich-rakennetta rungossa.

Riki
Kannen läpi köliin menevä masto. Mieluiten kutteri- tai solent-riki, jossa keulassa iso genua ja sen takana kovemman tuulen fokka. Mieluiten molemmat keulapurjeet rullalla.
Ketsi käy myös, miinuksena kalliimpi ja monimutkaisempi riki uusia.
Kunnolliset vinssit (ainakin 2 itseskuuttaavaa).
Köydet avotilaan (nostimet ja reiviköydet) jos vain mahdollista, ettei kannella tarvitse toikkaroida pahassa kelissä. Stack pack / lazy jack -systeemi isopurjeessa.

4   Hyvät tilat
Tilavat asuintilat
Riittävän tilava kahdelle hengelle pysyvään asumiseen. Veneestä tulee meidän ainoa kotimme kenties vuosiksi! Pitää löytyä:
– 2 hengen hytti, jossa on oikeasti kunnollisen kokoiset sängyt ja hyvä tuuletus
– mielellään 2 mutta vähintään 1 kunnollinen meripunkka, ja lisälaitoja muihinkin sänkyihin
– hyvä keittiö. Pitää olla U-mallinen tai muuten sellainen, että merenkäynnissä voi tukea itsensä pystyyn kokatessaan
– wc jossa suihku (mieluiten erillinen suihkutila, muttei välttämätön)
– reilun kokoinen salonki ja iso ruokapöytä
– hyvä tuuletus, avattavia ikkunoita ja kattoluukkuja sekä myös dorade- tms venttiilejä huonoon keliin
– hyvä lämmityslaite
– paljon tukikahvoja ja muutenkin sisätilan pitää toimia merenkäynnissä ja kallellaan
– mieluiten erillinen navigointipöytä
– tilaa 2-4 vieraalle, osa sängyistä (tai kaikki) voivat myös olla salongin sohvista muunnettavat
– perähytti omaksi makuuhuoneeksi olisi paras ratkaisu, mutta se ei saa kostautua esim salongin pienuutena tai viedä liikaa säilytystilaa ulkoa
– 2 erillistä makuuhyttiä olisi superhienoa (mutta ks. ed.)

Tilavat säilytystilat
– riittävät tankit polttoaineelle ja vedelle. Todennäköisesti hankimme vesikoneen, mutta tankkiveden pitää riittää valtameren ylitykseen säännösteltynä, jos vesikone lakkaa toimimasta.
– hyvät säilytystilat köysille, fendareille, kaasupulloille ym. Hyvä paikka paukkulautalle ja jollalle
– paljon säilytystilaa ruoalle
– jonkin verran tilaa isoille tavaroille, kuten varapurjeet (taittopyörät, kajakit), telttasauna

5   Hyvä varustelu
Tätä voi toki tarpeen mukaan täydentää, mutta olisi hyvä, että vene olisi valmiiksi reilummin varusteltu. Uusien varusteiden hankkiminen on aina kalliimpaa kuin vähän käytettyjen ostaminen veneen mukana. Tässä on lueteltu ne varusteet, jotka veneessä pitää olla kun iso matka alkaa
– yleiset turvavarusteet
– pelastuslautta
– epirb
– myrskyvarustus mietitty (myrskypurjeet, ajoankkuri jne)
– tuuliperäsin
– hyvä autopilotti (systeemipilotti)
– tutka
– plotteri
– vhf-radio
– ssb-radio ja (tai) satelliittipuhelin (sitten kun mennään isojen merten yli)
– aurinkopaneeleita riittävään sähköomavaraisuuteen (+ muitakin mahdollisia energiantuottotapoja, esim vesi- tai tuuligenu)
– vesikone
– hyvät purjeet, mielellään myös genaakkeri tms
– kunnon sprayhood (tuulilasi mallia HR olisi hieno!)
– bimini (mahdollisesti kokonainen avotilan sulkeva teltta…)
– kovapohjainen hypalon-jolla

Lisätoiveita, jos kaikki edelliset ovat jo täyttyneet 😉
– wc:n sijainti sisäänkäynnin lähellä toivottavin, jotta märät vaatteet saa helposti kuivumaan ja vahtivuorossa oleva pääsee vessaan kulkematta koko veneen läpi
– keskiohjaamo: mahdollistaa kunnollisen perähytin, ja takakannella on reilusti tilaa touhuta myös matkan aikana (mukavampaa = vähemmän pomppivaa kuin keulakannella), esim kalastaa, ottaa aurinkoa. Kääntöpuolena on, ettei keskiohjaamoveneeseen saa kunnollista servo-pendulum-tuuliperäsintä. Mutta saa Hydrovane-tyyppisen, joka voi olla ok.

Ehdottomat nou-nou-asiat
– saildrive
– lapiomallinen peräsin
– varrelliset kölit, bulbit ym vastaavat
– balsaa rungossa
– ylipäätään sandwich-rakennetta rungossa

Mieluiten nou-nou
– tiikkikansi. Ei ainakaan, jos on huonokuntoinen. Jos on hyväkuntoinen (ainakin 10 vuotta käyttöikää ilman isoa kunnostusta) ja alla ei ole balsakantta, ehkä menettelee.
– isopurje rullalla. Paras ratkaisu olisi stack pack ja läpilatoitettu isopurje.
– nostokölit tai vastaavat ylimääräiset mekanismit ja reiät veden alla

• Kompassisuunta 180° esittää: s/y Aina

14 helmikuun, 2018

• Ihana purjeveneemme s/y Aina on myytävänä – S&S Stevens Custom 40

4 maaliskuun, 2024

• Purjehtijat koronakaranteenissa

22 maaliskuun, 2020