Purjeveneen pohjaremontti | Osa 2: Maalaus

Purjeveneen pohjaremontti | Osa 2: Maalaus

Viime kerralla annettu varoitus remonttiturinoista on edelleen voimassa. Veneen hiomishommat oli siis saatu vihdoin valmiiksi, ja koska rungosta ei löytynyt kosteutta eikä paria pikku rakkulaa suurempia vaurioita, päästiin epoksimaalaushommiin saman tien.

Lasikuituvene tarvitsee pintaansa vedenpitävän suojakerroksen, ja se syntyy epoksista, jota yleensä maalataan veneen pintaan useampia kerroksia riittävän paksuuden aikaansaamiseksi. Ammattilaisella teetettynä homma useimmiten tapahtuu ruiskumaalaamalla, mutta koska me olemme tee-se-itse-ihmisiä henkeen ja vereen (mikä saattaa olla kiertoilmaisu käsitteelle peeaa), suosimme käsityötä eli tässä tapauksessa telalla tapahtuvaa maalin levitystä.

Maaliksi valitsimme Hempelin Light Primerin, sillä sitä oli saatavana nopeasti telakalla veneitä kunnostavien ammattilaisten kautta. Hommaan sisältyi sellainen kätevä optio, että jos meiltä loppuisi maali kesken – mikä oli varsin todennäköistä – voisimme hommata tarvittavan määrän lisää samaa tavaraa näiltä kavereilta, eikä meidän tarvitsisi välttämättä tilata uutta isoa erää.

Maalinsotkemisverstas varjossa naapuriveneen alla. Taustalla siintää Vlichon lahti.

Epoksimaali on kaksikomponenttimaali. Kahdesta erillisestä pöntöstä sekoitetaan siis ohjeen mukaan sen verran maalia kerrallaan kuin kuvitellaan tarvittavan yhteen maalikerrokseen – tai kuinka paljon nyt sitten suunnitellaankaan maalattavaksi kerralla. Aloitimme maltillisen kokoisella pienellä erällä. Kreikan kesäsää tarjoili mukavia +25-30°C asteen helteitä kuumalla hiekkakentällä ahkeroivien veneenremppaajien iloksi, ja koska lämpötila vaikuttaa suuresti maalin kuivumisaikaan (jokainen +10°C lisäys puolittaa kuivumisajan), emme halunneet ottaa riskiä, että iso maalimäärä jämähtäisi astiaan ennen aikojaan. Olosuhteet olivat siis aika erilaiset kuin vaikkapa Suomen keskivertohuhtikuussa, jolloin siellä useimmiten puuhastellaan tämän tyyppisten hommien parissa.

Käytäntö osoitti kuitenkin, että yhdellä maalin sörssäyksellä ehti maalata koko veden alapuolisen rungon kerralla. Ensimmäisen kerroksen maalasimme kumpikin omaa puoltamme veneestä, mutta tämä osoittautui aika epäreiluksi metodiksi. Veneemme on asetettu nimittäin aika lailla etelä-pohjoissuuntaan ja sen vuoksi toinen kylki on aamupäivällä kohti aurinkoa ja iltapäivällä toinen kylki. Järkevämmäksi tavaksi edetä osoittautuikin aloittaa aamupuolella länsikyljeltä, ja auringon kierrettyä veneen perän taitse siirtyä työskentelemään itäkyljelle. Näin emme kylläkään saaneet maalattua kuin yhden maalikerroksen päivässä, vaikka olimme kuvitelleet että niitä ehtisi tehdä ainakin kaksi.

Pari ensimmäistä epoksikerrosta valmiina

Jo parin maalikerroksen jälkeen daamimme alkoi näyttää uskomattoman hyvältä! Ihan täysin sileää silakkaa ei amatöörikonstein hiomalla ja maalaamalla saatu, ja vaikka vähän pakkeliakin laitettiin ennen alusvaatekerrosten maalaamista, jäi pohjaan silti muutama kauneuspilkku. Mutta nehän ovat näkymättömissä veneen alla, joten mitäpä pienistä. Kai nyt tämän ikäisessä kaunottaressa saa jo eletty elämäkin vähän näkyä!

Melkein viikon ajan päivärytmimme noudatti täsmälleen samaa kaavaa: aamiaisen jälkeen maalin sörssäystä, länsikyljen maalaus – toinen meistä maalasi vesilinjaa, toinen köliä ja alaosia – lepotauko ja sisähommia, iltapäivällä maalin sörssäystä, itäkyljen maalaus, suihkuun ja lähitavernaan syömään, sieltä kotiin ja suoraan nukkumaan. Tämän kaikkein intensiivisimmän työjakson aikana ei kotona kokkailtu.

Paapuurin kylki on jo saanut ensimmäisen myrkkymaalin pintaansa

Kuuden maalikerroksen jälkeen uskoimme epoksin vihdoin riittävän (telakkakavereilta oli kuin olikin hommattu vähän lisää maalia) ja vene näytti hienolta. Viimeisimmän epoksikerroksen ollessa vielä vähän tahmeaa vedimme pintaan ensimmäisen myrkkymaalikerroksen, sillä näin kuulemma varmistetaan sille hyvä tartunta. Se jää nähtäväksi, mutta käytimme samaa eliönestomaalia kuin viimeksikin, koska se piti veneen pohjan yllättävän puhtaana parin vuoden ajan.

Epoksimaali tarvitsisi viikon verran kuivumisaikaa ennen vesillelaskua. Vesillelasku – miten kaunis sana! Alkoi tuntua siltä, että urakkamme saattaisi jonakin päivänä todella valmistua! Mutta vielä oli paljon hommaa tehtävänä. Nyt vasta pääsisimme sen projektin pariin, jonka vuoksi oikeastaan telakalle olimme tulleet – ennen kuin sattumalta tähän valtaisaan pohjaremonttiin johtanut havainto oli tehty ja remppasuunnitelmat menivät kerralla uusiksi – nimittäin pohjaventtiilien vaihtoon ja viemäri- ynnä muiden meriveteen liittyvien putkistojen uusimispuuhiin. Kuulostaako jännittävältä? Siinä tapauksessa mahtavia uutisia: nimenomaan tästä aiheesta kerrotaan ensi jaksossa! Ai ei kuulosta? No, Joonianmeri odottelee edelleen tuossa nurkan takana, ja kyllä sinne aika pian päästään!

Näkymä lempitavernastamme – vasemmanpuoleisella rannalla näkyvistä mastoista yksi kuuluu Ainallemme.

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: