Terveisiä ihanasta ankkuripoukamasta Joonianmeren kristallinkirkkaiden vesien ääreltä! Pääsimme kuin pääsimmekin takaisin vesille, mutta tässä turinassa puhutaan vielä veneen pohjaremontista, sen kolmannesta ja viimeisestä vaiheesta eli läpivientien uusimisesta. Tämä projekti oli se varsinainen syy, miksi menimme telakalle. Sittemmin paljastui paljon isomman remontin tarve, josta kerroin edellisissä osissa 1 ja 2.

Läpiviennit ovat reikiä veneen pohjassa, joiden kautta veneeseen otetaan merivettä – kuten wc:n huuhteluun ja moottorin jäähdyttämiseen – sekä poistetaan käsienpesu- ja suihkuvesiä sekä istumalaatikkoon ja pilssiin kertynyttä vettä. Avomerellä myös wc:n tai septitankin voi sallitusti tyhjentää mereen, vaikka eihän meistä kukaan sitä mielellään tee, jos on olemassa vaihtoehtoja. Kaikissa näissä läpivienneissä on suljettava venttiili, jotta ne saa turvallisesti kiinni, kun niitä ei käytetä, tai hätätilanteessa – jos vaikkapa letku sattuu hajoamaan ja meri tulvii sisälle veneeseen. Meidän läpivientimme olivat alkuperäisiä pronssisia, kylläkin vahvaa tekoa olevia Groco-merkkisiä venttiileitä, mutta niistä hyvin moni oli täysin jumittunut, eikä niitä siis olisi hädän tullen voinut sulkea. Puisten pohjatappien valikoima olikin siis helposti saatavilla, jos kovin ohraisesti sattuisi käymään. Emme edes harkinneet venttiilien kunnostamista, vaikka jotkut sitäkin harrastavat, vaan päätimme vaihtaa tilalle uudet.

Vanhojen venttiilien ja läpivientien irrottelu onnistui aika helposti, vaikka voimaa se kyllä vaati. Useimmat niistä sijaitsivat kuitenkin niin hankalissa ja ahtaissa paikoissa, että niihin käsiksi päästäkseen oli purettava paloja lattiasta, wc:n allaskaappeja ja muuta sellaista pientä. Aivan kuten veneen alkuperäiset vesitankit, nämä venttiilin peijakkaatkin oli todennäköisesti asennettu paikoilleen ennen mitään kalustusta. No, nyt kun kalustus oli aika väkivaltaisesti purettu, osaisimme olla toistamatta saamaa virhettä uudelleen. Wc-tilojen kalustuksesta tulisi nyt paljon entistä simppelimpää ja virtaviivaisempaa! Moottoritilan takanurkkiin ahdetut avotilan vedenpoistoventtiilit päätimme lasikuiduttaa umpeen ja porata uudet läpiviennit helpommin saavutettaviin paikkoihin. Samalla moottoritilasta häipyisi metreittäin kiemurtelevaa letkusuolistoa ja kaikenlaiset koneen huoltotoimetkin helpottuisivat. Kyllä maailma on tainnut menettää meissä kahdessa pari aika hyvää venesuunnittelijaa, kun tällaisia vene-eloa helpottavia keksintöjä ja ratkaisuja syntyy meiltä ihan liukuhihnalta!

Veneemme pohjassa on nyt kaikkiaan 10 reikää. Jokaiseen asennettiin Trudesign-merkkinen läpivientikappale ja siihen ruuvattava Trudesign-palloventtiili. Ne ovat nylonkomposiittiä, eivätkä reagoi meriveden kanssa, kuten metalliset läpiviennit, jotka täytyy aina muistaa maadoittaa, jotta korroosio ei tuhoa niitä. Ne ovat myös huoltovapaita, kunhan muistaa silloin tällöin aukoa ja sulkea niitä. Purjehtijan mielenrauha lisääntyi kyllä oleellisesti, kun läpiviennit saatiin kuntoon. Purjevenekotimme ja merten syvyyksien välissä ei loppujen lopuksi ole paljon mitään – vain tuuman verran lasikuitua – ja siksi onkin mukava tietää paitsi koko rungon, myös sen läpi porattujen reikien olevan nyt kunnossa ja turvallisia.

Kaikki läpivienteihin liittyvät letkut uusittiin tietysti myös. Kun talvella veneestä purettiin metritolkulla vanhoja makeavesiletkuja, nyt lähti vähintään yhtä paljon muinaisia pilssi-, wc-, huuhtelu- ja moottorin vedenottoletkuja uusien tieltä roskikseen. Hyvä niin, suurin osa näytti olevan aika alkuperäisen oloista kamaa, paitsi moottoriin liittyvät letkut, jotka nekin lähenivät jo 20 vuoden ikää.

Letkuvetoja järkeistettiin toden teolla. Veneessämme oli nimittäin kasoittain aivan ihmeellisiä ratkaisuja. Esimerkiksi wc:n poistoletkuun yhdistyi erikoisessa kulmassa lavuaarin viemäri, niin että joskus oikein pontevasti wc:tä pumpatessa saattoi poistettava tavara eksyä putkenmutkassa ja tulla tervehtimään yllättynyttä vessassakävijää käsienpesualtaan viemäriaukosta. Keittiön tiskialtaiden poistoletku taasen oli liitetty avotilan poistoputkiin niin monen kiemuran kautta, että oli ihme, että sekä tiskialtaat että avotila ylipäätään ikinä tyhjenivät vedestä – ja aika usein niitä kyllä saikin rassata putkimiehen “tulisuudelmalla” eli kumisella viemäripumpulla. Uudet avotilan poistot johdettiin nyt taka-wc:n lattian alle tehtyyn uuteen läpivientiin, ja tiskialtaille porattiin uusi poistoputki suoraan altaiden alapuolelle keittiön lattian alle. Ne, kuten kaikki muutkin läpiviennit, ovat nyt myös helposti saavutettavissa, niin että ne voi tarvittaessa sulkea sekunneissa.

Suihkualtaan poistovesi oli aiemmin johdettu rennosti pilssiin, ja suihkussa käytyä piti muistaa aina heti pumpata pilssi tyhjäksi, muuten se alkoi haista aika pian. Tämä ajoittainen tuoksahdus oli yksi veneemme yököttävimmistä ominaispiirteistä, ja siksi asia oli hoidettava kuntoon pikimmiten. Suihkualtaan alle ei aiemmin ollut minkäänlaista pääsyä, mutta taka-wc:n lattian purkamisen yhteydessä tämäkin vihdoin onnistui. Saimme ujutettua altaan alle letkun, joka liitettiin uuteen lattiakaivoon. Sieltä suihkuvesi johdettiin omalle poistopumpulleen. Ihanaa, miten puhdas ja kuiva pilssi meillä nyt on! Myös pilssiletkut uusittiin ja pilssivesi kulkee nyt järkevämpiä reittejä pois veneestä. Samalla sähköinen pilssipumppu siirrettiin uuteen paikkaan.

Veneen sivukansilta ummistettiin vedenpoistoritilät. Näitä oli molemmilla sivuilla kaksi, ja kannelle satava tai aallokossa roiskuva vesi kulki niiden kautta sisälle veneeseen ja monimetrisiä reittejä vihdoin viimein ulos jostakin pohjaventtiilistä. Tällainen ratkaisu ei tuntunut meistä mitenkään järkevältä – miksi johtaa kannelta väkisin vettä sisälle veneeseen? Reiät suljettiin, kuidutettiin ja epoksoitiin umpeen ja sileiksi kannen tasoon. Luulisi sadeveden keksivän itselleen poistumisreitin vaikkapa parraslistan rei’istä.

Purkutöiden jälkeen seurasi jälleenrakentamista, jotta molemmat wc-tilat saatiin taas käyttökuntoon. Taka-wc, johon nyt sijoitettiin työmaavessana toiminut Nature’s Head -kompostikäymälä, jäi tässä vaiheessa kalustuksen osalta vähän keskeneräiseksi. Vessan rakentelu kuulostaa mukavalta talvipäiväin puhdetyöltä – eikö vain? – joten jatketaan sitä sitten myöhemmässä vaiheessa. Kiinnostuneille (ette muuten usko, miten yleisiä puheenaiheita purjehtijoiden keskuudessa nämä vessa-asiat ovat!) saattaa myöhemmin seurata erikoisartikkeli biohuussista venekäytössä, kunhan ensin hankimme siitä lisää käyttökokemusta. Keula-wc piristyi pienellä väriläiskällä mukavan näköiseksi, ja sinne tuli paljon lisää säilytystilaa.

Nyt veneemme oli yltä päältä rempattu ja valmis vesille! Seuraavassa jaksossa Aina pulahtaa Joonianmereen!

• Purjeveneen pohjaremontti | Osa 2: Maalaus
28 heinäkuun, 2020
• Pomminpurkajan maanantai
22 kesäkuun, 2020
• Purjeveneen pohjaremontti | Osa 1: Hionta
10 heinäkuun, 2020