Meidän piti kyllä olla nyt jo Galiciassa, Espanjassa. Mutta Biskaja näyttää olevan meille jopa niin hankala, ettei ollenkaan halua päästää meitä matkaan. Koko kevään jatkunut epävakainen sää tarkoittaa myös tuolla pahamaineisella lahdukalla hyvin vaihtelevia tuulia. Meillä on matkaa vastarannalle 300 merimailia. A Coruñaan on 360 mailia ja se olisi meille mieluisin päätepiste, mutta kyllä meille jokin muukin kelpaa, jos säät niin puolestamme päättävät. Ajallisesti kyse on siis kolmen tai kolmen ja puolen vuorokauden etapista, ja sääikkunan olisi hyvä olla ainakin pari-kolme päivää tätä pidempi, jotta pahoilta yllätyksiltä vältyttäisiin. Sellaista jaksoa ei vielä ole osunut kohdalle, että tuulet olisivat edes jotakuinkin ennustettavissa näin pitkälle ajanjaksolle, vaan ennusteet muuttuvat lähes päivittäin.

Voihan olla, että syynä onkin kaunis Bretagne, joka pitää meitä tiukasti otteessaan. Oli miten oli, kiirehän meillä ei varsinaisesti ole. Espanjan puolella saattaa olla pari astetta lämpimämpää, ja vaihteluhan aina virkistää, mutta meillä ei oikeastaan ole kesäksi muita suunnitelmia kuin matkata kohti etelää sellaista vauhtia, joka tuntuu sopivalta.

Päätimme siirtyä odottamaan seuraavaa etappia johonkin rauhalliseen ankkuripaikkaan. Sellainen löytyi ihan Camaret-sur-Merin nurkan takaa, Rade de Brestistä eli Brestin lahdelta tai ”rediltä”, joka on suojainen sisämeri Brestin kaupungin edustalla. Alue on suosittua purjehdusaluetta, ja suojaisuutensa vuoksi siellä on jo ammoisista ajoista sijainnut myöskin suuri laivastotukikohta. Matkalla sinne meitä tuli vastaan iso sukellusvene, jota saattamassa oli kokonainen laivue sota-aluksia, kumiveneitä ja yksi helikopterikin. Alueen rannat ovat jo vanhastaan vahvasti linnoitettuja, ja lahdella on monia saaria ja ranta-alueita, jotka ovat vain merivoimien käytössä.

Ankkuroimme pienen Roscanvel-kylän hiekkarannan edustalle, ja siinä meillä olikin länsituulilta suojainen mukava paikka testata ensimmäistä kertaa Rocna-ankkurimme toimivuutta. Kolmantena yönä tuuli yllättäen pyörsi idän puolelle, ja meille tuli iltayöstä kiire saada jolla perämoottoreineen veneen kannelle turvaan. Ankkuri ei onneksi hievahtanutkaan aallokosta huolimatta, mutta seuraavana aamuna lähdimme etsimään mukavampaa paikkaa. Sellainen löytyi viiden mailin päästä Anse de l’Auberlac’h -nimisestä lahdenpoukamasta. Lahden perällä on iso joukko veneitä omissa poijuissaan, mutta ankkuroimme niiden ulkopuolelle kohtaan, jossa vesi on alimmillaan noin 5 metriä syvää. Täälläkin vuorovesi täytyy ottaa huomioon, mutta Binicin 12 metrin sijaan se on maltillisemmin 4 metrin paikkeilla. Ankkurikettinki täytyy tietysti mitoittaa korkeimman veden mukaan. Vaikka paikka on hyvin suojainen, laskimme silti reilusti kettinkiä, 1:5 periaatteella noin 45 metriä. Siinä on Ainan mukava keinahdella, ja miehistö saa paljon mukavammat unet kuin laiturissa!

Paitsi ankkuri, myös kaikki muut viime vuonna hartaudella asentamamme järjestelmät pääsevät vihdoin tositoimiin. Aurinkopaneelit ovat toki tuottaneet meille koko talven ja kevään virtaa akkuihin, niin ettei meidän ole joulun tienoota lukuun ottamatta tarvinnut juuri maasähköä siihen käyttää. Tietokoneet, kännykät ja muut laitteet on ollut kuitenkin satamassa asustellessa kätevää ladata maasähkötöpselistä – ankkurissa läppäreitä täytyy ladata hurisevan invertterin kautta, mikä ei ole kovin mukavaa. Kännykät ja tabletit latautuvat 12 voltin tupakansytyttimistä ja usb-latauspisteistä. On ollut ilo todeta, että akut näin aurinkoisina päivinä vilkuttavat 100% latausta jo aamukymmeneltä, ja pilvisenäkin päivänä ne ovat jo viimeistään puoleen päivään mennessä täynnä.

Lisää aurinkosähköprojektistamme voit lukea tästä blogikirjoituksesta!

Polkupyöräily ei ankkurista käsin oikein helposti onnistu, mutta jollalla on mukava käydä välillä ajelemassa. Tunnin verran jaksoimme vieheitäkin uittaa, mutta saaliina oli tälläkin kertaa vain kauniita maisemia. Toinen reissu oli suolavesipärskeinen matka Brestiin, joka ei ole kovinkaan kaunis kaupunki. Brest tuhoutui sodassa täysin, ja on vaikea kuvitella millainen se on joskus aikoinaan ollut. Erityisesti ranta-alue vierassataman ympäristössä on hyvin karua ja teollista. Me löysimme kuitenkin satamasta hyvän kalakaupan, sekä korkealla kukkulalla sijaitsevan keskustan keittiöliikkeestä toisen hiiliteräspannun, jollaista olemme haikailleet jo kauan.

Jossakin kaukana Biskajanlahdella puhaltavat reippaammat tuulet, joita meillä vahdataan silmä kovana monista eri tuuliennusteiden lähteistä, mutta mukavasti suojaisella poukamalla kelluskellen. On hyvää aikaa kokkailla hyvää ruokaa ja huoltaa venettä – vaikkapa rapsuttaa vesirajaan kasvanutta leväkasvustoa pois. Myrkkymaali näyttää onneksi toimivan varsin hyvin, se kannatti tilata kaukaa ja kalliilla Englannista asti. Uiminen ei 14-asteisessa vedessä vielä houkuttele kuin kumipuku päällä! Ainan kyydissä vietetään siis tällä erää jonkinlaista kevätlomaa ja odotellaan edelleen seuraavaa vaihetta, Biskajanlahtea.

Vinkiksi ulkomaille purjehtiville mainittakoon, että Navily-sovelluksen avulla löytää lukemattomia ankkuripaikkoja sekä tiedot useimmista venesatamista ainakin Ranskan ja Espanjan rannikoilta. Monista satamista voi lisäksi sovelluksen avulla varata laituripaikan ennakkoon, jos vain nettiyhteys toimii. Veneilijät voivat itse lisätä sovellukseen omia paikkojaan. Muiden maiden kattavuuteen emme ole juurikaan ehtineet paneutua, mutta Suomesta ei ainakaan vielä ole edustettuna kovinkaan monta paikkaa.

• Meganisin miniloma ja matka telakalle
17 kesäkuun, 2020
• Korintinlahden seikkailu | Trizonian saari ja kaikenkarvaiset ystävämme
13 marraskuun, 2019
• Matka jatkuu! Roscoff ja Camaret-sur-Mer
9 toukokuun, 2019