Saarihyppelyä Joonianmerellä: karun kauniit Kalamos ja Kastos

Saarihyppelyä Joonianmerellä: karun kauniit Kalamos ja Kastos

Vaikka purjehdimme viime kesänä monta kuukautta edestakaisin pohjoista Joonianmerta, emme koskaan tulleet käyneeksi kahdella karun näköisellä saarella, Kalamoksella ja Kastoksella. Ohitimme ne kyllä monta kertaa, yleensä niukin naukin – meillähän kun tuppaa enimmäkseen olemaan aina vastatuuli, ja jostakin syystä juuri näiden kahden saaren terävien rantakarikoiden ohi luoviminen tuntui aina yhtä hankalalta.

Kivikkoinen Kastos ja sen takana häämöttävä korkea Kalamos. Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isommaksi.

Mutta kun nyt näillä seuduilla taas pyörittiin, niin miksikäs emme menisi oikein varta vasten tutustumaan näihin saariin? Muutama mantereen kohdekin kiinnosti vilkaista matkan varrella, siispä tuumasta toimeen. Lähdimme Nidristä lauantaina 19. kesäkuuta, melkein yhtä matkaa ruotsalaisten tuttaviemme kanssa, kunhan ensin oli vesitankit täytetty (lähes ryöstöhintaan) yhdessä Nidrin charterlaitureista. Illaksi päädyttiin Palairoksen kylään Lefkaksen saarta vastapäätä, ison lahdukan koillisnurkkaan. Se näytti ihan kivalta kaupungilta, ja illalliseksi nautimme grillipossua ruotsalaisseurassa kukkulalla kaupungin ylälaidalla. Pari yötä kelluimme ankkurissa Palairoksen uimarannan tuntumassa. Päällämme lepäsi jopa Kreikan kesäkuussa harvinainen helleaalto kuin se kuuluisa “kahavipannun kansi”. Puomin yli viritetty aurinkosuojakangas teki oleilusta istumalaatikossa kuitenkin siedettävää, ja sisätiloissa meillä alkaa olla jo melkoisen hyvä valikoima puhaltimia, joten ilma pysyy liikkeellä. Ja uima-allashan meillä on sekä etu- että takapihalla! Sen vesi alkoi helteiden myötä lähestyä +26° lämpötilaa, joten Jormakin uskalsi jo pulahtaa uimaan!

Palairoksesta purjehdimme pieneen Mytikaksen kylään. Kiirettä ei ollut, joten aamupäivätuulen tyynnyttyä ja iltapäivätuulen vasta suunnitellessa viriämistään lilluimme hetkittäin lähes paikallamme keskellä Joonianmerta. Perille päästiin ennen pitkää. Mytikaksen hiekkarannan edustalla oli reilusti tilaa ankkuroida. Kävimme pikku ostosreissulla kylässä ja löysimme vähän vihannes- ja hedelmätäydennystä, mutta muuten kylä vaikutti varsin vaatimattomalta. Ankkuripaikka oli täysin tuuleton, joten yöstä tuli vähän tuskainen. Seuraavana päivänä siirryimme vastapäisen Kalamoksen päätyyn ankkuriin, ja siinä saimme päiväturistien häivyttyä viettää yön omassa rauhassamme ja mukavassa tuulenvireessä. Yhden yön ajan tämä pikku ranta ja vuori sen yläpuolella kuuluivat vain meille.

Kalamos

Kalamos

Kalamos on hyvin korkea ja komea, metsäinen saari. Se on oikeastaan yhtä ainoaa vuorenharjaa, joka nousee merten syvyyksistä 754 metrin korkeuteen. Kyliä on kaksi, Kálamos etelän puolella ja pienempi Episkopí pohjoisrannalla. Asukkaita on 500, joista suurin osa asuu Kalamoksen kylässä. Kesällä kesäasukkaat ja turistit tietysti kasvattavat asukaslukua aika lailla.

Ajelimme yöpymispaikastamme parin mailin matkan Kalamoksen kylään, jossa kävimme kahvilla ja täyttämässä pari vesikanisteria. Sitten oli aika etsiä ankkuripaikka seuraavaksi yöksi. Pyörähdimme Porto Leonen lahdella Kalamoksen lounaispäässä. Sen perukoilla sijaitsee raunioitunut kylä, joka hylättiin näitä seutuja vuonna 1953 koetelleen maanjäristyksen jälkeen. Kirkko on vielä pystyssä. Poukama oli täynnä vieri viereen ankkuroituneita veneitä, jotka olivat paikalliseen tapaan viritelleet peräköyden rantaan kiinni.

Asuuko Kastoksella enttejä?

Kastos

Me kaipaamme vähän enemmän tilaa ympärille, joten jatkoimme matkaa vastapäisen Kastoksen saaren Sarakiniko-poukamaan. Siellä meistä alkoi tuntua ihan hassusti siltä, että olimmekin yhtäkkiä Itämerellä karikoiden keskellä. Poukaman keskellä sijaitsee nimittäin pieni luoto, ja pienempiä kivikoita näkyi siellä täällä. Muita veneitä oli vain pari, joten mahduimme hyvin ankkuroimaan vapaasti keskelle lahtea. Varsinkin kuumalla säällä on tärkeää, että veneeseen saadaan läpiveto yöksi. Se ei onnistu satamissa tai med-mooring-tyyliin peräköysien avulla ankkuroidessa, sillä vene ei pääse kääntyilemään vapaasti tuulen suunnan mukaan. Ankkurissa oleva venehän pitää aina nokkansa kohti tuulta, ja pienikin tuulenvire ohjautuu kattoluukuista sisään nukkuvien ihmisten helpotukseksi. Joonianmeren kesätuuli puhaltelee useimpina päivinä vähintään 180° sektorista, usein paljon enemmänkin – tablettiplotterista napattu kuva näyttää Ainan juhannustanssit parin kesäisen yön ajalta!

Kastoksen saaren Sarakiniko-lahden keskellä on pieni luoto, taustalla häämöttää Kalamos. Naapuriveneen italialainen nuorimies kävi tornissa luikauttamassa ooppera-aarian illan ratoksi, komeasti ja ihan ilman sävelkorvaa.

Juhannusyö Kastoksella

Juhannus vietettiin Sarakinikon idyllisessä poukamassa, mutta luoteistuulten voimistuessa siirryimme Kastoksen kylään saaren kaakkoisrannalle. Siellä on iso ankkurialue kylän ulkopuolella kohoavan jyrkän kalliorannan edustalla, mutta myös reilunkokoinen kylänlahti, joka näkyi houkuttelevan flotillapurjehtijoita. Laituriinkin oli kiinnittynyt monta venettä. Poukaman perukoilta kulkee vielä kapea ränni pikkuruiseen kalaveneiden satama-altaaseen, jonne oli kätevää parkkeerata myös jolla kylille päästäkseen. Kylä on pieni ja sievä, ravintoloita ja baareja on jokunen – yksi myös hienossa tuulimyllyssä – ja pieni kauppakin sieltä löytyy. Kalamoksessa on vain 80 ympärivuotista asukasta, mutta kesäisin väkiluku nousee 500 paikkeille.

Kastoksen kylä

Nautiskelimme harvinaisen ravintolaillallisen ja sen päälle vielä lasilliset rokkibaarissa, jonka terassilta oli kaunis iltanäkymä satamaan ja ankkuripaikalle. Kivikkoiset, torjuvan näköiset saaret oli nyt otettu haltuun ja todettu erittäin viihtyisiksi ja tunnelmallisiksi. Eleltiin kesäkuun loppua, ja seuraavaksi matka jatkuisi lounaaseen kohti Ithakaa, Odysseuksen kotisaarta. Siitä lisää ensi kerralla!

Kastoksen iltatunnelmaa

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: