Saroninlahden purjehdus | Aegina, jumalatar Afaian saari
Aeginan piskuinen saari sijaitsee keskellä Saroninlahtea Ateenan sataman, Piraeuksen eteläpuolella. Kolmionmuotoinen saari on noin 12 kilometriä kanttiinsa, ja sillä asuu noin 9000 asukasta. Aeginaan kulkee Piraeuksesta vilkas lauttaliikenne, ja niinpä kesäkaudella populaa riittää.
Saavuimme purjein Epidauroksesta, kuten saaren ensimmäiset asukkaat jo mykeneläisellä ajalla. Aeginasta tuli tärkeä kauppapaikka nelisen tuhatta vuotta sitten, ja sieltä on löytynyt valtava pronssikaudelta (1800-1500 EAA huitteilta) peräisin oleva kulta-aarre. Sitä voi käydä ihailemassa British Museumissa. Saarella lyötiin Euroopan ensimmäiset hopearahat ja laadittiin standardit mitoille ja punnuksille, jotka sittemmin levisivät käyttöön koko kreikkalaiseen maailmaan. Kauppayhteydet ulottuivat Persiaan ja Egyptiin asti.
Ateena kasvoi vähitellen 400-luvulta EAA alkaen merkittäväksi merimahdiksi, ja Aeginan suuruudenpäivät olivat ohi. Hyvä sijainti ja monet temppelit tekivät saaresta suositun lomakohteen.
Aeginan kaupungin edustalla on suojaiselta vaikuttava satama, joka näytti olevan aika täynnä charterveneitä. Me emme satamia juuri harrasta, vaan ankkuroimme tapamme mukaan hiekkapohjaiseen poukamaan kaupungin edustalle, ja ajelimme siitä jollalla kylille. Satamaan ajaessa sai pitää kielen keskellä suuta, sillä nopeat ”torakat”, kantosiipialukset, ajavat täydessä plaanissa melkein perille asti ja pysäyttävät vauhtinsa vasta karvan verran ennen laituria. Sellaisten tiellä ei auta tupeksia pienellä kumiveneellä.
Aeginan kaupunki osoittautui oikein viehättäväksi. Espressot olivat purjehduskauden kalliimmasta päästä, mutta rannan tuntumassa sijaitseva kalatori oli monipuolinen ja hinnoiltaan varsin kohtuullinen. Sen takana oli kapean kadun varrella pieniä tavernoja, joista yhdessä nautimme lounaaksi herkullisia mereneläviä.
Kun olimme pari päivää nauttineet Aeginan jatkuvista yhteysalusten aalloista ja kirkonkellojen epätahtisesta kilkattelusta, oli hyvä hyvä hetki jatkaa matkaa. Teimme taaskin vain lyhyen päiväpyrähdyksen, tällä kertaa saman saaren toiselle puolelle. Aeginan koillisnurkalla sijaitsee Agia Marina, pohjoistuulelta melko suojainen ankkurilahti. Iltapäivätuuli äityi varsin navakaksi ja aallokkokin nousi teräväksi, mutta poukamaan päästyämme keli rauhoittui.
Agia Marinasta on lyhyt kävelymatka Afaian temppelille. Lyhyt kävely – niinpä, mutta koko matkan jyrkkää ylämäkeä! Oli jo lokakuun alkupuoli, mutta aina vain kesäisen lämmintä, joten kiipeämisrupeaman jälkeen oli selkä aika hikinen kamerarepun alla. Mutta kuten yleensä, tottahan määränpää oli matkan arvoinen!
Afaian temppeli on yksi Kreikan parhaiten säilyneistä temppeleistä. Se seisoo edelleen varsin ehjänä hahmossaan, hyvin komealla paikalla korkean kukkulan laella, josta se hallitsee koko Aeginan saarta. Temppeli rakennettiin vuoden 500 paikkeilla EAA, ja se on tyyliltään doorilainen. Temppeli on rakennettu korkean terassin päälle ja sen jykevät, uritetut pylväät kannattelevat massiivista palkistoa. Päätykolmioiden veistokset ja alueelta löydetyt muutkin patsaat ja koristeet on kähmitty ”parempaan talteen” Müncheniin. Pieni osa niistä on näytteillä myös Ateenan arkeologisessa museossa.
Jumalatar Afaiaa on palvottu ainoastaan täällä Aeginan saarella, ja tämä on ainoa hänelle pyhitetty temppeli. Afaia oli erään legendan mukaan alun perin kreetalainen metsänymfi nimeltä Britomartis, joka samoili ja metsästeli päivät pitkät. Sen vuoksi hän oli hyvää pataa metsästyksen jumalattaren, Artemiksen kanssa. Kreetan kuningas Minos ihastui kauniiseen neitoon, mutta tunne ei ollut molemminpuolinen. Kohtaloaan paetakseen tämä Kalevala-Ainon muinainen edeltäjä heittäytyi Kreetan kallioilta mereen ja sotkeutui siellä kalastajan verkkoihin. Artemis sääli häntä kovasti ja muutti hänet jumalattareksi, ja niinpä Britomartis pelastui kalastajan kyytiin, joka kuskasi hänet veneellään turvaan Aeginan saarelle. Kalastajakin rakastui kauniiseen nymfiin eikä ollut päästää häntä käsistään, mutta tämä varhainen #metoo-nainenpa onnistui pakenemaan Aeginan männiköihin ja piileskelemään siellä monta vuotta. Aeginassa hänet tunnettiin Afaiana, maanviljelyksen ja hedelmällisyyden jumalattarena.
Seuraavaksi matkamme jatkui Egeanmeren saarille! Mitähän sieltä löytyisi? No, ainakin lisää temppeleitä…
- Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros 29 lokakuun, 2021
- Naxos – Kykladien suurin ja komein 22 marraskuun, 2021
- Delos – Apollonin pyhä saari 25 tammikuun, 2022