Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros

Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros

Saroninlahden länsiperukoilla sijaitseva Archaia Epidauros tai Palaia Epidavros, kumpi sitten lieneekään virallisempi nimi, oli antiikin ajalla merkittävä kaupunkivaltio. Homeroksen mukaan kaupunki varusti Troijan sotaan peräti 25 laivaa. Nykypäivänä se on vain pieni kalastajakyläpahanen, jossa on suojainen venesatama ja hiukan turismia. Se kuuluisampi Epidauros, joka tunnetaan suuresta teatteristaan ja lääkintätaidon ja parantamisen jumalalle, Asklepiokselle, pyhitetystä temppelialueestaan, sijaitsee kymmenisen kilometriä sisämaahan päin.

“Vanhan Epidauroksen” satamaa suojaa etelän puolelta merelle työntyvä niemi, Nisaki, jolla alkuperäinen antiikin ajan kaupunki sijaitsi. Ankkuroimme niemen eteläpuolelle, rauhalliseen poukamaan Loutran uimarannan edustalle. Sieltä oli lyhyt kävelymatka kylälle, mutta paljon vähemmän veneitä. Sitäpaitsi merikartassa luki ankkuripaikkamme kohdalla “Sunken City of Ancient Epidavros” ja sellaistahan ei innostunut sukeltaja luonnollisesti voi vastustaa!

Matkustettuamme koko kesän Peloponnesosta ympäri tuntui hauskalta olla nyt yhtäkkiä vain kivenheiton päässä viime talven tukikohdastamme Galaxidista. No, ei nyt aivan kivenheiton – sinne on linnuntietä matkaa satakunta kilometriä. Korintin kanavaa pitkin olisimme päässeet tänne hujauksessa, mutta viime talvena kanavassa tapahtui paha sortuma, eikä sitä avattu vesiliikenteelle koko vuonna.

Peloponnesoksen niemenkärkiä ja Argolin- sekä Saroninlahden saaria kesän mittaan kierrellessämme olimme tottuneet katselemaan aika paljon karumpia maisemia. Epidauroksen vihreät, rehevät kukkulat ja viinirypäleitä, hedelmiä ja kukkia pursuavat puutarhat sen sijaan muistuttivat meitä Korintinlahden ja Joonianmeren vehreydestä.

Vanhan Epidavroksen pieni teatteri

Teimme kävelyretken vanhan akropoliin niemelle. Ensimmäiseksi törmäsimme antiikinaikaiseen teatteriin, ihan noin vain, jonkun tavallisen omakotitalon takapihalla. Tämä pikkuinen kaupunginteatteri rakennettiin 300-luvulla EAA ja sinne mahtui parisen tuhatta katsojaa.

Vanha akropolis temppeleineen ja muine julkisine rakennuksineen sijaitsi rinteessä ja kukkulalla teatterin yläpuolella. Niistä on jäljellä joitakin kivimuureja. Myöhemmältä ajalta ovat peräisin bysanttilaisen kirkon rauniot sekä edelleen käytössä oleva Zoodochos Pigin kappeli. Kukkulalta oli hieno näkymä myös kylän keskustaan ja satamaan. Klikkaa kuvaa, niin se avautuu suurempaan ikkunaan!

Palvonta- ja juhlamenojen keskittyessä sisämaan Asklepieioniin vanha satamakaupunki muuttui roomalaisajan loma- ja huvikeskukseksi. Tänne rakennettiin ylellisiä vapaa-ajan asuntoja. Yksi tällainen huvila upposi mereen maanjäristyksen seurauksena, ja on säilynyt parin metrin syvyydessä hyvin hahmossaan. Mikään varsinainen uponnut kaupunki ei siis ole kyseessä, mutta 100-luvulta ajanlaskun alun jälkeen peräisin olevien kivimuurien, laatoitettujen patioiden ja valtavien keraamisten säilytysruukkujen seassa oli jännittävää snorklailla!

Keraamisilla ruukuilla oli läpimittaa toista metriä. On niihin mahtunut hyvä määrä viiniä, oliiveja ja kaikenlaista muuta, mitä roomalainen ylimys on mahtanut kesämökillään viljellä ja vierailleen tarjoilla.

Kuten antiikkiset edeltäjänsä, tämänkin päivän äveriäät viihtyvät Epidauroksessa lomallaan. Superjahti uimaleluineen parkkeerasi rannan lähelle, Aina kavereineen hiekkarannan edustalle.

Parin aurinkoisen päivän jälkeen alkoivat kovat pohjoistuulet, mutta ankkuripaikassamme oli varsin suojaista odotella tuulten asettumista. Taivas vetäytyi pilveen ja sadekuurojakin saatiin. Lopulta kesäisempi sää palasi. Nostimme ankkurin ja suuntasimme takaisin itäänpäin. Seuraavaksi aioimme tutustua Aeginan saareen, siitä ensi kerralla!

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on noforeignlandFollow.jpg

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: