Browsed by
Avainsana: Kevätkunnostus

Katkeransuloinen kevät

Katkeransuloinen kevät

Pitkien, kylmien, työntäyteisten viikkojen jälkeen veneemme oli vihdoin valmis vesillelaskuun. Sen oli pakko olla, sillä isoille veneille varattu suuri nosturiauto oli hommissa vain yhden päivän. Deadlinesta myöhästyminen olisi tarkoittanut todennäköisesti vielä aika paljon kalliimpaa nostokeikkaa, vaikka ei se halpaa hupia nytkään ollut. 

Torstaiaamuna 3.5. kaikki vedenalaiset työt oli kuitenkin saatu valmiiksi – veneen runkokatselmus, kylmälaitteiden harkot ja kaksi kerrosta uutta myrkkymaalia pohjaan, uudet sinkit sinne ja tänne. Vanhoja pronssisia läpivientiventtiilejä oli elvytelty sadan vuoden unestaan. Ja niin veneemme lensi ilmojen halki ja laskeutui vesille helsinkiläiseen rantaan. Mistään ei pulpunnut vettä sisään, joten liinat uskallettiin irrottaa. Kone starttasi, kun ensin oli yhteistuumin laiturinaapureiden kanssa tutkittu miten sitä avainta pitikään kääntää. Ensimmäinen ajomatkamme, pari sataa metriä sumun saartaman aallonmurtajan reunalle omaan poijuun, sujui kommelluksitta, vaikka vene tuntui pikku matamiimme verrattuna kolossaaliselta.

Vesillelaskun jälkeenkin työtä on tehty tauotta. Vielä ei olla purjehduskunnossa, mutta eiköhän sekin hetki joskus koita. Osa projekteistamme on ihan suunniteltuja juttuja, mutta valitettavasti valtaosa sellaisia, joita putkahtelee yllättäen sieltä ja täältä. Välillä on ollut toivoton tunne, että mihin tahansa veneessä koskee, kaikki vain murenee käsiin. Paattimme perusasiat ovat kyllä kunnossa, se on rungoltaan vahva ja järeä, ja kaikin puolin hyvin rakennettu. Mutta sitä ei ole taidettu oikein jaksaa pitää kunnossa. Monta sellaista osaa tai järjestelmää, joita pitäisi muistaa huoltaa tai vaihtaa aika ajoin, on rikkouduttuaan tai puhki kuluttuaan vain jätetty paikoilleen niine hyvineen ja ehkä veneilty sitten vähän vähemmillä mukavuuksilla.

Uusi hella on jo tositoimissa, vaikkei vielä ole ihan löytänyt paikkaansa!

Meille veneestä tulee kuitenkin ihan näinä päivinä pysyvä koti. Me emme uskalla leikkiä vanhojen kaasuletkujen tai puhki ruostuneiden hellan polttimoiden kanssa, vaan ostimme uudet letkut ja hellan. Mutta emme saa korjattua rikkoutunutta painevesiputkea, koska veneemme amerikkalaisia osia ei Suomeen enää ehdi tilata ja kotimaiset eivät sovi. Niinpä joudumme osittain tulppaamaan putkiston, mutta ehkä saamme vielä keittiöön veden – ja mielellään myös lämpimän veden! Toinen vessa on ehkä pysyvästi tukossa, kunnes jossakin etelämpänä ehdimme remontoimaan sen, mutta onneksi luksuspaatissamme on kaksi vessaa. Ainakaan omasta mielestäni kaksi vessaa ei enää missään nimessä ole tyhmä keksintö taikka kerskakulutusta, vaikka ehkä aiemmin olisin voinut ollakin sitä mieltä!

Osaatko arvata, kumpi on meidän?

Lämpimien kesäsäiden helliessä rannoilla ja puistoissa käyskenteleviä ihmisiä olen itse viettänyt aika monta päivää roikkuen vyötäröä myöten jääkaapissa ja pakastimessa. Kylmälaiteasennuksemme alkaa olla kylmäbokseihin asennettavia lauhduttimia vaille valmis. Koska veneessämme on amerikkalaiseen tyyliin varsin isot kylmäboksit, päädyimme energiatehokkaaseen vesijäähdytteiseen Frigoboat-järjestelmään. Kirjoitan siitä lisää sitten, kun meillä on jonkin verran käyttökokemusta. Oheisista kuvista näkyy kuitenkin jäähdytyksen periaate: rungon ulkopuolella olevien pronssilevyjen (ne eivät siis ole veneen pohjaan pahan päivän varalle kiinnitettyjä kultaharkkoja) sisällä kulkevissa putkissa kylmäaine matkaa sieville pikku kompressoreille, jotka sijoitimme pienen keittiönkaapin pohjalle, ja niistä eteenpäin lauhduttimiin, jotka kiinnitetään kylmäboksien sisälle.

Palkkioksi kovasta työstä saamme sentään nauttia merinäköalasta ja raittiista ilmasta, auringonlaskuista ja ulkona grillaamisesta. Veneessä on kotoisaa ja raikasta nukkua, ainakin nyt kun yöt vielä ovat viileitä. Rannassa on suihkut ja saunat, ja metroasemalle kivenheitto. Viimeiset viikot kotimaassa vietämme siis kiinteistötikapuiden ylimmällä puolalla – se on se sijainti!

Mutta yksi on joukosta poissa…

… ja sen myötä koko jäljellä oleva laumamme eksyksissä ja vajaa. Ilon pilkahdukset ovat vielä harvassa, mutta tiedän, että ne vielä voittavat – eikä vähiten siksi, että saimme nauttia niin hienon olennon seurasta ja läsnäolosta näinkin kauan. Ihan kunnollisen koiranelämän verran, vaikka se niin ohikiitävältä hetkeltä ihmisestä tuntuukin. Mielellämme olisimme jakaneet tämän tulevankin seikkailun nelijalkaisemme kanssa, mutta sen elämä tuli valmiiksi ja se lähtikin ihan omaan seikkailuunsa ilman meitä. Ihmisen vaikea tehtävä on hyväksyä, että jonakin päivänä se on edessä, ja saatella rakas laumatoveri turvallisesti matkaan.

Nelijalkainen ystävämme, kumppanimme ja miehistömme itseoikeutettu jäsen totteli nimeä Sisu – silloin, kun irlantilaiselta jääräpäisyydeltään viitsi ketään totella. Eikä sen vanhemmiten ja suurta viisauttaan enää tarvinnut suorittaakaan mitään niin koiramaista kuin totteleminen. Sen tummista silmistä saattoi lukea kysymykset ja vastaukset. Sanoja ei tarvittu – eikä se niitä olisi viimeisinä vuosinaan enää kuullutkaan.

Sisu oli nimensä mittainen mies. Tuskin koskaan on ollut, eikä varmasti enää tule, yhtä tinkimättömästi omaa laumaansa, taloaan, kyläänsä, mainettaan ja kunniaansa puolustavaa äijäkoiraa. Sellainen pelottomuus on hurjaa katseltavaa, mutta tahtomattaankin sitä täytyy ihailla. Enpä olisi osannut arvata pientä karvapalleroa nimetessäni, millainen enne keksimäni nimi olisi.

Hienon kennelnimensä Sisu kuitenkin sai leppeiden länsituulien Zephyr-jumalalta. Ja leppeä länsituuli se olikin meille ihmisilleen, ja kaikille muillekin ihmisille, varsinkin lapsille. Ja tietysti tyttökoirille! Sen elämän täyttymys, kaiken sen uhoamisen takana, oli saada olla yhdessä ihmistensä kanssa, vaikka nämä keksivätkin ties mitä kummallisuuksia. Niin kuin nyt vaikka purjehtiminen! Ei järjen hiventä – mutta yllättäen mokoma harrastus tarjosi koiranpojallekin uusia, hienoja elämyksiä. Merituulen mukana kulkevia tuoksuja, uusia tuttavuuksia saarten rannoilla, oman veneen ylpeää vartioimista tunkeilijoilta, ja parasta kaikesta: kun sai lauman kanssa käpertyä illalla pieneen kajuuttaan, ja sai aina nukkua jonkun kanssa selkä selkää vasten.

Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Harvoin sattuu samanaikaisesti kaunis sää ja pitkä vapaa, ainakaan tässä armaassa kotomaassamme. Nyt kuitenkin sattui, ja tietysti pääsiäisloma vietettiin tiiviisti uuden veneemme parissa. Yritimme aloittaa keväiset kunnostelupuuhat kevyesti hiukan siivoilemalla, mutta räjähdyshän siitä taas seurasi, ihan kuten viime keväänä pikku veneemme kanssa touhutessa. Tilanne näytti silloin alussa toivottomalta, lopulta meillä oli paljon parempi vene kuin se, minkä alun perin ostimme! Alkuräjähdysteoriaa ei käy kiistäminen tälläkään kertaa. Räjähdys on väistämätön, kun talven jäljiltä on niin paljon patoutunutta energiaa, lähtöpäivä lähenee uhkaavasti ja tekemättömien töiden ja puuttuvien varusteiden lista vaikuttaa pelottavan pitkältä. Toivotaan, että tänä keväänä käy yhtä onnekkaasti kuin viime keväänä!

Olemme käyneet veneellä talven mittaan silloin tällöin piipahtelemassa, mutta nyt meillä oli ensimmäisen kerran tilaisuus viettää siellä kunnolla aikaa päivänvalossa. Ja mitähän sellaisesta luonnollisesti seuraa? Akuutti masennus! Päällisin puolin suhteellisen siistiltä vaikuttanut veneemme onkin nuhjaantunut ja väsähtänyt. Ikkunat ja luukut ovat hiukan vuotaneet tai lirutelleet kondenssivettä sieltä täältä, vanerin pintaviilu on paikka paikoin rypistynyt ja lakkapinnat kupruilleet. Pilssistä löytyi iso jäämöykky ja muutamasta lokerosta pölähti luukkua avatessa ummehtunut löyhähdys. Ja joka ikinen kaappi, luukku, laatikko, hylly ja pilssin kolonen pursuili tavaraa. Tunnistamattomilla löydöillämme olisi syntynyt monta jaksoa Valehtelijoiden klubia – niin omituisia työkaluja ja varusteita veneen nurkista löytyi.

Kun veneestä oli vinssattu maan tasolle viisi isoa jätesäkillistä roinaa, alkoi sisätila kummasti näyttää paljon viihtyisämmältä. Onhan meillä tilaa – ja seisomakorkeus! Kun keulakannella lojunut surullisen luttana jollakin heivattiin alas, tulvi kattoluukuista valoa kajuuttaan, ja yhtäkkiä veneen mahonkisisustus alkoi hehkua kaunissa kullanruskean sävyissä. Ei tilanne kenties ollutkaan niin toivoton!

Mikä sotku veneessä syntyikään!

Kotiin päästyämme aloin käydä läpi aikaisemmin laatimaamme toivelistaa, ja merkitsin siihen kaikki kohdat seuraavilla merkeillä:
✅ Kunnossa!
🔲 Ehkä, tai sitten ei
❌ Tehtävälistalla

Listan ensimmäiset kohdat näyttivät tältä:

Veneemme on…
✅ turvallinen
✅ merikelpoinen
✅ hyvä purjehtimaan
✅ massiivirunko, ei kerrosrakennetta
✅ pitkä eväköli
✅ skegiperäsin
✅ köliin tuettu masto
✅ kutteririki 

Mahtavaa! Kaikki pisteet kotiin! Ja näin lista jatkuu:

Veneessämme on…
✅ tilaa kahdelle mukavaan asumiseen
✅ hyvä makuuhytti, jossa kunnon sänky
✅ 1-2 hyvää meripunkkaa
✅ hyvä keittiö, jossa
     ❌ jääkaappi
     ❌ pakastin
✅ wc ja suihku
✅ tilava salonki ja iso ruokapöytä
✅ hyvä tuuletus
✅ hyvä lämmitys
✅ merenkäyntiin suunnitellut tilat
✅ erillinen navigointipöytä
✅ tilaa 2-4 vieraalle
✅ perähytti 
✅ kaksi erillistä makuuhyttiä
✅ isot vesi- ja polttoainetankit
🔲 paljon säilytystilaa kannella
🔲 paljon säilytystilaa ruoalle
🔲 paljon säilytystilaa isoille tavaroille

Ei edelleenkään hassumpaa! Vain kaksi välttämättömänä pitämäämme asiaa puuttuu – ja niistäkin toinen on tarkemmin ajateltuna ylellisyys.  Kylmälaitteistojen suunnittelu on työn alla. Loppupään säilytystilatoiveista saattaa joutua viivaamaan yli sanan “paljon” siinä vaiheessa, kun alamme täyttää venettä matkatavaroilla, mutta uskoisin, että ainakin tärkeimmät tavaramme saamme jonnekin mahdutettua.

Sitten siirrytään varustepuolelle. Siellä puutteita alkaa näkyä vähän enemmän, ja siksi toisekseen veneessä olevien varusteiden toimivuutta emme ole voineet vielä testata. Saa nähdä, joudummeko kokemaan pettymyksiä niiden suhteen, kun vene on vesillä. Vene on tosin ollut kovin vähäisellä käytöllä monet vuodet, mutta aika ja säätkin tekevät teknisille laitteille tepposiaan. Toisaalta kaikki varustus on uutena ollut markkinoiden laadukkaimmasta päästä.

Varustukseen kuuluu…
❌ yleiset turvavarusteet
❌ pelastuslautta
🔲 hyvä ankkurivarustus
✅ myrskyvarustus (myrskypurje, ajoankkuri yms)
✅ tuuliperäsin
✅ hyvä autopilotti
✅ tutka
❌ plotteri
✅ vhf-radio
✅ ssb-radio ja (tai) satelliittipuhelin
❌ aurinkopaneelit
✅ muita energiantuottotapoja (tuuligenu)
❌ vesikone
✅ hyvät purjeet, myös genaakkeri
🔲 hyvä sprayhood
❌ bimini
❌ hypalon-jolla

Muutaman viikon kuluttua tämä lista näyttää luultavasti jo ihan toisenlaiselta. Venemessuilta löytyi hyvä tarjous pelastuslautasta, ja sellainen laitettiin tilaukseen. Kun nyt kerran messuilla olimme, innostuimme ehkä vähän liikaakin kylvämään rahaa ympärillemme, ja tilasimme saman tien uuden jollan. Jos mielii vältellä kalliita satamia ja ankkuroida luonnonpoukamiin, on jolla yksi tärkeimmistä varusteista. Kaupan mukana tullut jolla ei vaikuta kovin pitkäikäiseltä ratkaisulta, vaikka sen vielä saisikin pumpattua ilmaa täyteen, joten jollan hankkiminen oli kyllä ihan perusteltua.

Matkallamme etelään meillä on tarkoitus tehdä Gdanskissa parin viikon varikkopysähdys. Siellä veneeseemme rakennetaan mittojen mukaan targakaari, johon aurinkopaneelit voi asentaa. Vesikone sekä sprayhood-biminiyhdistelmä jääkööt tulevaisuuden hankintalistalle, niitä löytyy varmasti myös Välimereltä.

Entäpä se suuri ankkurikysymys? No, se on ratkennut – tässä komeilee uusi Rocna.

Vielä ratkaisematta on kysymys plotterista. Tarvitaanko plotteria vai ei? Mielipiteitä, valistuneitakin, löytyy sekä puolesta että vastaan. Navigointi  ja kaikki siihen liittyvä varustus on oma, todella iso ja merkittävä aiheensa, johon palaan myöhemmin – älkää siis karatko minnekään!

Jos haluat jakaa oman hyvän varusteluvinkkisi tai vaikka vain sanoa Heippa, voit tehdä sen tästä!

Kevät peruttu?

Kevät peruttu?

Ei taida vappupurjehdus onnistua tänä keväänä.

Veneprojektit ovat olleet kirjaimellisesti jäissä jo monta viikkoa. Veneen pohjassa on pari uutta reikää ja sisustus on entistä pelkistetympi – vanhat vinyylit on nyt poistettu – mutta siinäpä tämän kevään aikaansaannoksemme sitten ovatkin. Jokainen projekti on pysähtynyt vaiheeseen, jossa pitäisi käyttää epoksia, maalia, liimaa tai tiivistemassaa, ja mikään edellä mainituista ei kuivu pakkasella. Muutama lämpöastekaan ei vielä ihan riitä, tarvittaisiin kymmenen tai enemmänkin. Jos purkin kyljessä lukee, että aine “ei ehkä kovetu tarpeeksi alle 15° lämpötilassa”, ulkaltaisitko ottaa riskin ja kiinnittää sillä vedenalaisen läpiviennin? Niinpä, en minäkään.

Toivottavasti koko kesää ei ole peruttu. Lomapurjehdus tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta.