Browsed by
Tag: Satamat

Apulia – barokkia ja piippalakkeja

Apulia – barokkia ja piippalakkeja

Trullotalojen kartiomaisia kivestä ladottuja kattoja, joiden huipulla on pyöreät koristepallot

Purjehdusseikkailumme blogitarinat ovat jääneet vähän muun elämän jalkoihin kuluneen talven ja kevään aikana. Ehkäpä syynä on se, että kirjoittaja on viettänyt nämä kuukaudet kotomaassa töitä paiskien, eikä tilanne ole oikein ollut otollinen kirjoitusinspiraation iskeä. Ainakaan, jos pitäisi kirjoittaa kaukana Välimeren auringon alla koetuista elämyksistä. Nyt, kun ollaan jo uuden purjehduskauden alussa, lienee parasta sutaista pikainen yhteenveto Brindisin ympäristön kohteista, satunnaisessa järjestyksessä. Tulevan kesän uusista kuvioista lisää myöhemmin! Jatka lukemista

Adrianmeren Brindisi – jo muinaiset roomalaiset…

Adrianmeren Brindisi – jo muinaiset roomalaiset…

Brindisin vanhakaupunki kuvattuna iltahämärässä vastarannalta. Rannan valaistun rakennusrivistön takana kohoaa suuri portaikko ja sen laella roomalainen pylväs. Edustalla on suuri purjelaiva kaupungin laiturissa.

Otrantosta suuntasimme Apulian rannikkoa pohjoiseen kohti Brindisiä. Oli aurinkoinen, kuulas syyspäivä, joka jo vähän enteili viileneviä säitä. Matka sujui kommelluksitta mukavassa sivumyötäisessä. Tuulta riitti koko reilun 40 merimailin matkalle, mutta päästyämme Brindisin suuren sataman aallonmurtajan suojaan oli ilta jo pimentynyt. Jatka lukemista

Hauskaa joulua 2022!

Hauskaa joulua 2022!

Vesivärimaalaus joka esittää lumesta tehtyä purjevenettä ja kahta lumiukkoa sen kyydissä

Sieltä se joulu taas saapui. Purjevene Ainan kyydissä tutustutaan tänä jouluna italialaiseen jouluperinteeseen. Se vaikuttaa ainakin kulinaariselta anniltaan hyvin miellyttävältä. Sylvian joululaulusta tutuin sanoin myös sypressit tuoksuvat nyt talvellakin, viini vaahtoaa ja sää on varsin toukokuinen. Jatka lukemista

Kesän 2022 kootut seilailut

Kesän 2022 kootut seilailut

Purjevene ylhäältä mastosta kuvattuna

Kesä 2022 hujahti Kreikan vesillä telakkahommien ja kevyiden päiväpurjehdusten merkeissä. Tulimme viettäneeksi monta viikkoa ihan suoranaista mökkilomaakin, tosin kelluvassa asumuksessa. Monena aamuna sitä suunnitteli, että tänään kyllä rullattaisiin purjeet auki ja lilluttaisiin edes seuraavaan poukamaan, mutta päivän kuumuuden laskeuduttua merenpinnan tasolle yhä useammin pohdiskelu päättyi lopputulemaan “Onks pakko jos ei taho?” Jatka lukemista

Kythera – yllätys matkan mutkassa

Kythera – yllätys matkan mutkassa

Kansikuvassa Kytheran saaren Kapsalin lahti, jonka keskellä on ankkurissa vain yksi vene, Aina. Ankkurilahtea reunustaa valkohiekkainen uimaranta, pieni rantakylä ja ympärillä kohoavat kukkulat. Taustalla näkyy toinen pienempi poukama, jossa on kylän kalasatama. Vesi on upean sinistä ja turkoosia.

Olimme lähteneet purjehtimaan Kreetalta kohti Joonianmerta toukokuun 8. päivä. Vuorokautta myöhemmin Kreeta möllötti edelleen paapuurin puolellamme, aivan kuin emme olisi edenneet mihinkään. Onhan se valtavan pitkä saari, mutta eipä vauhdissakaan ollut hurraamista. Tuuli oli vastahankainen, niin että pääsimme niukin naukin etenemään jonkinlaisessa luovikulmassa, ja ajoittain kävi niin tyyneksikin että oli pakko ajaa koneella. Jatka lukemista

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Harmaat kiviset tuulimyllyt seisovat rosoisella rinteellä. Joissakin on tallella siivet ja purjekankaiden riekaleita.

Talvi 2021-2022 oli harvinaisen kylmä ja runsasluminen – myös Kreetalla! Lisäksi Kreetan talvi oli poikkeuksellisen myrskyinen, ja ainakin veneemme Ainan mielestä kerta kaikkiaan ikävin talvi koko purjehdusreissumme varrella. Tämän jutun kirjoittaja, Inka, vietti talven kotomaassa, siellä pakkasten ja hankien keskellä, mutta vene ja venevahti sinnittelivät Agios Nikolaoksen marinassa pidellen milloin vesi-, milloin raesateita ja kiristellen köysiä hulvattomasti vellovassa satama-altaassa. Aurinkoisina päivinä saattoi ihailla lumipeitteisiä vuoria, mutta kauniit näkymät eivät aivan täysin korvanneet huonoista ilmoista johtuvaa mieliharmia ja vaivaa. Jatka lukemista

Byrokraattinen bonusraita: Tankkaamme vettä Aeginan satamasta

Byrokraattinen bonusraita: Tankkaamme vettä Aeginan satamasta

Olemme koko purjehduskauden keplotelleet menemättä kertaakaan Aina-veneen kanssa satamaan. Vettä ja joskus vähän polttoainettakin olemme kuljettaneet kanistereissa jollan kyydissä. Kun vettä on reissun mittaan oppinut tarvittaessa käyttämään hyvin säästeliäästi, ei tällainen alkeellinen menetelmä ole oikeastaan tuntunut yhtään hankalalta. Vedentekokoneeseen ei budjettimme vieläkään taivu, joten näillä mennään, eikä siinä mitään. Jatka lukemista

Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros

Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros

Saroninlahden länsiperukoilla sijaitseva Archaia Epidauros tai Palaia Epidavros, kumpi sitten lieneekään virallisempi nimi, oli antiikin ajalla merkittävä kaupunkivaltio. Homeroksen mukaan kaupunki varusti Troijan sotaan peräti 25 laivaa. Nykypäivänä se on vain pieni kalastajakyläpahanen, jossa on suojainen venesatama ja hiukan turismia. Se kuuluisampi Epidauros, joka tunnetaan suuresta teatteristaan ja lääkintätaidon ja parantamisen jumalalle, Asklepiokselle, pyhitetystä temppelialueestaan, sijaitsee kymmenisen kilometriä sisämaahan päin. Jatka lukemista

Hyppy Peloponnesokselle: Pylos, Methoni ja Kalamata

Hyppy Peloponnesokselle: Pylos, Methoni ja Kalamata

Kaksi suomalaisvenettä vilkutti jäähyväiset Zakinthoksen saarelle ja suuntasi kohti Peloponnesosta heinäkuun loppupuolella. Matkan suuntana oli molemmilla Egeanmeri, ystävillämme vähän vauhdikkaammin, meillä tutumpaan kupeksimistahtiin. Vielä jonkin aikaa kulkisimme kuitenkin yhtä matkaa, ja sehän on harvinaisen hauskaa puuhaa. Jatka lukemista

Joonianmerta etelään – merikilpikonnien Zakinthos

Joonianmerta etelään – merikilpikonnien Zakinthos

Viimeksi seikkailimme Ithakalla, Odysseuksen kotisaarella. Heinäkuun puolivälin paikkeilla matkamme jatkui etelään. Ankkuroimme yhdeksi yöksi Kefalonian kaakkoiskulmalle pikku poukamaan, jossa illan ratoksi saimme seurata äitivuohen ja pikku kilin ketterää hyppelyä rantakiveltä toiselle. Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Zakinthosta. Jatka lukemista

Odysseuksen Ithaka ja hiukan Kefaloniaakin

Odysseuksen Ithaka ja hiukan Kefaloniaakin

Välimeren tunnetuin purjehtija oli epäilemättä Odysseus. Kaikki me myöhemmät kollegat olemme hänestä kuulleet, ja tavalla tai toisella seikkailleet “Odysseuksen vanavedessä”, kuten Göran Schildtin tunnetuimman teoksen nimi kuuluu. Moni suomalainen ja ruotsalainenkin on sitäpaitsi seikkaillut myös Göran Schildtin vanavedessä, niin mekin. Hänen ja Daphne-veneen purjehduksista kertovat kirjat on veneessämme luettu ja tarkkaan tutkittu hiirenkorville niiltä osin, missä itse olemme tähän mennessä liikkuneet. Jatka lukemista

Saarihyppelyä Joonianmerellä: karun kauniit Kalamos ja Kastos

Saarihyppelyä Joonianmerellä: karun kauniit Kalamos ja Kastos

Vaikka purjehdimme viime kesänä monta kuukautta edestakaisin pohjoista Joonianmerta, emme koskaan tulleet käyneeksi kahdella karun näköisellä saarella, Kalamoksella ja Kastoksella. Ohitimme ne kyllä monta kertaa, yleensä niukin naukin – meillähän kun tuppaa enimmäkseen olemaan aina vastatuuli, ja jostakin syystä juuri näiden kahden saaren terävien rantakarikoiden ohi luoviminen tuntui aina yhtä hankalalta. Jatka lukemista

Minimalistista matkailua – toinen lockdown-talvemme Kreikassa

Minimalistista matkailua – toinen lockdown-talvemme Kreikassa

Purjevene Aina miehistöineen kelluu edelleen Kreikassa. Ei siis syytä huoleen – emme ole seilanneet maailman reunan yli, joutuneet Kharybdiksen pyörteeseen emmekä edes pökertyneet Parnassoksen vuoren uumenista tuprahtaneisiin huuruihin, jotka aikoinaan inspiroivat Delfoin oraakkelia. Mutta kirjoitusinspiraation Kreikassa jo yli puoli vuotta jatkunut täydellinen lockdown eli koronasulku on kyllä vienyt. Jatka lukemista

Outo vuosi 2020 – eristystä ja ylläreitä

Outo vuosi 2020 – eristystä ja ylläreitä

Vuoden 2020 alkaessa purjevene Ainan kyydissä uppouduttiin remonttihommiin. Oltiin vielä autuaan tietämättömiä mistään viruksista ja siitä, millaiseksi maailma pian muuttuisi. Kreikassa alkoi lockdown maaliskuun loppupuolella, mutta meillä remppahommat jatkuivat keskeytyksettä toukokuuhun asti. Koronakeväästä Mesolongissa voit lukea tästä! Jatka lukemista

Auf Wiedersehen, Mesolongi!

Auf Wiedersehen, Mesolongi!

Kaikki päättyy aikanaan, ja niin onneksi myös koronakaranteeni. Vähitellen talvikotimme Mesolongi kuoriutui eristyksistään ja ihmisiä alkoi näkyä kaupungilla. Kaupat ja palvelut avautuivat vähän kerrallaan, ja meidänkin elinpiirimme laajeni parin kuukauden satama – Lidl – AB Market -kolmiosta, johon se aika pitkälti oli rajoittunut lockdownin aikana. Vihdoin myös purjehtijoille annettiin lupa liikkua satamasta toiseen, siis niille, jotka jo ovat maassa. Rajojen ulkopuolelta tulevat veneilijät joutuvat odottelemaan Kreikkaan pääsyä vielä vähän aikaa. Jatka lukemista

Purjehtijat koronakaranteenissa

Purjehtijat koronakaranteenissa

Tammikuisessa Mesolongissa käärimme hihat ja kävimme veneprojektien kimppuun. Ensimmäiselle hommalle, veneen vesiputkiston remontille, oli budjetoitu pari kuukautta aikaa, ja maaliskuun vaihteen tienoilla oli tarkoitus purjehtia talvisatamasta Lefkaksen saarelle telakalle. Siellä vene nostettaisiin kuivalle maalle ja jatkettaisiin seuraavien projektien parissa. Sittemmin suunnitelma on lykkääntynyt, siirtynyt sopivampaan ajankohtaan, tai kenties se on muuntumassa uudenlaiseksi. Mene tiedä, yllättäviä asioita sattuu, ja senhän me olemme ennenkin huomanneet. Jatka lukemista

Talvi Mesolongissa – remppahommia ja grillaussäitä

Talvi Mesolongissa – remppahommia ja grillaussäitä

Leppoisan joulun ja uudenvuoden vieton jälkeen Ainan sisuksissa ryhdyttiin remppahommiin, tarkemmin sanottuna putkitöihin. Tämä rankemmanpuoleinen projekti on vielä kesken, ja siksipä en tällä kertaa vielä kirjoitakaan siitä – homman valmistuttua seuraa aiheesta ihan oma juttunsa. Kirjoittelulle ei ole oikein liiennyt aikaa, sillä päivät ovat hujahtaneet rattoisasti ruuvaten, poraten, purkaen ja rakentaen aamusta iltaan asti. Jatka lukemista