Two Rock Bay ja sukeltajan ensimmäinen hengenveto

Two Rock Bay ja sukeltajan ensimmäinen hengenveto

Purjehduskausi 2020 jäi vähän lyhyeksi. Niin taisi tänä poikkeusvuonna käydä aika monelle muullekin purjehtijalle – eriasteisia rajoituksia ja lockdown-jaksoja on ollut vähän joka puolella maailmaa. Koto-Suomessa kesä taisi mennä aika hyvin, ja niin se täällä Kreikassakin meni sitten, kun vesille lopulta päästiin. Oman Joonianmeren seikkailumme alkua viivästytti ensin tietysti korona, minkä vuoksi pääsimme lähtemään talvisatamastamme vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Sen jälkeen meillä riitti heinäkuun loppuun asti puuhaa telakalla veneemme Ainan järjestämän pikku yllätyksen vuoksi, ennen kuin pääsimme vesille seikkailemaan. Nyt marraskuun alussa uusi korona-lockdown päätti matkanteon Galaxidin satamaan. Mutta turha sitä on surra, tämä on nyt tällainen vuosi.

Ehdimme nähdä aika monta hienoa paikkaa, vaikkei reissumaileja kertynyt kuin 450 mpk (830 km). Vertailun vuoksi vuonna 2018 lukema oli 1700 mpk (3000 km), ja viime vuonna 3700 mpk (5700 km). Toisaalta Kreikan saaristossa ja rannikolla nähtävää riittää niin paljon, että on hauskinta edetä vain pikku pyrähdyksin.

Olen kirjoittanut monista hienoista kaupunkikohteista ja upeista saarista pittoreskeine pikkukylineen. Tällä kertaa haluan kertoa lempiankkuripaikastamme, jossa pysähtelimme kesän mittaan useita kertoja matkalla Korfulle, Paxokselle ja Pargan kaupunkiin. Olen tainnut mainitakin sen jo muutamaan kertaan aikaisemmissa reissutarinoissa. Kyseessä on pieni poukama, jota kutsutaan nimellä Two Rock Bay. Miksi niin, sitä en tiedä, sillä kiviä siellä on ainakin viisi, ja veden alla paljon lisää. Two Rock Bay on kohtalaisen suojainen vallitsevilta tuulilta. Se sijaitsee mantereella suunnilleen Lefkaksen ja Korfun saarten puolivälissä. Tällä osalla Joonianmeren rannikkoa suojaisia ankkuripaikkoja on harvassa, ja siksi se on erittäin suosittu. Mutta suojaisuus ei ole ainoa syy suosioon – annetaan kuvien puhua puolestaan.

Varsinaisen ankkurilahden lisäksi lähiseudulla on lukemattomia pienempiä poukamia, joihin pääsee vain pienellä veneellä – tai uiden läheisiltä pikku uimarannoilta. Me seikkailimme jollalla tutkimassa näitä piilopaikkoja, ja siellä täällä pulahdimme uimaan ja ihastelemaan vedenalaista maailmaa.

Salaisessa poukamassa

Tänä kesänä päätin vihdoin opetella snorklaamaan. Edellinen yritys taisi olla joskus seitsemänvuotiaana, jolloin vetäisin vettä henkeen niin pahasti, että sai mokoma harrastus jäädä sikseen! Veljeni, vesipeto, kyllä sukelsi minunkin edestäni, ja löysi hienoja aarteita järven pohjasta. Kyllähän se vähän sapetti. Kun Two Rock Bayssa näin kirkkaan veden läpi värikkään vedenalaisen maailman, päätin että nyt kyllä sukellan. Snorkkeli ja sukelluslasitkin oli hankittu jo vuosi sitten Italiasta. Ja sitten sukelsin. Ensin hengittelin vedessä veneen vierellä, ja kun mielestäni osasin homman rauhallisesti ja panikoimatta, uiskentelin katselemaan lähimaisemia rannan tuntumassa. Se oli ihan helppoa! Pitikö tätäkin nyt sitten pelätä neljäkymmentä vuotta ihan turhaan?

Välimeren sukellusmaastot eivät tietenkään vedä vertoja Punaisenmeren, Aasian tai Australian hienoille koralliriutoille. Väriloisto on täällä paljon vaatimattomampaa, eikä kovin eksoottisen näköisiä kalojakaan taida olla. Mutta Suomenlahden rannalta lähteneelle jo pelkästään kirkkaat vedet ja kummalliset pohjan muodot, vedenalaiset luolat ja ihmistä pelkäämättömät pikkukalaparvet ovat alkuun ihan riittävän jännittäviä.

Ensikertalaiselle sukeltelijalle kaikki on ihmeellistä: maiseman peilikuva yläpuolella veden pinnassa, laineiden muodostamat välkkyvät valokuviot meren pohjassa. Kivikoissa ja syvänteiden yllä uiminen tuntui melkein kuin olisi lentänyt oudossa ihmemaassa. Sen verran sukeltamisesta innostuin, että seuraava etappi on laitesukelluskurssi – sopivan tilaisuuden tarjoutuessa. Ehkäpä jonakin päivänä purjehdimme Välimereltä eksoottisemmille vesille, ja silloin haluan ehdottomasti päästä tutustumaan myös vedenalaisiin maailmoihin. Taas kerran tuli huomattua, miten helposti mistä lie säikähdyksestä syntyneisiin pelkoihin sitä tulee huomaamattaan ripustautuneeksi. Joskus ne ovat ihan järkeviä ja hyödyllisiäkin pelkoja – esimerkiksi veneestä putoamista kannattaakin pelätä – mutta tällä kertaa pelon voittamisesta seurasi pelkästään hyvää!

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: