Samaan aikaan kun Sally-hurrikaani lähestyi Amerikan rannikkoa, kehittyi Välimerellä oma hurrikaanin tapainen myrskynsä, medikaani Janus. Me kelluimme ankkurissa Paxos-saaren suojaisella ankkurilahdella, aikomuksena lähteä Prevezan suuntaan tiistaina 15. syyskuuta. Näin tapahtuikin, mutta tuulten osoittauduttua kaikkea muuta kuin suotuisiksi, käänsimme loputtomalta tuntuneen luovimisen sijaan kokan kohti Two Rock Bay:tä, upeaa ankkuripaikkaa Pargan kaupungin eteläpuolella. Jatkaisimme siitä Prevezaa kohti seuraavana aamuna.

Paxoksen mobiilikenttä oli ollut niin vaihtelevainen, että vasta nyt onnistuimme paneutumaan sääennusteisiin vähän tarkemmin, kun viimeisen viikon ajan olimme vain kerran päivässä vilkaisseet, millaista säätä lähialueelle oli luvassa. Ja mitä näimmekään? Afrikan rannikolta, Libyan suunnalta, lähestyi Kreikkaa kovasti pyörremyrskyltä näyttävä ilmiö. Samanlaisia oli Atlantilla matkalla länteen päin, ja niistä puhuttiin uutisissa etunimillä. Tämä ilmiselvästi meitä kohti painaltava myräkkä näytti kartalla ehkä vähän pienemmältä, mutta muuten se muistutti häkellyttävästi ison maailman hurrikaaneja.

Aamun tullen Two Rock Bayn kaikki veneet näyttivät tekevän lähtöä. Mekin jätimme kahvinkeiton sikseen ja starttasimme moottorin. Mutta mihin suuntaan tässä nyt pitäisi lähteä? Eri sääpalvelujen ennusteet olivat vielä kovin eri mieltä keskenään – pyörreilmiön suunta oli kaikissa ennusteissa suunnilleen koillista kohti, mutta missä se tarkalleen iskisi Kreikan rannikolle? Pahinta vaaravyöhykettä näyttivät olevan Joonianmeren saaret: Zakynthos, Kefalonia ja Lefkas, sekä Peloponnesoksen niemimaa. Ankkuripoukamastamme poistui veneitä sekä etelään että pohjoiseen. Mihin me menisimme?

Nyt myrsky oli saanut nimenkin, siitä oli tullut Janus, kreikaksi Ianos. Sitä oli myös alettu kutsua medikaaniksi, Välimeren hurrikaaniksi. Edellinen medikaani, Zorbas, iski Kreikkaan syyskuussa 2018. Emme vielä voineet tietää, mihin myrsky suuntaisi, mutta sitä odotettiin perille seuraavan päivän iltana, torstaina 17. syyskuuta. Mikä mahtaisi olla tällä alueella paras suojasatama? Emme oikeastaan tienneet. Olimme juuri retkeilleet pohjoisella Joonianmerellä, Korfun ja Paxoksen saarilla, joiden ankkuripoukamat sopivat leppoisten, tuulettomien öiden viettoon, mutta eivät hurrikaanilta piileskelyyn. Veneitäkin niissä oli niin paljon, että oli ollut pakko totutella naurettavan pieniin turvaväleihin ja aivan liian lyhyeltä tuntuvan kettingin varassa ankkurointiin. Mantereen puolella on suojaisilta vaikuttavia satamia, kuten Syvota ja Igoumenitsa, mutta niissä emme olleet käyneet. Olisiko niissä tilaa, millainen pohja ja ankkurin pito? Preveza oli lähiseudulla ainoa paikka, jonka tunsimme. Siellä on iso ankkurialue, joka on suojainen useimmilta tuulilta. Se sijaitsee Ambrakian sisämeren puolella, eikä aallokko pääse siellä kasvamaan yhtä suureksi kuin Joonianmeren avoimella rannikolla.

Siispä suuntasimme Prevezaan. Pysähdyimme kaupunginpuoleiseen marinaan täyttämään vesitankit, ja samalla seurasimme sisäänpäin suuntaavien veneiden ruuhkaa. Marina näytti täyttyvän kovaa vauhtia. Me sen sijaan siirryimme ankkurialueelle sataman pohjoispuolelle. Varmistimme ankkurin hyvän pidon peruuttamalla isoilla kierroksilla, kunnes olimme varmoja, ettei Rocna hievahtanutkaan merenpohjan paksussa mudassa. Ketjua laskimme ankkurin perään kymmenen kertaa veden syvyyden verran, kun normaalioloissa viisinkertainen määrä tavallisesti riittää.

Seuraavaksi varustimme jollan moottorilla ja ajoimme rantaan kauppareissulle – myrskyn alettua emme pääsisi maihin kenties päiväkausiin. Tuntui tarpeelliselta varustautua helpolla ruoalla, jonka laittaminen onnistuisi kovemmassakin merenkäynnissä. Pakastepizza ja lasagne kypsyisivät nopeasti uunissa, suklaa, karkit ja hedelmät tekisivät ihan varmasti myrsky-yön ankkurivahdista vähemmän pelottavaa. Sitten vinssasimme jollan moottorin takaisin peräkaiteelle, varmistimme jollan kiinnitysköydet, siivosimme kaiken tuulen mukaan lähtevän tavaran kannelta, kiristimme purjeiden köydet ja sidoimme kaiken sellaisen, minkä kova tuuli saattaisi rikkoa.

Tässä vaiheessa vaikutti siltä, että Preveza säästyisi Janus-myrskyn pahimmalta raivolta. Sen keskus näytti useimpien ennusteiden mukaan osuvan Zakynthoksen tai Kefalonian saarille tai näiden välimaastoon. Jos emme olisi viipyneet Korfulla ja Paxoksella niin kauan kuin tulimme viipyneeksi, mekin olisimme nyt voineet olla Kefaloniassa tai Ithacassa. Olimme aikoneet tutustua niihin seuraavaksi.

Torstai-iltapäivänä ankkurialueella kellui parisenkymmentä venettä. Merivartioston pieni partiovene kiersi jokaisen luona ilmoittamassa, että odotettavissa on kovia tuulia, ja kehotti siirtymään suojaiseen paikkaan. Pyysimme suositusta suojaisesta paikasta, mutta eivät merivartijat sellaista osanneet antaa, kohauttelivat olkiaan ja toivoivat ettemme ainakaan jättäisi venettämme vartioimatta. Se nyt ei olisi tullut mieleenkään. Vähän myöhemmin virisi jonkinmoinen etelätuuli, ja ankkurialueelta lähti useita veneitä itään kohti Ambrakianlahden pohjukkaa. Ankkurialueelle jäi seitsemän rohkeaa venekuntaa, me mukaanluettuina. Alkoi sataa, ja sitä jatkui tauotta puolitoista vuorokautta.

Kovimmillaan tuuli oli Prevezan kohdalla aikaisin aamuyöllä, perjantaina 18. syyskuuta. Etelätuuli puhalsi 10-15 metriä sekunnissa ja puuskitteli ajoittain 20 m/s verran, mutta aallokkoa ei ollut. Vene pysyi kokka tuulta kohti, ankkuri ei hievahtanutkaan, ja ulkona vinkuvasta tuulesta ja rajuna pyörteilevästä rankkasateesta huolimatta sisällä oli hiljaista ja rauhallista. Saimme nukuttuakin varsin hyvin, tosin havahtuen aika ajoin tarkistamaan tabletin ja puhelimen ankkurivahtiohjelmia, veneen sijaintia ja säätietoja. Aamulla pyörremyrskyn keskus oli jo kulkenut meistä ohi, eteläpuolitse noin sadan kilometrin päästä.

Pahinta tuhoa myrsky teki Kefalonian, Ithakan ja Zakynthoksen saarilla. Seurasimme uutisointia ja facebook-ryhmiä, näimme kuvia ja videoita kylistä, joiden rantavallien yli löivät valtavat aallot ja veneitä oli uponnut. Meillä oli ystäviä ja tuttuja kärvistelemässä veneissään ympäri Joonianmerta, ankkuripoukamissa ja satamissa, joitakin myös pahimman myräkän alueella. Jotkut kertoivat, etteivät olleet nukkuneet kahteen vuorokauteen veneiden ja laiturien heiluessa ja aaltojen paiskautuessa yli aallonmurtajien. Ankkureita oli pettänyt ja veneitä ajautunut rantaan, hakkautunut rikki betonilaitureihin ja uponnut. Rankkasateet saivat aikaan tulvavyöryjä maissa. Saarten yli kuljettuaan myrsky oli tehnyt suurta tuhoa vielä Peloponnesoksen niemimaan keskellä, jossa hirveät mutavyöryt veivät mennessään siltoja, autoja ja taloja. Kolme ihmistä sai surmansa.

Prevezassa tuuli oli kääntynyt pohjoiseen perjantaiaamupäivän aikana, ja puhalsi navakasti vielä lauantainakin. Sade oli lakannut, aurinko paistoi. Me olimme selvinneet medikaanista pelkällä säikähdyksellä!

Lopuksi pieni päivitys tämän hetken tilanteesta. Kreikka siirtyi tänään lauantaina 7.11. jälleen lockdown-tilaan. Tätä jatkuu tällä haavaa marraskuun loppuun, ja toivokaamme että se riittää!

Lockdown Kreikassa tarkoittaa tällä erää sitä, että kotoaan saa poistua päiväsaikaan maski päässä välttämättömille asioille itse allekirjoitetun lupalapun kera. Onneksi myös ulkoilu on sallittua puuhaa. Ainoastaan ruokakaupat, apteekit ja muut välttämättömät palvelut ovat auki, kaikki muut on suljettu. Järjestely on siis muuten tuttu viime keväältä, paitsi päiväkoteja ja alakouluja ei suljeta (koronakeväästämme Mesolongissa voit lukea tästä). Me ehdimme purjehtia syysretkellämme Korintinlahtea Galaxidin kaupunkiin, ja tänne myös olemme päättäneet jäädä, kunnes liikkuminen on taas sallittua. Kaupunki on pieni, mutta täältä löytyy kaikki välttämätön. Satama on suojainen, vaikka kaupunginrannassa ollaankin oman ankkurin varassa. Ulkoilumaastot vaikuttavat mukavilta (vierailimme Galaxidissa myös viime syksynä, siitä voit lukea lisää tästä).

Uusi lockdown muistuttaa taas kerran siitä, kuinka omituisia aikoja elämme. Elämää ei kerta kaikkiaan voi suunnitella kuin päivän kerrallaan. Sitähän reissumiehen arki oikeastaan on muutenkin, mutta tällaisissa poikkeustilanteissa sen tajuaa hyvin konkreettisesti. Aika usein matkapurjehtijan elämän arvaamattomuus läiskähtää päin pläsiä myös säiden vuoksi – medikaani Janus on siitä yksi oiva esimerkki.

• Sisiliasta Kreikkaan – Zeus ja Poseidon näyttävät voimansa!

15 lokakuun, 2019

• Meganisin miniloma ja matka telakalle

17 kesäkuun, 2020

• Kythera – yllätys matkan mutkassa

12 heinäkuun, 2022