Ihana Islas Cíes jäi taakse, aurinko laski meren ylle, ja keskiyöllä ylitimme Portugalin rajan. Tuuli oli alkuun kevyttä, mutta maininki suurta. Meillä oli nyt matkassamme harvinainen myötätuuli, joista emme ole reissumme aikaan päässeet liikoja nauttimaan. Tämän vuoden puolella myötäistä on sentään osunut kohdalle jokusen kerran, mutta ensimmäisten 1700 merimailin matkalla – talvisatamaamme Bretagneen asti – meillä oli myötätuulta kolmen tunnin ajan. Tämä ihme tapahtui Hollannin sisävesireiteillä, Markermeer-järveä ylitettäessä! Nyt maininki teki menosta keikkuvaa ja rullaavaa, ei siis kovin mukavaa, mutta matka taittui hyvää vauhtia.

Iloiset kaverimme delfiinit, joita nykyisin näemme jokaisella etapilla. Epelit ovat niin nopeita, että niiden hauskoja loikkia on melkein mahdoton saada kuvaan!

Portugalissa purjehtineiden neuvoja noudattaen pidimme rannikkoon kohteliasta etäisyyttä, sillä rannat ovat täynnä kalapyydyksiä. Kun lauantaiaamuna 29.6. lähestyimme Portoa auringon noustessa, ilmestyi verkonkohoja ja lippuja kuin tyhjästä joka puolelle heti, kun sadan metrin käyrältä tultiin matalammille vesille. Suuntasimme Porton pohjoispuolella sijaitsevaan Leixões’in satamaan, jossa voi myös ankkuroida. Leixões on Portugalin merkittävimpiä satamia – hyvin karu kontti- ja kemikaalisatama, mutta sen perukassa sijaitsee myös pieni vierasvenesatama. Ankkuripaikka on vain pieni nurkkaus venesataman ulkopuolella ison aallonmurtajan kulmassa. Mutta mutapohjassa oli ankkurillemme hyvä pito, satama-allas oli suojaisa, ja kun puksuttelimme jollalla venesataman laituriin, ei kukaan katsonut meitä kieroon.

Leixões sijaitsee hyvän matkaa Porton keskustan ulkopuolella, eikä siellä liiku veneilijöiden lisäksi turisteja – eihän teollisuus- ja satamalähiössä ole mitään nähtävää. Mutta me löysimme erinomaisen sikermän paikallisten suosimia ravintoloita, joiden avotulella grillatut kalaruoat veivät kielen mennessään. Satamasta pääsi myös bussilla keskustaan, ja sinne me tietysti heti suuntasimme, kun reissuväsymys oli nukuttu, pyykit pesty lähimmässä itsepalvelupesulassa ja muutenkin asetuttu taas taloksi matkamoodin sijaan.

Porto tuntuu olevan kaupunki, johon kaikki kävijät ihastuvat. Olemme monesti matkustaneet täynnä odotuksia johonkin kaupunkiin, jota olemme kuulleet kehuttavan vuolaasti, ja sitten – no, emme ehkä aivan pettyneet, mutta jääneet kuitenkin vaille tätä monien muiden kokemaa ekstaasia. Ehkä syynä on se, että emme oikein viihdy suurkaupungeissa. Porto kuitenkin vei sydämemme!

Porto on ikivanha kaupunki. Sellainen usein tarkoittaa, että kaupungista löytää monia historiallisia kerrostumia, orgaanisesti kasvanutta, sokkeloista ja pittoreskia katukuvaa sekä ihmiselle sopivaa mittakaavaa. Kaikkea tätä on Porton vanha keskusta, ja lisäksi sen upea sijainti jyrkän Douro-joen rotkon reunalla tuo näkymiin melkoista dramatiikkaa. Osa viehätyksestä syntyy myös siitä, että kaupunki on paikoin vähän rähjäinen ja boheemi – jopa kuuluisimman ja valokuvatuimman Luis I -sillan juurella levittäytyy raunioituneiden rakennusten röykkiöitä, köynnöskasvien ja värikkäiden kukkien iloisesti valtaamina.

Porto oli tärkeä kauppasatama ja laivanrakennuksen keskus löytöretkien aikaan 1400-1500-luvuilla. 1700-luvulla se kasvoi merkittävästi, kun Iberian niemimaan viininvienti lähti nousuun. Englanti oli jatkuvasti sotajalalla Ranskan kanssa, joten ranskalaisten viinien tuonti tyssäsi. Douro-joen viinilaaksojen ongelma oli pitkä kuljetusmatka ensin Portoon ja sieltä Englantiin, joten viini väkevöitiin säilymisen parantamiseksi, ja näin syntyi maailmankuulu portviini.

Valtaosa portviinitaloista sijaitsee Vila Nova de Gaian puolella, jota yhdistävät Porton kaupunkiin komeat sillat. Eteläinen ranta on aivan täynnä viinikellareita, pitkiä, tiilikattoisia valkoiseksi rapattuja rakennuksia. Niiden edustalla kelluvat portviinin kuljetukseen käytetyt rabelo-veneet. Ne ovat matalakulkuisia jokiveneitä, joita ohjataan pitkällä peräsinairolla. Turisteja kuljetetaan saman näköisillä, mutta aika paljon isommilla laivoilla.

Me teimme kaupunkiin vain päivän visiitin, ja ehdimme lisäksi ihmetellä kapeita kujia, joiden varrella elettiin leppoisan oloista kaupunkilaiselämää.

Erittäin suositeltava ruokapaikka!

Yksi suosikeistamme oli hieno keraamisin laatoin koristeltu rautatieasema. Keraamisia julkisivuja ja loputtomia yksityiskohtia riitti kaikkialla kaupungissa.

Kaupunkilaisten viihtyisä olohuone on rakennettu betonikannen päälle – täällä oli mukavaa istuskella oliivipuiden varjossa kaiken kuhinan ulottumattomissa.

Kirjavinkki Porton ja pohjoisen Portugalin tunnelman ja dekkarien ystävälle: Anu Patrakka ja Rui Santos -dekkarisarja. Ensimmäisen kirjan pahaenteinen nimi on Huomenna sinä kuolet.

Ja taas oli aika jatkaa matkaa! Seuraava etappi noudattaisi pitkän aikaa kompassisuuntaa 180°. Sitten pitäisi heittää kolikkoa siitä, jatkuisiko matka suoraan, vai seuraisiko käännös vasempaan – jännitys tiivistyy! (Niille lukijoistamme, jotka seuraavat Facebook– ja Instagram-sivujamme, kolikonheiton lopputulos on kylläkin jo selvillä!)

• Algarve, Gibraltar ja Välimeri!
31 heinäkuun, 2019
• Hyppy Peloponnesokselle: Pylos, Methoni ja Kalamata
29 elokuun, 2021
• Saroninlahden purjehdus | Vanha Epidauros
29 lokakuun, 2021