Tätä hetkeä lukijamme ovat epäilemättä odottaneet yhtä malttamattomina kuin Venemessuja! Nyt se hetki on koittanut: on vihdoinkin aika esitellä uusi ja uljas veneemme! Tämän kaunottaren kyydissä ensi kesänä suuntaamme lämpimämmille vesille, kohti etelää – kompassisuuntaa 180° seuraten, kuten blogimme nimikin on alusta asti vihjaillut.

Saanko esitellä: purjevene s/y Aina

Vuodenvaihteessa kirjoitin pohdintojamme siitä, millaisesta veneestä haaveilimme ja mitä ominaisuuksia pidimme tärkeinä. Tätä ”listaa” koostimme pari vuotta, siitä alkaen kun hankimme ensimmäisen purjeveneemme. Tänä aikana lista muuttui ja muokkautui samalla kun me opimme lisää purjehduksen ja veneen omistamisen käytännöistä ja opiskelimme monenlaista tietoa ja teoriaa veneistä ja purjehtimisesta kaikista mahdollisista lähteistä. Eikä lista vieläkään valmis ole. Vene on nyt hankittu ja monta asiaa on sen myötä lyöty lukkoon, mutta useampi juttu ratkeaa vasta sitten, kun ollaan matkalla. Emmehän vielä voi tietää, millaista vakituinen eläminen veneessä tulee olemaan, emmekä osaa kuvitella kaikkia paikkoja, säitä ja olosuhteita joita matkalla kohtaamme.

Koska aikomuksena ei ole heti suin päin rynnätä minkään valtameren ylitse vaan edetä askel kerrallaan, saaristo- ja rannikkopurjehduksesta muutaman vuorokauden avomerilegeihin ja joskus sitten myöhemmin vaativampiinkin suorituksiin, ehdimme suunnitella ja toteuttaa varustustakin osin vasta matkan varrella. Olisihan se toki mukavaa, että veneessä olisi kaikki mahdollinen varustus, jokainen nippeli, nappeli ja vitkutin paikoillaan, yhteydet valmiina merten yli ja kaikkiin taivaankappaleisiin, ja miehistö päästä varpaisiin puettuna sesongin tyylikkäimpiin väreihin, kun matkamme alkaa. Mutta meille tärkeintä on, että vene on matkakunnossa ja turvallinen, ja että meillä on toimintavarmat konstit navigoida sinne, minne nyt sitten ikinä olemmekaan menossa. Muu järjestyy sitten ajallaan. (Jos olet sponsori ja haluat ehdottomasti pukea meidät sesongin väreihin, se kyllä sopii meille oikein hyvin!) On turhaa käyttää rajallisia resurssejaan vaikkapa kalliiseen eletroniikkaan, jos alkuun pääsee sillä, mitä veneessä on jo valmiina. Voihan uusi hankinta osoittautua ihan turhaksi, ja parin vuoden päästä sekin jo on ”vanhaa” tekniikkaa. 

Teimme kaupat Aina-veneestämme jo joulun alla. Olen siitä asti toivonut ja odottanut, että minulla olisi siitä hyviä, edustavia valokuvia esiteltäväksi lukijoillemme, mutta kamerani ei toistaiseksi ole suostunut matkustamaan veneen luo ja ottamaan niitä. Ruman pressun alla ankealla, tuulisella kentällä kököttävä vene ei liioin ole erityisen kuvauksellinen, ja sisälläkin on nuhjuista ja hämärää. Esiteltäköön perheemme uusin jäsen siis vanhoilla myyntikuvilla ja parilla näpit jäässä räpsäistyllä ulkokuvalla. Toivon mukaan viimeistään keväällä alkaa syntyä kuvaamisen aihetta!

YllätyS, yllätyS –  S & S!

Veneemme on amerikkalaisen Sparkman & Stephensin huipputoimiston suunnittelema Stevens Custom 40. Niitä valmistettiin vain kymmenkunta Queen Long Marine -veistämöllä Taiwanissa. Kuten ”isosiskonsa”, paljon suositumpi Stevens 47, se suunniteltiin vaativaan matkapurjehdukseen. Molempia oli myös Karibialla charter-veneinä Bill Stevens -nimisen charteryrittäjän lipun alla, ja veneet nimettiin hänen mukaansa. Oheisesta linkistä löydät veneiden esitteen. Myöhemmin Queen Long jatkoi Stevens 47 -veneiden valmistusta nimellä Hylas 47. Hylas-veneitä valmistetaan edelleenkin – ne löytyvät tämän päivän venemarkkinoiden luksusskaalan yläpäästä.

Meidän veneemme on nimensä mukaisesti 40-jalkainen eli noin 12 metriä pitkä. Se edustaa hyvää vuosikertaa 1983 ja sillä on jo plakkarissaan ainakin yksi Atlantin ylitys. Se on selvästi vahvaa, jämäkkää tekoa, ja vaikka aika ja sääolot ovat haalistuttaneet kylkien kiiltoa ja taidokkaasti rakennettua mahonkisisustusta, voi nähdä, että vene on yksityiskohtiaan myöten mietitty ja suunniteltu nimenomaan matkapurjehdusta ajatellen. Vene on runkomuodoltaan syvä ja pyöreä, siinä on pitkähkö eväköli joka on kiinteä osa runkoa, ja iso peräsin kiinnittyy täysipituiseen skegiin. Se on kutteritakiloitu, eli siinä on kaksi purjetta keulassa – isompi, varsin ylös leikattu keulapurje ja sen takana pienempi kutteripurje. Veneemme pitäisi olla kovassa kelissä juuri sellainen vakaa ja rauhallinen, mutta varsin nopea, kuten S & S -veneet tapaavat olla – samasta syystä moni suomalaispurjehtija on valinnut pitkän matkan veneekseen klassikko-Swanin. Vene purjehtii hyvää vauhtia ja mukavasti, luovii varsin hyvin ja toimii myös myötäisillä tuulilla. Tästähän meillä ei itsellämme ole vielä varsinaisesti kokemusta, sillä teimme rohkeasti kaupat paatin jo seistessä talviteloillaan, mutta olemme haastatelleet perusteellisesti entistä omistajaa ja paria venetuntijaa. Lisäksi olen onnistunut löytämään ainakin yhden Stevens 40 -veneen, joka perhemiehistöineen purjehtii maailmalla. Voit katsoa heidän Youtube-esittelyvideonsa – veneen ”pohjaratkaisu” on täsmälleen samanlainen kuin meillä.

 

Astu laivaan!

Veneemme ohjaamo, eli istumalaatikko tai sitloora, sijaitsee keskellä venettä, eikä perässä, kuten purjeveneissä useimmiten. Ainakin Suomessa keskiohjaamoveneet ovat aika harvinaisia – tunnetuimpia ovat tietysti Hallberg-Rassyt, joiden isommissa malleissa on lähes aina keskiohjaamo. Etuna tästä on ainakin hyvä näkyvyys joka suuntaan, ja tietysti sisätilojen kannalta se, että näin muodostuu tilava ja täysikorkuinen perähytti.

Portaita pitkiin pääsee avotilasta veneen ”olohuoneeseen” eli kaiketi virallisesti salonkiin, jossa on iso taittopöytä ja sen molemmin puolin mukavat sohvat. Salongista perähyttiin pääsee kahta kautta – vasemmalta eli paapuurin puolelta käytävämallisen keittiön läpi, tai styyrpuurin puolelta wc- ja suihkutilan kautta. Wc:tä voi siis kätevästi käyttää sekä perähytistä että salongista käsin, ja märät vaatteet voi helposti heti sisään tullessaan ripustaa suihkutilaan kuivumaan. Styyrpuurin puolella on lisäksi ihan hyvän kokoinen navigaatioasema laitteineen ja sähkötauluineen. Keulassa on vielä ”vierashuone”, jossa on tietysti se perinteinen V-muotoinen sänky, ja makuuhytin kyljessä toinen, pienempi wc. Tuleva kotimme on siis kompakti asunto, jossa on 3 h + k + 2 wc + kph – ja parasta siinä on tietysti sijainti, sijainti ja sijainti!

Alla on Pinterest-taulu veneemme myyntikuvista. Tämänhetkinen vaikutelma ei ole ihan näin siisti, mutta kenties pelkkä kunnon jynssäys ja uudet vaha- ja lakkakerrokset riittävät tuomaan eleganssin esiin!

Tekniikkaa ja varustelua

Sisäänkäyntiportaikon alla sijaitsee moottori, joka on nimeltään Yanmar. Siinä on 50 hevosvoimaa ja se on asennettu veneeseen 2000-luvun alussa. Käyttötunteja on vähän ja kone on vielä sellaista ”vanhan hyvän ajan” mallia, jossa ei ole turhanpäiväistä tietotekniikkaa. Moottoriin pääsee käsiksi joka puolelta, joten sitä on helppo huoltaa. Navigointielektroniikka veneessä on enimmäkseen yli 10 vuotta vanhaa, mutta edelleen käyttökelpoista. On hyvä autopilotti, tutka, gps, epirb sekä vhf- ja ssb-radiot. Veneen peräpeilissä komeilee Hydrovane-tuuliperäsin, joka ohjailee venettä avomerellä viemättä ampeeriakaan virtaa. Salongissa on dieselkamina, jollaiselle olisi ollut ainakin viime kesänä käyttöä Suomen saaristossa. Purjeita on kaksi täyttä purjekertaa, myrskypurje sekä kevyen tuulen genaakkeri eli pallopurje. Purjeet ovat Loviisassa Doylellä katsastettavana, ja ovat kuulemma ihan kelpo kunnossa. Huh huh, ainakin sen asian suhteen voimme huokaista helpotuksesta, sillä uudet purjeet eivät ole halpoja!

Mutta vielä riittää varusteltavaa, vaikka pysytelläänkin ihan välttämättömyyksissä. Nykypäivänä aurinkoenergia on niin edullista ja tehokasta, että sitä on ilman muuta järkevintä käyttää veneen laitteiden tarvitseman sähkön tuotantoon. Aurinkopaneelit ovat siis ostoslistalla, ja niitä varten meidän täytyy teettää veneen peräkannelle kaari, johon ne voi kiinnittää. Veneen mukana tullut pelastuslautta on vanha ja huollon tarpeessa, mutta harvinaista merkkiä jota huoltaa koko Euroopassa vain yksi italialainen firma. Lautta saa siis mennä vaihtoon. Venemessuilta löytyi hyvä tarjous uudesta lautasta, jonka posti toivottavasti tuo meille piakkoin. Sitten on tietysti suuri, valtava ankkurikysymys! Jos olet seurannut koskaan kansainvälistä purjehdusaiheista keskustelupalstaa, tiedät varmaankin, miten kiihkeitä puheenvuoroja eri merkkisten ankkureiden puolustajat ja vastustajat käyvät! Meidän veneemme keulasta löytyy perinteinen CQR, joka on kelpo ankkuri Itämerellä, mutta ei välttämättä toimi vaihtelevissa olosuhteissa maailmalla. Jos sinulla on tähän asiaan – tai mihin tahansa muuhunkin – perusteltu kanta tai suositus, jätä toki kommentti! On muutenkin aina mukavaa saada kommentteja ja päästä keskusteluyhteyteen lukijoidemme kanssa!

Entäs sitten ne kompromissit?

Veneemme ruksaa vaatimuslistamme ruuduista hämmästyttävän monta – pari sellaistakin, joita emme uskoneet mahtuvan lähellekään budjettiamme, ja yhden hartaan toiveen jota en edes uskaltanut kirjoittaa mustalla valkoiselle – mutta kai nyt jokin asia jäi kaihertamaan? No, veneessämme on maston sisään rullautuva isopurje – sekin muuten runsaasti eriäviä mielipiteitä herättävä aihe! Pääsääntöisesti ne, joilla sellaista ei ole, eivät sellaista koskaan huolisikaan, mutta ne, joilla sellainen on, ovat siihen varsin tyytyväisiä. Mene tiedä! Sen käyttö tietysti vaatii opettelua ja toimintavarmuus hyvää huolenpitoa, mutta samahan koskee kaikkia teknisiä laitteita. Sanoisin, ettei tässä tapauksessa tunnu kovinkaan pahalta tehdä moista myönnytystä. Toinen pieni puute on kannella sijaitsevan säilytystilan vähyys. Ankkurikettingille on toki hyvän kokoinen boksinsa, mutta istumalaatikon penkkien alla ei ole sellaisia valtavia säilytystiloja kuin monissa muissa veneissä. Meillähän se tila on hyödynnetty sisäpuolella – koko veneessä on täysi seisomakorkeus. Ehkä ongelmaan löytyy ratkaisu, kunhan tarpeeksi lyömme viisaita päitämme yhteen.

Vaatimuslistamme varustepuoli on tietysti vielä vajaa, mutta muuten veneemme aika lailla vastaa niitä toiveita ja vaatimuksia, joita ehdimme parin vuoden aikana pohtia. Aika ihmeellistä, vai mitä?

Luemme erittäin mielellämme palautetta ja ajatuksia lukijoita ja vastaamme niihin – älä siis epäröi kommentoida!

• Katkeransuloinen kevät

16 toukokuun, 2018

• Purjehdusseikkailun ensivaikutelmat – ja Gdansk!

10 kesäkuun, 2018

• Mitä matkapurjehtija tarvitsee – asumismukavuus

15 marraskuun, 2020