Browsed by
Tag: Talvi

Apulia – barokkia ja piippalakkeja

Apulia – barokkia ja piippalakkeja

Trullotalojen kartiomaisia kivestä ladottuja kattoja, joiden huipulla on pyöreät koristepallot

Purjehdusseikkailumme blogitarinat ovat jääneet vähän muun elämän jalkoihin kuluneen talven ja kevään aikana. Ehkäpä syynä on se, että kirjoittaja on viettänyt nämä kuukaudet kotomaassa töitä paiskien, eikä tilanne ole oikein ollut otollinen kirjoitusinspiraation iskeä. Ainakaan, jos pitäisi kirjoittaa kaukana Välimeren auringon alla koetuista elämyksistä. Nyt, kun ollaan jo uuden purjehduskauden alussa, lienee parasta sutaista pikainen yhteenveto Brindisin ympäristön kohteista, satunnaisessa järjestyksessä. Tulevan kesän uusista kuvioista lisää myöhemmin! Jatka lukemista

Adrianmeren Brindisi – jo muinaiset roomalaiset…

Adrianmeren Brindisi – jo muinaiset roomalaiset…

Brindisin vanhakaupunki kuvattuna iltahämärässä vastarannalta. Rannan valaistun rakennusrivistön takana kohoaa suuri portaikko ja sen laella roomalainen pylväs. Edustalla on suuri purjelaiva kaupungin laiturissa.

Otrantosta suuntasimme Apulian rannikkoa pohjoiseen kohti Brindisiä. Oli aurinkoinen, kuulas syyspäivä, joka jo vähän enteili viileneviä säitä. Matka sujui kommelluksitta mukavassa sivumyötäisessä. Tuulta riitti koko reilun 40 merimailin matkalle, mutta päästyämme Brindisin suuren sataman aallonmurtajan suojaan oli ilta jo pimentynyt. Jatka lukemista

Hauskaa joulua 2022!

Hauskaa joulua 2022!

Vesivärimaalaus joka esittää lumesta tehtyä purjevenettä ja kahta lumiukkoa sen kyydissä

Sieltä se joulu taas saapui. Purjevene Ainan kyydissä tutustutaan tänä jouluna italialaiseen jouluperinteeseen. Se vaikuttaa ainakin kulinaariselta anniltaan hyvin miellyttävältä. Sylvian joululaulusta tutuin sanoin myös sypressit tuoksuvat nyt talvellakin, viini vaahtoaa ja sää on varsin toukokuinen. Jatka lukemista

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Kreetan kevät ja uusi purjehduskausi

Harmaat kiviset tuulimyllyt seisovat rosoisella rinteellä. Joissakin on tallella siivet ja purjekankaiden riekaleita.

Talvi 2021-2022 oli harvinaisen kylmä ja runsasluminen – myös Kreetalla! Lisäksi Kreetan talvi oli poikkeuksellisen myrskyinen, ja ainakin veneemme Ainan mielestä kerta kaikkiaan ikävin talvi koko purjehdusreissumme varrella. Tämän jutun kirjoittaja, Inka, vietti talven kotomaassa, siellä pakkasten ja hankien keskellä, mutta vene ja venevahti sinnittelivät Agios Nikolaoksen marinassa pidellen milloin vesi-, milloin raesateita ja kiristellen köysiä hulvattomasti vellovassa satama-altaassa. Aurinkoisina päivinä saattoi ihailla lumipeitteisiä vuoria, mutta kauniit näkymät eivät aivan täysin korvanneet huonoista ilmoista johtuvaa mieliharmia ja vaivaa. Jatka lukemista

Kreetalle talvea pakoon – Spinalonga ja Elounda

Kreetalle talvea pakoon – Spinalonga ja Elounda

Eloundan kalasatama on täynnä värikkäitä kalastusveneitä.

Aina purjehti rauhallisesti mieluisinta kompassisuuntaansa, 180°. Taakse jäi Mykonos, sitten Naxos ja Paros, joiden välistä pujahdimme yhä etelään suunnaten. Elettiin lokakuun viimeistä päivää, joten aurinko laski jo aikaisin illalla. Kuu ei valaissut tätä yöpurjehdusta. Taivasta peitti pian niin paksu pilvikerros, että yöstä tuli säkkipimeä. Tuuli jaksoi kuitenkin kuljettaa meitä ihan mukavaa vauhtia, eikä merikään ollut kuoppainen, joten saimme vuoron perään hyvin unen päästä kiinni. Minä kiipesin istumalaatikkoon omaan vahtivuorooni puoliltaöin, ja näin styyrpuurin puolella kauniissa yövalaistuksessaan kimaltelevan Santorinin saaren. Ehkäpä siellä tulisi joskus käytyä, mutta ei nyt – meillä oli suuntana Kreeta. Jatka lukemista

Mykonos ja talviset tuulet

Mykonos ja talviset tuulet

Mykonoksen kaupungin kuuluisat tuulimyllyt meren rannalla, taustalla sininen meri ja vaahtopäitä.

Lokakuun loppupuolella olimme pidelleet kovia pohjoistuulia Naxoksessa melkein viikon. Sitten seurasi parin päivän tauko, jonka aikana ehdimme purjehtia Delokselle ja tutustua ihmeelliseen temppelisaareen yhden päivän ajan. Sitten olikin jo seuraavan pohjoismyräkän aika. Deloksen naapurisaaren, Mykonoksen, eteläpuolella näytti olevan useita suojaisia poukamia. Suuntasimme siis Mykonokselle piileskelemään. Ehkäpä tämän Kykladien yhden suosituimman matkailukohteen turistilaumatkin olisivat jo harvenemaan päin näin myöhään syksyllä. Jatka lukemista

Kreikan meri, meri Kreikan – vuosi 2021 s/y Ainan kyydissä

Kreikan meri, meri Kreikan – vuosi 2021 s/y Ainan kyydissä

Kun purjehdusreissumme alkoi kesällä 2018, emme kuvitelleet viettävämme missään maassa vuosia. Mutta kuinkas kävikään? Olemme viihtyneet Kreikassa jo viimeiset pari vuotta. Alkanut talvi on jo kolmas, jonka Aina-veneemme uinuu kreikkalaisessa talvitukikohdassa – tällä kertaa Kreetan saarella. Tulevia reittisuunnitelmia saavat lukijamme odotella rauhassa, sillä ne avautuvat meille itsellemmekin yleensä vasta ihan viime tingassa. Jatka lukemista

Hyvää joulua kuitenkin!

Hyvää joulua kuitenkin!

Toinen kummallinen vuosi lähenee loppuaan. Meidän marraskuun alussa Kreetalle päättynyt purjehduskautemme oli tapahtumarikas sekä hyvässä että pahassa. Paljon olemme taas oppineet, monesta selviytyneet, ja osanneet nauttia ihan jokaisesta kauniista päivästä, lämpimästä vedestä ja hyvästä tuulesta, joka kohdallemme on osunut. Jatka lukemista

Minimalistista matkailua – toinen lockdown-talvemme Kreikassa

Minimalistista matkailua – toinen lockdown-talvemme Kreikassa

Purjevene Aina miehistöineen kelluu edelleen Kreikassa. Ei siis syytä huoleen – emme ole seilanneet maailman reunan yli, joutuneet Kharybdiksen pyörteeseen emmekä edes pökertyneet Parnassoksen vuoren uumenista tuprahtaneisiin huuruihin, jotka aikoinaan inspiroivat Delfoin oraakkelia. Mutta kirjoitusinspiraation Kreikassa jo yli puoli vuotta jatkunut täydellinen lockdown eli koronasulku on kyllä vienyt. Jatka lukemista

Rauhallista joulua 2020!

Rauhallista joulua 2020!

Purjevene Ainan miehistö toivottaa lukijoilleen tunnelmallista ja rauhallista joulua! Omaa jouluamme vietämme Kreikan Galaxidissa, kodikkaassa venekodissamme. Lockdown jatkuu täällä ainakin loppiaiseen, joten eiköhän tässä olla ihan kotosalla. Kokkaillaan jotakin perinteistä suomalaista jouluruokaa muistuttavaa ja käydään kävelyllä läheisillä kukkuloilla ja mäntymetsissä, hienoista meri- ja vuoristonäköaloista nauttien. Jatka lukemista

Perinnekokkailua purjeveneessä – Mummon karjalanpiirakat

Perinnekokkailua purjeveneessä – Mummon karjalanpiirakat

Sanotaan nyt niin kuin asia on: Suomessa on maailman paras leipä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Suomessa on myös maailman paras aamiainen, välipala, matkaeväs ja hätävara: karjalanpiirakka! Ruisleivän puute on purjevene Ainan kyydissä selätetty lopullisesti, sillä viimekeväisen koronakotoilun myötä syntynyt hapanleipäjuuri elää ja voi hyvin. Osa juuresta asuu sitä paitsi nyt Pohjois-Irlannissa! Kuumimpien kesäkuukausien taukoa lukuun ottamatta keittiömme kaasu-uuni on pyöräyttänyt aamiaispöytään tuoreen pataleivän parin-kolmen päivän välein. Ruisjauhon saanti on välillä takkuillut, mutta onneksi löysimme täältä Galaxidista, jossa vietämme vuoden 2020 toista lockdownia, ystävällisen ruokakauppiaan, joka onnistui tilaamaan meille ruisjauhoa. Ruis on muuten kreikaksi σίκαλη (sikali). Jatka lukemista

Talvi Mesolongissa – remppahommia ja grillaussäitä

Talvi Mesolongissa – remppahommia ja grillaussäitä

Leppoisan joulun ja uudenvuoden vieton jälkeen Ainan sisuksissa ryhdyttiin remppahommiin, tarkemmin sanottuna putkitöihin. Tämä rankemmanpuoleinen projekti on vielä kesken, ja siksipä en tällä kertaa vielä kirjoitakaan siitä – homman valmistuttua seuraa aiheesta ihan oma juttunsa. Kirjoittelulle ei ole oikein liiennyt aikaa, sillä päivät ovat hujahtaneet rattoisasti ruuvaten, poraten, purkaen ja rakentaen aamusta iltaan asti. Jatka lukemista

Talvisuunnitelmia kesäisessä Kreikassa

Talvisuunnitelmia kesäisessä Kreikassa

Kefalonian saarelta purjehdimme Kreikan mantereelle. Ankkuroimme yhdeksi yöksi Kefalonian kaakkoiskulmalle ja jatkoimme siitä aamuvarhaisella kohti Mesolongin kaupunkia. Perille pääsimme illansuussa. Mesolongi sijaitsee Patraksen lahden suulla, ja sitä ympäröivät joka puolelta erikoiset, matalat suolavesilaguunit. Kaupunginlahdelle vie pari kilometriä pitkä kapea, ruopattu kanava, jonka varrella on seudulle tyypillisiä pilareiden varaan rakennettuja taloja ja laitureita vieri vieressä. Kosteikkoalueilla pesii lukemattomia lintulajeja, mistä saimme jo saapuessamme pientä esimakua: bongasimme kanavan varrelta ainakin neljä erinäköistä haikaraa ja näimme kiikareilla suuren parven vaaleanpunaisia flamingoja! Jatka lukemista

Binic, satoi taikka paistoi!

Binic, satoi taikka paistoi!

Kylläpä meillä oli mukavaa kotomaassa! Kuusi kokonaista viikkoa yhtä juhlaa – joulu, uusi vuosi, ja kaikki ne tapaamiset vanhojen ystävien, naapureiden ja tietysti perheenjäsenten kanssa. Kuusi viikkoa pakattuna täyteen aktiviteettia ja sosiaalisuutta! Vaikka vähän pelotti, miten me enää osaisimme olla ihmisten seurassa vietettyämme puoli vuotta käytännössä kahden kesken, kaikki sujui hienosti. Tuntui hyvältä. Etäisyys luo läheisyyttä – kun aikaa on vähän, se tulee tarkkaan käytettyä, ja puheissa päästään suoraan asiaan turhia kiertelemättä. Jatka lukemista

Hollannista Ranskaan – jäähyväiset Pohjanmerelle (emme jää kaipaamaan)!

Hollannista Ranskaan – jäähyväiset Pohjanmerelle (emme jää kaipaamaan)!

Sievä linnoituskaupunki Willemstad jäi taakse, kun me ajelimme kohti viimeistä nostosiltaamme Hollannin vesillä. Olimme kehittyneet aika hyviksi tässä lajissa – ajoituksemme osui nappiin, emmekä joutuneet odottelemaan avausta. Sillan jälkeen matkasimme jokusen tunnin Haringvliet-nimistä sisävesistöä pitkin viimeiselle sululle Stellendamiin, ja sen läpi mentyämme olimme taas Pohjanmerellä. Aurinko laski meidän päästyämme merelle. Pohjoispuolellamme kajastivat kirkkaina Hoek van Hollandin valtavan sataman valot. Jatka lukemista

Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Veneilijän kevät ja uusi alkuräjähdys!

Harvoin sattuu samanaikaisesti kaunis sää ja pitkä vapaa, ainakaan tässä armaassa kotomaassamme. Nyt kuitenkin sattui, ja tietysti pääsiäisloma vietettiin tiiviisti uuden veneemme parissa. Yritimme aloittaa keväiset kunnostelupuuhat kevyesti hiukan siivoilemalla, mutta räjähdyshän siitä taas seurasi, ihan kuten viime keväänä pikku veneemme kanssa touhutessa. Tilanne näytti silloin alussa toivottomalta, lopulta meillä oli paljon parempi vene kuin se, minkä alun perin ostimme! Alkuräjähdysteoriaa ei käy kiistäminen tälläkään kertaa. Räjähdys on väistämätön, kun talven jäljiltä on niin paljon patoutunutta energiaa, lähtöpäivä lähenee uhkaavasti ja tekemättömien töiden ja puuttuvien varusteiden lista vaikuttaa pelottavan pitkältä. Toivotaan, että tänä keväänä käy yhtä onnekkaasti kuin viime keväänä! Jatka lukemista