Perinnekokkailua purjeveneessä – Mummon karjalanpiirakat

Perinnekokkailua purjeveneessä – Mummon karjalanpiirakat

Sanotaan nyt niin kuin asia on: Suomessa on maailman paras leipä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Suomessa on myös maailman paras aamiainen, välipala, matkaeväs ja hätävara: karjalanpiirakka! Ruisleivän puute on purjevene Ainan kyydissä selätetty lopullisesti, sillä viimekeväisen koronakotoilun myötä syntynyt hapanleipäjuuri elää ja voi hyvin. Osa juuresta asuu sitä paitsi nyt Pohjois-Irlannissa! Kuumimpien kesäkuukausien taukoa lukuun ottamatta keittiömme kaasu-uuni on pyöräyttänyt aamiaispöytään tuoreen pataleivän parin-kolmen päivän välein. Ruisjauhon saanti on välillä takkuillut, mutta onneksi löysimme täältä Galaxidista, jossa vietämme vuoden 2020 toista lockdownia, ystävällisen ruokakauppiaan, joka onnistui tilaamaan meille ruisjauhoa. Ruis on muuten kreikaksi σίκαλη (sikali).

Ruisjauhoa kreikaksi

Ruisleipä ei siis enää ole ongelma, mutta entäpä karjalanpiirakat? Niiden moninaiset työvaiheet ja vähintäänkin haasteelliselta vaikuttava rypyttely saivat meidät lykkäämään yritystä tuonnemmaksi. Mutta lopulta piirakanhimo kasvoi niin sietämättömäksi, että oli kerta kaikkiaan pakko ryhtyä leipomaan. Johan allekirjoittaneen karjalaiset sukujuuretkin velvoittavat ottamaan haltuun tämän taidon, jonka esiäidit niin suvereenisti hallitsivat. Muistan, millaisella vauhdilla mummoni kauli piirakankuoria niin että pulikka aivan lensi, ja reunarypyistä tuli täydellisen kauniit. Ylioppilasjuhliini mummo leipoi kolmesataa piirakkaa – kyllä muuten paistopäivänä keittiössä tarkeni!

LUE MYÖS: KORONAKOTOILUA PURJEVENEESSÄ – KAUAN KAIVATTUA RUISLEIPÄÄ!

Karjalanpiirakat (20 kpl)

Jottei leipomisesta tule liian suurta kertaurakkaa, sen voi jakaa kahdelle päivälle siten, että ensimmäisenä päivän tehdään sydän eli täyte. Karjalanpiirakoita voi tietysti tehdä vaikkapa ohra- tai perunatäytteellä, mutta me valitsimme tällä kertaa tavanomaisen riisipuurotäytteen. Tee vähän enemmän puuroa, niin voit syödä siitä osan aamiaiseksi, jaksat sitten leipoa ahkerasti. Koska en tykkää seistä maitokattilan ääressä vahtimassa, milloin maito päättää hyökätä kattilasta liedelle ja lattialle, tekaisin herkullisen uuniriisipuuron.

Uuniriisipuuro (riittää 20 piirakkaan)

1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
1,5 tl suolaa
voita uuniastian voiteluun

Voitele uunivuoka tai pata voilla ja lisää vuokaan kaikki ainekset, sekoita kevyesti. Itse käytin taas uskollista valurautapataa, mutta keraaminen toimii yhtä hyvin. Padassa pitäisi olla kuohumisvaraa noin kolmasosa tilavuudesta, ettei puuro tule yli. Kypsennä puuroa 175°C uunissa noin puolentoista tunnin ajan, sekoittele kypsennyksen aikana muutaman kerran. Jos laitat vuokaan tai pataan kannen päälle, puuron pinnalle ei kasva kuorta (itse en siitä pidä).

Kuoritaikina (20 kpl)

2 dl kylmää vettä
5 dl ruisjauhoja (osan voi korvata vehnäjauhoilla, jotta taikina on helpompi käsitellä. Itse käytin noin 30% täysjyvävehnää, koska paikallinen ruisjauho on liian hienoa)
1 tl suolaa

voisulaa tai voi-vesiseosta voiteluun

Sekoita ainekset tiiviiksi taikinaksi, ensin puulastalla ja sitten käsin. Muotoile taikinasta pötkö ja paloittele se. Pyörittele taikinapalanen palleroksi ja taputtele kämmenellä noin puolen sentin paksuiseksi pyöryläksi.

Tässä kohtaa aito karjalainen mummo ottaa esiin piirakkapulikan, mutta oi ja voi – eihän Aina-veneen kyydissä sellaista ole, eikä tähän hätään saada mistään. Mutta avuksi rientää pastakone! Ehkäpä veneolosuhteissa pieni huijaus sallittaneen? Tiedän, että moni muukin tekee näin – ainakin salaa!

Peittele taikinapyörylät muovin tai kostean pyyhkeen alle odottelemaan, etteivät ne kuivu. Ota pyörylä kerrallaan käsittelyyn ja kauli tai valssaa ohueksi. 15 cm on hyvä läpimitta keskikokoiselle piirakalle. Ripottele työpöydälle reilusti ruisjauhoa, etteivät piirakat tartu kiinni. Kauli piirakankuoria kerrallaan niin monta kuin arvelet uunipellillesi mahtuvan. Levitä jokaiselle riisipuuroa parin ruokalusikallisen verran, jätä reunoille noin 3 cm tyhjää. Käännä reunat keskelle vastakkain ja ryhdy rypyttämään kevyesti sormilla painamalla, keskeltä alkaen ensin yhteen päätyyn ja sitten toiseen. Omaa tekniikkaa voi tässä treenailla vapaasti, mutta itse totesin suorina tönköttävien etusormien toimivan parhaiten. Etsi rauhassa oma tyylisi – piirakat ovat aina tekijänsä näköisiä!

Ei ollenkaan haittaa, jos kuoret ja sydän eli täyte eivät mene aivan tasan. Nimittäin jos näin käy, ne ovat kuulemma tekijänsä viimeiset piirakat! Onneksi tällä kertaa ei käynyt niin, vaan kuoria jäi muutama kappale yli.

Lämmitä uuni 300°C asteeseen. Voit kuumentaa uunipellin ennen kuin asettelet piirakat sille, näin saat erityisen rapeita piirakoita. Ripottele pellille ruisjauhoja etteivät piirakat tartu – jos käytät leivinpaperia, tarkista, että se kestää näin kovaa lämpöä. Paista 12-15 minuuttia, kunnes riisipuuro ruskistuu pinnalta kullanruskeaksi. Nosta piirakat pelliltä jäähtymään ja sivele voisulalla tai voi-vesiseoksella.

Venekeittiömme kaasu-uuni lämpenee vain noin 250°C asteen paikkeille, joten uskalsin käyttää leivinpaperia. Paistoaika oli vähän pidempi eikä piirakoiden rapeus ehkä ihan aitoa Karjalaa, mutta voi ihme, miten hyviltä ne maistuivat! Tekaisimme vielä munavoin, ja tästä ei kyllä herkku parane!

Munavoi

2 keitettyä munaa
50 g voita
ripaus suolaa

Kuori ja pilko munat vielä lämpiminä viipalointikoneella ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan. Sekoita huoneenlämpimän voin kanssa.

Villitys oli tarttuvaa lajia, sanoisinko pahempaa kuin korona, sillä se ylitti hetimiten Atlantin ja jo samana päivänä karjalanpiirakoita rypytettiin s/y Victorian kyydissä Grenadalla. Heidän piirakoistaan pääsi nauttimaan myös s/y Olivian miehistö. Lämpimät terveiset vaan Karibialle – emme ole koskaan tavanneet livenä, mutta eiköhän se juttu luistaisi jos joskus niin kävisi. Matkapurjehtija ystävystyy nopeasti – ja samanlaistahan se karjalainenkin välittömyys ja vieraanvaraisuus itse asiassa on!

Näin sitä saatiin päätökseen jo toinen “suomalaisena maailmalla” -nostalgiakokkaus. Mitähän seuraavaksi on luvassa? Meillä on lockdownin ansiosta hyvää aikaa kehitellä venekyökissämme yhtä ja toista. Kreikan tarjonta on tuoretta, maukasta ja monipuolista. Kasviksia, kalaa ja lihaa ostamme aina pienistä paikallisista kaupoista. Täällä Galaxidista saa saman päivän saalista suoraan kalastajilta, jotka parkkeeraavat laivansa parin veneenmitan päähän meistä joka ilta. Kreikan ihanista aineksista syntyy aika ajoin myös joitakin hyvin suomalaisia perinneherkkuja.

Jokainen leipoo omannäköisensä piirakat. Tällä varttikarjalaisella taitaa olla koko joukko sivupersoonia.

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: