Miehistö

Miehistö

Me olemme pariskunta, joka keväällä 2016 päätti jatkaa aikanaan kesken jäänyttä veneilyharrastusta hankkimalla 25-jalkaisen purjeveneen. Sen kanssa seikkailtiin viikonloppuisin ja lomilla parina kesänä Itämerellä – kesällä 2016 Viroon ja kesällä 2017 Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle

Nyt tarinassa on alkanut seuraava vaihe: purjehdusseikkailumme eteläisemmille leveysasteille alkoi kesäkuun alussa 2018. Teemme matkaa Stevens Custom 40 -veneemme, s/y Ainan kyydissä.

Me molemmat – Inka, nelkytjarisat, ja Jorma, viiskytjarisat – olemme veneen kippareita. Käytäntöä on testattu pari kesää ja se tuntuu toimivan. Käskyjä jakaa se, joka kulloinkin on ruorissa, ja se toinen tottelee. Reitit suunnitellaan yhdessä ja päätöksistä keskustellaan vähintäänkin riittävästi. Kokin hommassa on suurinta taitoa ja kunnianhimoa osoittanut Jorma, kun taas Inka tykkää käydä kursseja ja hankkia pätevyyksiä, sekä tietysti valokuvata ja kirjoittaa tätä blogia.

Matkalle päästäksemme teimme aika suuren elämänmuutoksen. Siitä voit lukea lisää tästä!

Matkahaaveisiin ja -suunnitelmiin löysimme inspiraatiota aika monista kirjoista, blogeista ja vlogeista – lue lisää siitä, mikä meitä innoitti!

Muistoissamme mukanamme matkaa aina myös Sisu, joka 12 vuoden kunnioitettavassa iässä, ilman aiempaa kokemusta, osoitti olevansa virtuoosimainen purjehtija, ja hoiti koiravahtinsa pikku paattimme kyydissä moitteettomasti. Sisu lähti keväällä 2018 omalle seikkailulleen 14-vuotiaana. 

Matkamme suuntautuu ensimmäiseksi etelään – kompassisuuntaa 180° seuraten, kuten blogimme nimi on alusta asti vihjaillut. Ajatuksena on päätyä ennen pitkää Välimerelle. Minne matka sieltä jatkuu, sen näyttää aika. Vaihtoehtoja on loputtomasti!

Jos pidät blogistamme, seuraa meitä myös Facebookissa ja Instagramissa! Sieltä löydät useimmiten tuoreimmat uutiset!

Inka
Lapsesta asti veneilin perheeni kanssa mökillä Savossa. Siellä sain ensikosketukseni myös purjehdukseen, kun meille hankittiin vanerinen optimistijolla. En tosin vielä silloin saanut homman juonesta ihan kiinni, ainoastaan puomista päähäni – ja monta kertaa! Retkeilimme myös ystäväperheen fiskarilla itäisen Suomenlahden saaristossa, ja myöhemmin vanhempani hankkivat samanlaisen veneen. Heidän kyydissään reissasin pari kesää Porvoon ja Kotkan vesillä.

Sitten purjehdus vei mukanaan. Aluksi olin tosin arka ja veneen kallistelu, purjeiden pauke ja hämmentävät ilmiöt kuten ”vahinkojiippi” ja ”broaching” pelottivat. Vedin kiltisti köysistä kun käskettiin ja loikin keulasta milloin millekin rantakalliolle tai laiturille. Se meni ihan hyvin, mutta itse kaipasin enemmän tietoa ja ymmärrystä asiasta. Niinpä annoin itselleni kolmekymppislahjaksi purjehduskurssin – ja se kannatti! Jo neljän päivän kurssin jälkeen luotin taitoihini niin, että uskalsin kipparoida seuran H-venettä viikonloppuretkille kavereiden kanssa. Kurssin jälkeen pääsin mukaan myös kilpailuihin. Minulla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä, mutta kisat olivat jännittäviä, vauhdikkaita ja hyvin opettavaisia tilaisuuksia.

Sitten pääsin purjehtimaan matkaveneen miehistössä Lontoosta Suomeen! Purjehtijan urani oli siis hurjassa nosteessa, tuntui että olin saanut varpaan oven väliin ja olin matkalla johonkin todella mahtavaan maailmaan. Seuraavana kesänä seikkailut jatkuivat ja pääsin mukaan Laatokan ympäripurjehdukselle. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen eskaaderi Laatokalle, ja saattueeseen kuului lisäksi venäläisiä luotseja sekä porvoolaisen meripelastusseuran iso alus. Laatokalta löytyi kirkasta vettä, luonnonrauhaa, luostareita ja huikeita maisemia, meripelastusaluksesta puolestaan aviomies.

Jorma
Jorma syntyi ja kasvoi pohjoisessa, jossa kulki isänsä repussa metsällä ja kalassa jo ennen kuin oppi kävelemään. Erämaat, suot ja tunturit kävivät tutuiksi, mutta kun Lapin poika töiden perässä etelään tultuaan löysi itsensä meren rannalta ja näki horisontin, hän tiesi että sinne ja sen yli olisi vielä jonain päivänä päästävä. Sitä ennen sopi tutustua saaristoon ketterällä kumiveneellä, kalastaa, telttailla ja kokata nuotiolla, opetella tuntemaan luodot ja lahdenpoukamat kuin omat taskunsa.

Harrastukseksi löytyi meripelastus, ja ison aluksen kyydissä tuli koettua Itämeren myrskyjä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pelastettua ihmisiä ja aluksia ja nähtyä merta lähellä ja kauempana. Sitten koitti retki Laatokalle, jossa meripelastusaluksen tehtävä oli turvata venesaattuetta suuren järven ympäri. Ja yhdestä purjeveneestä sattumoisin löytyi vaimo.

Kuinkas sitten kävikään? Tietysti hankimme yhdessä purjeveneen ja suuntasimme keulan auringonlaskuun? Hmm… eihän se ihan niin mennyt. Oli niin paljon muitakin haaveita, jotka piti saada toteuttaa – ja meillä niitä riitti! Hankimme vanhan talon maalta, jossa saimme remontoida, pilkkoa puita, hoitaa hevosia ja puutarhaa sydämemme kyllyydestä. Onnellista, mutta myös työntäyteistä aikaa maaseudun rauhassa kesti toistakymmentä vuotta.

Mutta pikku hiljaa muunkinlaisia haaveita alkoi ilmetä, ja viimeisen vuoden aikana elämämme on heittänyt kerrassaan häränpyllyä. Tästä voit lukea lisää siitä, miten ajatus purjehdusseikkailusta syntyi, ja miten ryhdyimme ajatuksista tekoihin.


Tämän blogin kuvien ja tekstin tekijänoikeus kuuluu meille, ellei toisin mainita. Niiden käyttö ja kopiointi (myös vieraille kielille käännettynä) ilman kirjallista lupaa on kielletty. Lainaukset ja linkit tähän blogiin on sallittu, mikäli niiden lähteeksi mainitaan selkeästi Kompassisuunta 180° -blogi.

Blogissa ilmaistut mielipiteet ovat omiamme.

Blogimme vierailijoista tallennetaan nimetöntä tietoa blogin tilastoja varten. Kun kommentoit blogitekstiä, sinulta saatetaan kysyä nimi ja sähköpostiosoite. Mitään näistä tiedoista ei koskaan jaeta ulkopuolisille.