Purjehdusseikkailumme viides vuosi pyörähti käyntiin toukokuussa 2022. Purjehduksellisesti se jäänee muistiin ehkä vähän laiskana vuotena. Neljännen reissutalvensa veneemme Aina asusteli Kreetalla Agios Nikolaoksen satamassa. Toinen meistä piti Ainalle seuraa Kreetan kylmissä ja epävakaissa talvisäissä, toinen vietti talven Suomessa töitä tehden. Sota-, pandemia- ja inflaatiouutiset vetivät mielen matalaksi. Sen kaiken vastapainoksi tuntui hyvältä kellua kesä lämpimällä Joonianmerellä kaikesta irrallaan. Matkanteossa tulee muutenkin joskus kausia, jolloin matkustaminen ei niin inspiroi. Joskus jopa kyllästyttää. Se kuulostaa monesta varmaan oudolta, ellei suorastaan rikolliselta. Mutta matkapurjehdus elämäntapana on juuri sitä – elämää – siinä missä joku muukin, ja siihen kuuluu erilaisia vaiheita.

Aiemmin mekin purjehdimme vain lomilla, ja silloin sitä jaksoi pitää vauhtia yllä ja tutustua jatkuvasti uusiin kohteisiin. Mutta ei kukaan sellaiseen kykene loputtomiin – useimmat meistä tarvitsevat välillä kotisohvalla lojumista ja pään nollaamista. Jotkut hullut väittävät tarvitsevansa työelämääkin pitääkseen päänsä kasassa. Matkapurjehtija on yhtä aikaa sekä matkalla että kotona, ja ikävä kyllä töitäkään ei vene-elämässä pääse pakoon. On jatkuvaa ylläpitoa ja sitten niitä mukavia jekkuja, joita vene itse aika ajoin järjestää meille. Tehtäväluettelo on sellainen hölmöläisten lista, joka pitenee loppupäästä nopeammin kuin sitä ehtii alkupäästä ruksia.

Tänä vuonna urakoimme venehommia myös telakalla. Isompia hankintoja ja kunnostusprojekteja kertyi yllättävän paljon – purjeiden uusimista ja muokkausta, jollamoottorin korjausta, pelastuslautan määräaikaishuoltoa sekä monenmoista osaa, laitetta ja varustetta. Neljä suolaisilla vesillä vietettyä vuotta eivät ole kohdelleet Ainaamme silkkihansikkain. Kyllä siinä ikä ja tehty matka näkyy, niin kuin varmaan miehistössäkin. Teknisesti olemme koko jengi hyvässä kunnossa, mutta jätämme suosiolla nuo pintakerrosten kiillottelut sunnuntaipurjehtijoille.

Laiskanakin kesänä purjehdittuja maileja kertyi sentään noin 800. Matkan varrelle osui sekä uusia tuttavuuksia että vanhoja suosikkeja. Vuoden lopuksi onnistuimme vihdoin ylittämään jopa aluevesirajan vietettyämme sitä ennen peräti kolme vuotta Kreikassa. Talvisatama löytyi Italian Brindisistä. Ensi vuodelle emme perinteisesti spekuloi tässä talvikaamoksen keskellä vielä mitään. Matkasuunnitelmasormia kieltämättä syyhyttää, mutta koetetaan malttaa ja jatkaa tähän asti hyvin sujunutta hetkessä elämistä. Pysykää tekin kuulolla, ihanat lukijamme! Ehkä tapaamme jopa livenä Venemessuilla, mistäs sen koskaan tietää?

Toivotamme kaikille onnea ja rauhaa vuodelle 2023!

• Kreikan meri, meri Kreikan – vuosi 2021 s/y Ainan kyydissä
31 joulukuun, 2021
• Outo vuosi 2020 – eristystä ja ylläreitä
31 joulukuun, 2020
• Katse taaksepäin – näin sujui vuosi 2019
30 joulukuun, 2019