Mitä matkapurjehtija tarvitsee – asumismukavuus
Tämä kirjoitus sai inspiraationsa erään veneilyfoorumin keskustelusta. Keskustelussa pohdittiin, mitä kaikkea varustusta veneeseen tarvittaisiin pitkällä purjehdusreissulla. Polveileva varustelista sisälsi vaikka mitä, ja oli kiinnostavaa huomata, miten monenlaisia asioita ihmiset tuntuvat pitävän tärkeinä.
Vesillelasku ja terapiakelluntaa Joonianmerellä
Kaksi kuukautta kestäneen telakkaponnistuksen jälkeen oli vihdoin aika laskea Aina vesille. Nyt jännitettiin, oliko remonttimme onnistunut – kelluisiko veneemme hienon epoksipohjansa ja uusien läpivientiventtiiliensä kanssa?
Purjeveneen pohjaremontti | Osa 3: Läpiviennit
Terveisiä ihanasta ankkuripoukamasta Joonianmeren kristallinkirkkaiden vesien ääreltä! Pääsimme kuin pääsimmekin takaisin vesille, mutta tässä turinassa puhutaan vielä veneen pohjaremontista, sen kolmannesta ja viimeisestä vaiheesta eli läpivientien uusimisesta. Tämä projekti oli se varsinainen syy, miksi menimme telakalle. Sittemmin paljastui paljon isomman remontin tarve, josta kerroin edellisissä osissa 1 ja 2.
Purjeveneen pohjaremontti | Osa 2: Maalaus
Viime kerralla annettu varoitus remonttiturinoista on edelleen voimassa. Veneen hiomishommat oli siis saatu vihdoin valmiiksi, ja koska rungosta ei löytynyt kosteutta eikä paria pikku rakkulaa suurempia vaurioita, päästiin epoksimaalaushommiin saman tien.
Purjeveneen pohjaremontti | Osa 1: Hionta
Varoitus: seuraa veneremonttitarinaa. Kenties lähitulevaisuudessa pääsemme takaisin vesille, ja sen jälkeen luvassa on taas matkakertomuksia purjehdusseikkailun varrelta – toivon mukaan eri puolilta Joonianmeren ikiaikaisen kaunista saaristoa. Mutta vielä jonkin aikaa jokapäiväinen elämämme sijaitsee kuivalla maalla, pukkien päälle tuetun veneemme harvinaisen hievahtamattomassa todellisuudessa, jossa remontti jatkuu. Odottele siis vielä tovi, mikäli purjeveneen rungon hiominen ja epoksimaalaus ei ole ihan sinun juttusi. Jotakin muuta on tulossa taas ennen pitkää! Jos sen sijaan veneen tee-se-itse-remontointi kiinnostaa, jatka ihmeessä lukemista. Huomautan kuitenkin, ettei tämä kertomus ole tarkoitettu oppaaksi kenellekään vastaavaa hommaa suunnittelevalle – tämä on vain oma kokemuksemme pohjaremontin teosta. Voit kyllä ottaa meihin yhteyttä (mistä tahansa muustakin aihepiiristä) jos tarkempi tieto kiinnostaa.
Pomminpurkajan maanantai
Kun valitsee elämäntavakseen matkapurjehduksen, on elämä yllätyksiä täynnä. Monesti positiivisia – ilmeisesti enemmän positiivisia kuin negatiivisia, jos vielä parin vuoden jälkeenkin tuntee olevansa hommasta innostunut. Mutta silloin tällöin iskee isompi tälli, sellainen märkä rätti päin naamaa, joka saa syvällisemmin pohdiskelemaan motiivejaan.
Meganisin miniloma ja matka telakalle
Mesolongin talvisatamasta lähdettyämme nostimme purjeet ensimmäistä kertaa Oxia-nimisen pienen, mutta sitäkin korkeamman saaren tuntumassa Manner-Kreikan lounaisnurkalla. Siitä matkamme jatkuisi luoteeseen kohti Lefkaksen saarta, josta olimme varanneet veneen noston kuivalle maalle ja kuukauden verran remonttiaikaa telakalla. Sitä ennen meillä olisi kuitenkin vähintään parin päivän loma, ja sen ajattelimme käyttää mukavissa ankkuripoukamissa kelluskeluun ja Joonianmeren saarten alustavaan tutkiskeluun.
Purjeveneprojekti | Salongin jälleenrakennus ja verhoilu
Viime kerralla puhuttiin putkiremontista. Käyttövesijärjestelmä oli nyt saatu valmiiksi, ja seuraava työvaihe oli alkutekijöihinsä puretun salongin jälleenrakentaminen. Vanhat istuintyynyt ja verhoilut olivat myös tiensä päässä (niistä ehjin kelpasi vielä satamakoira Anoukin pediksi avotilaan), niin että nekin päätettiin uusia samoin tein. Sohvien mittojakin voisi nyt suunnitella vähän vapaammalla kädellä, kun ei tarvinnut noudattaa vanhojen patjojen muotoja. Kovin radikaaleja muutoksia ei ollut luvassa, sillä veneemme sisätila on varsin kompakti eikä sohvia voi salonkiin kovinkaan monella eri tavalla sijoittaa. Styyrpuurin puolen sohvassa oli alun perin ulos vedettävä kansilevy, minkä ansiosta siitä sai vähän reilumman yhden hengen nukkumapaikan. Se oli toiminut meillä hyvänä meripunkkana pitkillä etapeilla, joten vastaava mekanismi haluttiin uuteenkin sohvaan. Paapuurin puolen sohva oli L-muotoinen kauniin kaarevine päätyineen. Halusimme rakentaa sen istuimista hiukan syvemmät, mutta muuten säilytettäisiin alkuperäinen muoto. Sohvien uumenissa sijaitsevat nyt uudet, entisiä pienemmät vesitankit, ja kummallekin puolelle saatiin myös uutta säilytystilaa istuinten alle.
Purjeveneprojekti | Käyttövesijärjestelmä – tankit, putket ja hanat
Nyt kun koko maailma on enemmän tai vähemmän eristyksissä ja viettämässä elämäänsä kotonaan, liikenee hyvin aikaa vaikkapa veneremontista kirjoittamiseen – ja mikseipä myös siitä lukemiseen! Tammikuussa, kun aloitimme veneemme käyttövesijärjestelmän remontin, ei koronaviruksesta vielä tiedetty mitään. Elettiin tavallista kreikkalaista talvea, joka sisältää aurinkoisia, lämpimiä päiviä, viileitä ja joskus kylmiäkin öitä, ja aika ajoin satunnaisia sadepäiviä. Ihanteellista aikaa veneprojektien tekoon, etenkin kun korjauskohteita ei meidän veneestämme varsinaisesti tarvitse etsiä, niitä löytää hakemattakin.
Onnistunut purjeveneprojekti: aurinko, sähkö ja omavaraisuus
Veneprojektien keskellä harvoin ehtii ja jaksaa kirjoittaa kovinkaan seikkaperäisesti muistiin, mitä kaikkea onkaan tullut tehdyksi. Jälkeenpäin asia ei enää tunnu kovin ajankohtaiselta, ja se jää helposti paljon kiinnostavampien matkakertomusten jalkoihin. Mutta jos Galician ríalla sattuu odottelemaan moottorihuoltoon pääsyä jäätävän kylmässä kesäkuisessa takatalvessa, mikäpä estää kirjoittamasta vaikkapa pienen yhteenvedon joistakin veneprojekteista, joita teimme viime keväänä ennen pitkälle reissullemme lähtöä. Nyt, kun lähdöstä on kulunut vuosi, meillä on sitäpaitsi aika paljon näkemystä siitä, menikö homma hyvin, ja kokemusta erilaisten asennettujen systeemien käytöstä ja toimivuudesta. Jos teknisempi osa-alue purjeveneilystä kiinnostaa, jatka kaikin mokomin lukemista – jos ei, matkakertomuksia pukkaa taas piakkoin!
Ruoria pyöritellen Bornholmiin ja Kieliin
Alun perin kahden viikon projektiksi suunniteltu veneemme peräkannen targakaaren mittatilaustyö Gdanskin laitakaupungilla venyi lopulta viiden viikon mittaiseksi. Osin syynä oli tietysti se, että itse keksimme työn edetessä uusia varusteita ja yksityiskohtia, osin siksi että työn suunnittelu ja johto venetelakalla oli jokseenkin raskassoutuista. Mutta työn laatu on aivan priimaa, ja siihen olemme kerta kaikkiaan tyytyväisiä! Meillä on nyt tuon kyseisen kaaren varaan asennettuna niin paljon aurinkovoimaa, että voinemme elellä varsin omavaraisina sähkön suhteen. Ensimmäisten päivien koekäyttö osoitti jo, että pilviselläkin säällä paneelit lataavat oikein hyvin. Se on tärkeä juttu, sillä vierassatamissa latauspiuhan päässä oleilu ei sovi meidän budjettiimme pidemmän päälle, eikä moottoriakaan viitsi turhan päiten pelkän akkujen lataamisen vuoksi käyttää. Voi olla, että moottoriin joutuu joskus turvautumaan, jos oikein monta päivää on synkeää ja sateista, mutta enimmäkseen meidän pitäisi nyt pärjätä.
Purjehdusseikkailun ensivaikutelmat – ja Gdansk!
Pitkän talven, vielä pidemmän kevään ja viimeiseen asti viipyneen merijään mentyä koitti vihdoin oikea kesä – jo toukokuussa! Toinen meistä sai hetkittäin nauttia sen lämmöstä moninaisten veneprojektien lomassa sillä välin, kun toinen vielä keskittyi matkakassan viimeisten pennosten kartuttamiseen.
Katkeransuloinen kevät
Pitkien, kylmien, työntäyteisten viikkojen jälkeen veneemme oli vihdoin valmis vesillelaskuun. Sen oli pakko olla, sillä isoille veneille varattu suuri nosturiauto oli hommissa vain yhden päivän. Deadlinesta myöhästyminen olisi tarkoittanut todennäköisesti vielä aika paljon kalliimpaa nostokeikkaa, vaikka ei se halpaa hupia nytkään ollut.
Kompassisuunta 180° esittää: s/y Aina
Tätä hetkeä lukijamme ovat epäilemättä odottaneet yhtä malttamattomina kuin Venemessuja! Nyt se hetki on koittanut: on vihdoinkin aika esitellä uusi ja uljas veneemme! Tämän kaunottaren kyydissä ensi kesänä suuntaamme lämpimämmille vesille, kohti etelää – kompassisuuntaa 180° seuraten, kuten blogimme nimikin on alusta asti vihjaillut.
MYYTY! – Myydään BlueBird 25 – Itämeren paras ensivene
MYYTY!!! Ihana Matamimme pääsi uuteen kotisatamaan!
Jätämme tämän blogikirjoituksen paikoilleen, vaikka vene onkin myyty. Juttu sisältää tietoa, joka voi kiinnostaa veneen ostoa harkitsevaa. Kun itse aikanaan olin hankkimassa ensivenettä, ei BlueBirdistä löytynyt netistä juuri mitään, kun taas monista muista venemalleista on kirjoitettu paljonkin. Toivottavasti tästä on iloa ja hyötyä!
Ensiveneen valinta – miksi Bluebird 25?
Aikoinaan olin sitä mieltä, että oikea vene on tehty puusta. Edelleenkin puiset klassikkoveneet ovat minusta maailman kauneimpia – kun sellainen lipuu satamaan, muuttuvat lasikuitupaatit heti taikaiskusta paljon tylsemmiksi. Mutta tiedän myös, miten paljon puuveneet vaativat työtä. Olen ollut mukana useamman puuveneen kevätkunnostustöissä. Jos minulla olisi paljon vapaa-aikaa, voisin hyvin harkita puuvenettä. Mutta näin ei ole, ja sen vuoksi yksi tärkeimmistä kriteereistä ensimmäiselle purjeveneellemme oli helppohoitoisuus. Vene pitää voida keväisin viskata veteen!