Costa da Morte – Kuoleman rannikko
Päästyämme perille A Coruñan satamaan nautimme kaupunkielämän mukavuudesta täysin rinnoin muutaman päivän ajan. Onnistunut Biskajanlahden ylitys riitti juhlistamisen syyksi oikein hyvin, ja tapasravintoloiden ystävällinen hintataso oli toinen hyvä syy. A Coruña osoittautui oikein viihtyisäksi kaupungiksi, jossa riitti nähtävää useammaksi päiväksi.
Välillä kävimme vastarannalla Marinasecan telakalla kyselemässä mahdollisuutta pieneen moottorihuoltoon. Tarjouksen saaminen kesti pari päivää, sitten odottelimme tietoa varaosien toimitusajoista, jotta huoltoajankohtaa päästäisiin varaamaan. Suunnittelimme ankkuripaikan etsimistä Ría de Ares -lahdelta odotusajaksi, mutta pohjoistuulet kävivät niin navakoiksi ettemme päässeet edes ulos A Coruñan lahdelta kiertääksemme yhden niemenkärjen ympäri. Tunnin pomppimisen jälkeen olimme edenneet tuskin paria mailia, joten käännyimme takaisin ja palasimme Marina Realiin. Siellä meille osoitettiin paikka perimmäisestä pilttuusta ja niinpä me sitten ankkurissa kelluskelun sijaan jatkoimmekin kaupunkilomailua.
Polkupyörät pääsivät ahkeraan käyttöön täälläkin. Ne ovat hankinta, josta olemme loputtomiin kiitelleet itseämme! Kävelykin on toki mukavaa, mutta polkupyörällä ehtii lyhyenkin visiitin aikana nähdä paljon enemmän. Kauppareissutkin hoituvat kätevämmin, kun tarakalle ja sivulaukkuihin saa tarvittaessa lastattua tavaraa.
Aurinkoisena, mutta hyvin tuulisena päivänä ajoimme pari kilometriä keskustasta ihmettelemään Herkuleen tornia, maailman vanhinta edelleen toiminnassa olevaa majakkaa. Vanhin oli tietysti Alexandrian Pharos, joka sortui maanjäristyksessa tuhatkunta vuotta sitten. Herkuleen torni valmistui ensimmäisellä vuosisadalla eaa, ja tornin nykyinen huippu on peräisin 1700-luvun lopulta, jolloin torni koki perusteellisen remontin. Me emme käyneet tornissa sisällä, sillä meille selvisi vasta jyrkän mäen laelle kiivettyämme, että liput olisi pitänyt ostaa alhaalta autojen pysäköintialueelta. Tuuli kävi mäellä niin navakkana, että siihen saattoi melkein nojata, joten turha urheilu sai jäädä toiseen kertaan. Majakka oli kyllä vaikuttava näky yksinäisellä, säiden riepottelemalla niemellään.
Vanhojen majakoiden ystäville vinkiksi Kõpun majakka Hiidenmaalla – se on Itämeren vanhin edelleen toimiva majakka 1500-luvulta. Me kävimme Kõpun visiitillä kesällä 2016.
Valtaosa A Coruñan ravintoloista, kahviloista ja merkkishoppailuliikkeistä sijaitsee sataman välittömässä läheisyydessä. Kaupungissa käy valtavia risteilyaluksia päivittäin, kyydissään lähinnä brittiläisiä turisteja, ja tämä kävelykatujen halkoma keskusta on päivisin täynnä vilskettä. Illansuussa laivat poistuvat äänekkään diskojumputuksen saattelemina, ja iltamyöhään baarit ja ravintolat täyttyvät paikallisista sekä tietysti kaupungissa pidempään viihtyvistä turisteista ja veneilijöistä.
Alueen keskipiste on suuri María Pita -aukio, jonka pohjoista laitaa hallitsee valtava kaupungintalo. Muita reunoja kiertävät komeat talot katutason holvikaarikäytävineen ja ylimmän kerroksen lasitettuine parvekkeineen. María Pitan patsas seisoo torin keskellä. Hän on paikallinen kuuluisuus, upseerin vaimo, joka miehensä kaaduttua A Coruñan miehittäneitä englantilaisia vastaan käydyssä taistelussa tarttui itse aseisiin ja johti Espanjan joukot vastaiskuun. Englantilaiset pakenivat laivoihinsa ja A Coruña selvisi piirityksestä. Tämä kuuluisa taistelu käytiin vuonna 1589.
A Coruñan silmiinpistävin erikoisuus ovat lasitetut parvekkeet, joita on ihan kaikkialla. Niitä kutsutaan nimellä “galerias”, ja ne ovat kautta aikojen olleet hyvin suosittuja kaikissa Galician kaupungeissa. Syynä on tietysti seudun ankara, tuulinen ja kostea meri-ilmasto. Lasitetut parvekkeet avautuvat useimmiten etelään, ja niiden tarkoituksena on maksimoida auringonvalo ja lämpö sisällä asunnoissa. Aika eri meininki kuin Etelä-Espanjassa, jossa auringonvalolta suojaudutaan ikkunaluukuin! Komein galeria-rivistö reunustaa sataman edustan rantakatua, joka on laaja ja viihtyisä kaikkien kaupunkilaisten suosima oleskelualue.
Seikkailimme myös kaupungin vanhimman osan mutkikkailla kaduilla ja löysimme Colexiata Santa María do Campo -kirkon, nunnaluostarin sekä kauniin Xardin de San Carlós -puiston, johon on haudattu englantilainen sotasankari, Coruñan taistelussa 1809 kuollut Sir John Moore.
Vihdoin saimme viestin venetelakalta, että tilaamiemme varaosien toimitus kestäisi kaksi viikkoa. Huoltoajan saamisesta heti osien saavuttua ei ollut takeita. Meitä ei enää huvittanut odotella näillä pohjoistuulien riepottelemilla rannoilla, joten sovimme osien toimituksesta myöhemmin jonnekin “sopivaan paikkaan”, irrotimme köydet ja lähdimme. Tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin pyysimme satamakonttorista marineron hinaamaan meidät moottoriveneen avulla ulos aisapaikastamme, sillä veneemme ei olisi välttämättä mahtunut kääntymään täydessä ja ahtaassa satamassa. Matamimme tykkää peruuttaa vain paapuuriin, joten ahtaiden paikkojen manööverit ovat aina vähän haasteellisia, varsinkin jos tuuli pääsee painamaan venettä sivusuunnassa.
Purjehdustuulten puolesta lähtöhetki oli sopiva, ainakin pääsimme nyt satamasta ulos, ja jonkin matkaa purjehdimme hiljaksiin kevyessä tuulessa. Matkan varrella ihailimme Galician korkeita, karuja kalliorantoja ja Sisargas-saaria. Kaunis, aurinkoinen sää sai Costa da Morten eli Kuoleman rannikon näyttämään ystävälliseltä ja leppeältä, mutta nämä rannat ovat täynnä haaksirikkoutuneiden laivojen hylkyjä, ja alueen kalastajakylissä ei perinteisesti kovin usein kuoltu vanhuuteen. Merirosvoustakin on alueella aikoinaan harjoitettu, ja uudempina aikoina karuilla rannoilla on valitettavasti sattunut myös öljyonnettomuuksia.
Tuulen tyynnyttyä puksuttelimme koneella Muxian satamaan, jossa olimme vasta pimeän tultua. Satama oli onneksi tilava ja lähes tyhjä. Meille löytyi paikka heti ensimmäisestä laiturista sisään tullessa. Seuraavana päivänä polkaisimme katsomaan alueen tunnetuimman nähtävyyden, Nosa Señora da Barca -kirkon. Se sijaitsee upean niemen kärjessä, jossa nytkin, lähes tyynenä päivänä mereltä tuleva laiska, pitkä maininki löi suurina hyökyinä rantakallioihin. Tyyni sää on täällä harvinaista – rannan sileät kalliot kertovat kyllä, miten pitkälle maihin isot aallot lyövät! Niemellä parveili runsaasti vaellusvarusteisiin sonnustautuneita matkailijoita, sillä kirkko on yksi Santiago de Compostelaan johtavan pyhiinvaellusreitin kohteista.
Myöhään toisena iltana saimme suomalaista seuraa, kun Välimereltä kotivesille palaava purjevene pysähtyi viereiselle laituripaikalle. Oli mukavaa jutella suomeksi ja istua hetki iltaa. Seuraavana aamuna tilasimme yhteistuumin laiturille mönkijäkuljetuksella polttoainetta, ja naapurit pääsivät jatkamaan kotimatkaansa Biskajan yli – saimme kolme päivää myöhemmin kuittauksen, että yli oli päästy ja matka mennyt hyvin. Se oli kiva kuulla! Me jatkoimme vähän myöhemmin samana aamuna Muxiasta kohti Finisterreä eli Maailmanloppua – sinne päättyisi myös Kuoleman rannikko, ja toivottavasti sen mukana nämä kalsealta kalskahtavat paikannimet!
- Galician länsirannalla – Ría de Muros ja Ría de Arousa
- Galicia kylmä, moottori kuuma!
- Algarve, Gibraltar ja Välimeri!
10 kesäkuun, 2019
2 heinäkuun, 2019
31 heinäkuun, 2019
3 thoughts on “Costa da Morte – Kuoleman rannikko”
Terve
Olen ymmättänyt teidän suunnistavan välimerelle. Teillä ilmeisesti on jo kohteet selvillä, mutta kuitenkin vinkkinä, Italian pohjois- luoteisranikko pienine kalastakylineen on todella näkemisen arvoinen. Itse olen purjehtinut Kreikan saaristossa, jossa mielestäni kaikki saaret toistavat toisiaan, toki Santorini poikkesi muista ja oli näkemisen arvkinen.. Myös Turkin rannikkoa olen kolunut ja täällä sama juttu, paikat toistavat toisiaan. Välimerellä saaria lähestyessä kohtaa koviakin puuskia, syynähän tuuli pyrkii olemaan samaan aikaan saaren toisella puolella kuin tuulet jotka eivät kohtaa saarta. Ps. Useissa välimeren satamissa kiinnitetään satamiin peräkanaa eli kolmeenkin kerroksiin, jolloin joutuu hyppimään veneestä veneeseen päästäkseen laiturille, lisäksi näissä kohteissa on peruutettava eli perä maihin ja keulassa ankkuri. Ps. Myös maan läheisyys aiheuttaa kovia ja puuskaisia tuulia ja tähän on tietenkin syynä nopeiden lämpimien ilmamassojen nousu, jolloin mereltä virtaa nopeasti ilmavirtauksia täyttämään tyhjiön, mutta nämä taitaa olla teillä jo tiedossa.
Terveisin sakari
Kiitos vinkeistä, laitetaan ehdottomasti korvan taakse! Kyllä Välimeri on suuntana ennen pitkää, mutta tänä vuonna vai vasta ensi keväänä, ei olla vielä päätetty. Tehdään suunnitelmia pitkin matkaa. Kiirettä ei haluaisi pitää, ja moni paikka kiinnostaa erityisesti kulttuurin ja historian vuoksi. Meidän vene ei ole suunniteltu ahtaisiin satamiin ja tuo “Med mooring” hirvittää ajatuksenakin, joten toivomme että löytyy hyviä ankkuripaikkoja! 😄
Kyllä, peruutukset satamissa jännitti, mutta turhaan. Yksikään pirjevene ei peruutettaessa mene halutulla tavalla, rohkeasti vain. PS. Muistakaa ankkurissa kaksoisliinat, jotta ankkurin saa varmasti irti ja ylös ja syvyyttä riittää.