Galicia kylmä, moottori kuuma!

Galicia kylmä, moottori kuuma!

Ría de Arousa on Galician länsirannan Rías Baixas -lahdista suurin ja polveilevin. Sitä ympäröivät joka puolelta korkeat kukkulat, suomalaisnäkökulmasta oikeastaan pienehköt vuoret, ja sen rantoja täplittävät hiekkarannat, pienet kaupungit ja lukuisat satamat. Keskellä ríaa sijaitsee kaunis Illa de Arousan saari mäntymetsineen ja hiekkarantoineen. Ría de Arousan näkyvin tunnusmerkki ovat viverot, simpukoiden kasvatuslautat, joita kerrotaan olevan pelkästään Arousan lahden alueella 3000 kappaletta. Kaikki lahdenpoukamat ovat niitä täynnä, ja satamiin tai ankkuripaikkoihin päästäkseen niitä joutuu kiertelemään joskus mutkikkaitakin reittejä, ellei sitten rohkeasti pujottele lauttojen välitse. Se on ihan mahdollista, sillä lautat on ankkuroitu pystysuoraan alaspäin, mutta paikka paikoin niitä on kyllä aika tiheässä! Pimeässä ei näillä vesillä kannata ensikertalaisen seikkailla, sillä lauttoja ei ole valaistu. Isompien alueiden nurkat on useimmiten sentään merkitty vilkkuvilla reimareilla.

Me laskimme illansuussa, kesäkuun 3. päivänä ankkurin A Pobra do Caramiñal -kaupungin edustalle. Ihan vieressä sijaitsee myös vierasvenesatama, ja AIS-näytöstä huomasimme, että siellähän oli toinenkin suomalaisvene. Yllätys oli melkoinen, kun selvisi että kyseessä oli s/y Suwena – Euroopan rannikoita pitkin jo vuosia seikkaillut oululaisvene, jonka blogia mekin olemme lukeneet pitkään! Otimme Suwenaan yhteyttä ja lounastreffit sovittiin heti seuraavaksi päiväksi. Muutaman päivän ajan hengailimme tämän harvinaisen mukavan pariskunnan kanssa, kävimmepä patikkaretkelläkin, ja kyllä tuntui kivalta puhua suomea muutenkin kuin vain keskenämme!

Kävelyretkellä A Pobra do Caramiñalin kukkuloilla Suwenan miehistön kanssa. Talojen pihoilla näkyi paikallisia, korkeilla jaloilla seisovia ruoka-aittoja, joita kutsutaan nimellä hórreo. Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isompaan ikkunaan!

Torstaille, kesäkuun 6. päivälle, oli luvassa kova lounaismyräkkä. Ankkuripaikkamme oli kyllä lounaan puoleisilta tuulilta suojainen, mutta ankkurointikokemuksemme sen verran vähäistä, että päätimme siirtyä sataman puolelle pahimman kelin ajaksi. Aallokko oli melkoinen satamassakin ja tuuli ja sade niin piiskaavia, että vietimme päivän tiiviisti sisätiloissa. Tämä myrsky sai Biskajaa ylittäessään nimen Miguel, ja se vei Ranskan Les Sables d’Olonnessa yhden kalastajan ja kolmen meripelastajan hengen.

Suwena jatkoi matkaansa, me jäimme Ría de Arousalle odottelemaan A Coruñasta tilattuja moottorin osia. Vihdoin ne saapuivat ja saimme varattua läheiseltä Xufren venetelakalta huoltoajan osien vaihtoa varten. Olimme puksutelleet telakkaa kohti puolitoista mailia, kun moottori alkoi hälyttää korkeasta lämpötilasta. Mutta onni onnettomuudessa: oli täysin tyyntä, joten meillä oli aikaa tutkia ongelman syitä. Vene kelluskeli rauhassa keskellä ríaa, kaukana rannoista ja viveroista, ja lähimmälle telakalle oli reilun mailin matka, ja ajanvarauskin meillä oli valmiina! Joskus voi käydä näinkin – yleensähän kaikenlaiset hajoamiset tapahtuvat pahimmalla mahdollisella hetkellä, kovassa kelissä, lähellä karikoita, vaarallisia rantoja tai keskellä ruuhkaisia väyliä. Syytä kuumenemiseen emme kylläkään saaneet selville. Odotellessamme moottorin jäähtymistä alkoi pieni iltatuuli viritä – jokailtainen paikallinen ilmiö näillä main. Lisää hyvää tuuria! Nostimme purjeet ja pääsimme hitaasti etenemään kohti telakkaa. Veneemme ei ole mikään kevyiden tuulien menijä, mutta se liikkui sentään eteenpäin solmun, kaksikin. Ilta ehti hämärtyä ennen kuin pääsimme Xufren sataman suulle, jossa käynnistimme moottorin ja pujottelimme kalapaattien välistä telakan rantaan.

Xufressa vierähti muutama päivä. Keskustelimme google-kääntäjän avulla sujuvasti mekaanikko Ramónin kanssa ja vietimme päivät seuraillen vilkkaan kalastussataman vilinää ja tutustuen läheisen pikkukylän kahviloihin ja ravintoloihin. Homman valmistuttua siirryimme Vilagarcía de Arousan satamaan rían pohjukkaan, sillä meille oli tulossa Suomesta vieras. Seuraavana päivänä ohjelmassa olisi autoretki Santiago de Compostelaan – siitä kirjoitan ensi kerralla – ja sitten lähtisimme juhannuspurjehdukselle jollekin Ría de Arousan ankkuripaikoista. Mutta kun olimme ajaneet ulos satamasta, alkoi moottori jälleen kuumentua! Mitä ihmettä nyt taas? Kone oli telakalla tarkastettu, jäähdytysneste ja impelleri vaihdettu, termostaatti testattu. Otimme termostaatin irti ja koitimme hetken päästä uudestaan – ei vaikutusta, kone hälytti hetken päästä uudelleen. Ei siis auttanut taaskaan muu kuin nostaa purjeet ja koittaa luovia äärimmäisen kevyessä vastatuulessa ulos lahdenpohjukasta. Vauhti ei päätä huimannut, mutta maisemat olivat kauniit! Tuulen suunta päätti ankkurointipaikan puolestamme, ja juhannuspurjehdus vieraamme kanssa kutistui edestakaiseksi lillutteluksi Ría de Arousan laidalta toiselle.

Toisaalta säätkään eivät oikein suosineet meitä juhannuksenviettäjiä. Kun Suomessa kohistiin jälleen uudesta käristyskupolista ja varoiteltiin Keski-Euroopan kuumista säistä, oli meillä juhlapäivä, jos lämpötila sattui nousemaan 20°C paremmalle puolelle! Vesi oli 17-asteista, joten talviturkkiakaan ei kenenkään tehnyt mieli heittää. Galician Kalisijat viettivät sateisen juhannuksen ihaillen Pobran hiekkarannan San Xuan:in eli Johanneksen kokkoa ankkuripaikalta. Toki tiesimme, ettei Espanjan Atlantin rannikko ole erityisen lämmintä seutua, mutta silti oli yllättävää, että kesä täällä on niin paljon kylmempi kuin koto-Suomessa.

Purjehdimme – edelleen etanan vauhtia – takaisin telakalle, jossa kuumenemisongelman etsintä jatkui. Lopulta syyksi paljastui, että makean veden kierrosta puuttui litroittain jäähdytysnestettä. Painesäiliössä pinta oli koko ajan ollut siinä missä pitääkin, mutta ilmeisesti putkistossa oli iso ilmakupla, joka oli estänyt nestettä kiertämästä. Nesteen lisäyksen jälkeen kaikki toimi taas normaalisti! Helpotuksen huokaus, mistään suuresta ja kalliista ei tällä kertaa ollutkaan kysymys! Tästä ilahtuneena ajoimme koneella Illa de Arousan toiselle puolelle ja ankkuroimme Praia Area da Secada -nimisen hiekkarannan ja Punta Cabalon majakan edustalle. Tämä oli hieno paikka jättää hyvästit kauniille Ría de Arousalle, sen viveroille, hiekkarannoille ja kukkuloille. Seuraava pysähdys matkalla etelään olisi paratiisisaari Illas Cíes.

4 thoughts on “Galicia kylmä, moottori kuuma!

  1. Todella kivoja maisemia tuolla, että varmasti aivan upeaa veneillä tuolla. Olemme myös suunnitelleet tuttaviemme kanssa, joilla on purjevene, että lähtisimme vähän pidemmälle vaikka kuukaudeksi. Hyvä, että loppujen lopuksi selvisitte venetelakalle ja he saivat siellä moottorin kuntoon.

  2. Kiitos viestistä ja ihan totta, että Galicia oli todella kivaa seutua purjehtia, vaikka kesälläkin viileää. Lähtekää ihmeessä reissuun, jos on vaan tilaisuus! Kuukaudessa ehtii nähdä jo vaikka mitä!

  3. Hei,

    Olen nyt edennyt ”Galicia kylmä -moottori kuuma” postaukseen. Meille sattui myös moottorin kuumeneminen samasta syystä, eli ilmakupla järjestelmässä. Mutta se syy ilmakuplaan oli, että termostaatissa oleva pieni reikä, jonka tarkoituksena on päästää ilmaa pois järjestelmästä sitä täytettäessä, oli tukkeentunut jostakin järjestelmässä olleesta möhnästä. Tämä noin vinkkinä vastaisen varalle jos vielä tulisi kuumenemisongelmia ja tarkastaa termostaaatin, eli kannattaa tsekata että tuo pieni reikä on auki. ( Sikäli kun eri moottoreissa on samanlainen ilmanpääästö-systeemi – meillä koneena tuolloin Volvo Penta)

    T. Jaakko Toiviainen

    1. Hyvä vinkki! Tuo ilmakupla oli kyllä tosi yllättävä juttu, varsinkin kun paisuntasäiliön pinta oli ihan normaali eikä mistään olisi voinut päätellä että aine ei kierrä. Onneksi selvisi, kuten teilläkin!

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.