Purjevene Aina miehistöineen kelluu edelleen Kreikassa. Ei siis syytä huoleen – emme ole seilanneet maailman reunan yli, joutuneet Kharybdiksen pyörteeseen emmekä edes pökertyneet Parnassoksen vuoren uumenista tuprahtaneisiin huuruihin, jotka aikoinaan inspiroivat Delfoin oraakkelia. Mutta kirjoitusinspiraation Kreikassa jo yli puoli vuotta jatkunut täydellinen lockdown eli koronasulku on kyllä vienyt.
Kreikan Galaxidissa, Korintinlahden rannalla viettämämme kuukaudet ovat olleet kalaruokien kannalta melkoista kulinaristista juhlaa (muutenhan lockdown ei niin juhlaa ole ollutkaan). Merenelävää löytyy jos jonkinlaista ja yleensä kohtuulliseen hintaankin. Satamaamme saapuu joka ilta iso kalastusalus, joka myy tuoreen saaliinsa suoraan laiturissa. Tarjolla on yleensä muutamaa eri kalalajia ja kasoittain rapuja, jokiravun saksekkaita meriserkkuja. Hinnat näillä kalamiehillä vain ovat harmillisen korkeat.
Sanotaan nyt niin kuin asia on: Suomessa on maailman paras leipä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Suomessa on myös maailman paras aamiainen, välipala, matkaeväs ja hätävara: karjalanpiirakka! Ruisleivän puute on purjevene Ainan kyydissä selätetty lopullisesti, sillä viimekeväisen koronakotoilun myötä syntynyt hapanleipäjuuri elää ja voi hyvin. Osa juuresta asuu sitä paitsi nyt Pohjois-Irlannissa! Kuumimpien kesäkuukausien taukoa lukuun ottamatta keittiömme kaasu-uuni on pyöräyttänyt aamiaispöytään tuoreen pataleivän parin-kolmen päivän välein. Ruisjauhon saanti on välillä takkuillut, mutta onneksi löysimme täältä Galaxidista, jossa vietämme vuoden 2020 toista lockdownia, ystävällisen ruokakauppiaan, joka onnistui tilaamaan meille ruisjauhoa. Ruis on muuten kreikaksi σίκαλη (sikali).