Talvisuunnitelmia kesäisessä Kreikassa
Kefalonian saarelta purjehdimme Kreikan mantereelle. Ankkuroimme yhdeksi yöksi Kefalonian kaakkoiskulmalle ja jatkoimme siitä aamuvarhaisella kohti Mesolongin kaupunkia. Perille pääsimme illansuussa. Mesolongi sijaitsee Patraksen lahden suulla, ja sitä ympäröivät joka puolelta erikoiset, matalat suolavesilaguunit. Kaupunginlahdelle vie pari kilometriä pitkä kapea, ruopattu kanava, jonka varrella on seudulle tyypillisiä pilareiden varaan rakennettuja taloja ja laitureita vieri vieressä. Kosteikkoalueilla pesii lukemattomia lintulajeja, mistä saimme jo saapuessamme pientä esimakua: bongasimme kanavan varrelta ainakin neljä erinäköistä haikaraa ja näimme kiikareilla suuren parven vaaleanpunaisia flamingoja!
Mesolongi on hyvin suojainen paikka, ja siksipä meitä kiinnostikin kaupungin potentiaali mahdollisena talvehtimispaikkana. Olimme tehneet matkaa melkein puoli vuotta ja merimaileja oli Bretagnesta lähdön jälkeen kertynyt plakkariin yli 3000. Vaikka tällainen matkustamisen vapaus onkin ihanaa – voi pysähtyä kiinnostavaan paikkaan niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa, tehdä matkaa silloin kuin siltä tuntuu tai tuulet vaikuttavat suosiollisilta – vapaudessa piilee myös irrallisuuden tunne. Ei jaksakaan enää innostua jokaisesta uudesta paikasta, harmittaa, ettei tiedä ensi viikon tai edes huomisen olinpaikkaansa, ei ole osoitetta mihin tilata venetarvikkeita tai varaosia. Kun yhtälöön lisätään vielä pohjoisten seutujen ihmiseen mitä ilmeisimmin sisäänrakennettu tarve varustautua ankaran talven varalle, alkaa paikoilleen pysähtyminen tuntua mukavammalta kuin loputon vapaus ja tuulten riepoteltavana oleminen. Onkin vapauttavampaa, kun löytyy tukikohta edes muutamaksi kuukaudeksi, ja voi taas tehdä jonkinlaisia suunnitelmia.
On myös ihan kiva ajatus elää jonkin aikaa niin, ettei joka aamu ensimmäiseksi tarvitse tarkistaa tuuliennustetta, tai joka yö kuulostella puuskaista tuulta ja tarkkailla ankkurin pitoa, tai joka kerta ruokaostoksille, pyykille tai ravintolaan lähtiessään selvittää, mistä kyseisiä palveluja saattaisi löytää, miten lähelle niitä pääsee jollalla, ja mihin jollan uskaltaa siellä parkkeerata. Pitkän purjehdusreissun ”arki” ei ole ihan niin auvoisaa, kuin se seikkailusta haaveilevan mielikuvissa vaikuttaa. Jonkun mielestä tällaisista asioista ei edes saisi valittaa, mehän parhaillaan toteutamme pitkäaikaista haavettamme! Mutta jokaisessa elämässä on omat hyvät ja huonot päivänsä.
Mesolongi osoittautui oikein vilkkaaksi kaupungiksi, josta löytyy kaikki tarvittava. Keskusta sijaitsee aika kaukana satamasta, mutta polkupyörillä matka ei ole mikään ongelma. Turisteja ei ole, yliopisto-opiskelijoita sen sijaan on runsaasti. Mesolongi ei hiljene talveksi niin kuin monet matkailijoiden suosimat paikat. Itse kaupunki ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta ympäröivät laguunit ja niiden taustalla kohoavat majesteettiset vuoret herättivät heti kiinnostuksemme. Laguuneita voisi tutkia jollalla, ja seutu on sopivan tasaista pitkien polkupyöräretkien tekemiseen. Bussilla pääsee moneen suuntaan, Ateenaankin muutamassa tunnissa.
Sataman osoittauduttua kohtuullisen hintaiseksi meidän budjetillemme päätimme varata veneellemme paikan tammikuun loppuun asti. Tarpeen mukaan voimme sitten jatkaa sopimusta kuukausi kerrallaan. Mesolongin marina on ollut useita vuosia suljettuna, mutta avautui taas veneilijöille tänä vuonna. Lupaprosessit ovat vielä kesken veneiden huollon osalta. Meillä on tarkoitus nostaa vene ylös pohjan putsausta ja maalausta varten ennen seuraavaa purjehduskautta, mutta vielä ei ole varmaa onnistuuko se Mesolongissa. Jos ei, meidän täytyy keväällä purjehtia vene sellaiseen paikkaan, jossa keväthuollon voi tehdä.
Nyt talvisataman varmistettuamme oli hyvä hetki juhlistaa asiaa lähtemällä pikku seikkailulle, sillä kesä oli vielä hehkeimmillään! Ehtisimme retkeillä Patraksen- ja Korintinlahden kaupunkeihin ja nähtävyyksiin tutustuen, sillä vielä ei ollut aika vetäytyä talvisataman suojaan. Mutta siellä Mesolongi odottelisi meitä ja sitä hetkeä, kun aika olisi kypsä. Nyt meillä olisi vielä tilaisuus purjehtia kevyissä iltapäivätuulissa, huhuilla pythiaa ja kompastella korinttilaisiin pylväänkappaleisiin Delfoin temppelialueella, ihastella Nafpaktoksen ja Galaxidin kauniita kyliä, polskia lämpimässä vedessä ja patikoida monenlaisia eläimiä vilisevällä Trizonian saarella. Mutta niistä kerron lisää ensi kerralla.
- Kreikan meri, meri Kreikan – vuosi 2021 s/y Ainan kyydissä
- Talvi Mesolongissa – remppahommia ja grillaussäitä
- Auf Wiedersehen, Mesolongi!
31 joulukuun, 2021
28 helmikuun, 2020
6 kesäkuun, 2020