Purjeveneprojekteja – mukavuudet

26 helmikuun, 2017 Compass Heading 180° Comments 0 Comment

Kannattaako vanhan veneen varustelu?

Taloudellisessa mielessä ei – veneen varusteluun sijoittamiaan rahoja saa tuskin koskaan takaisin venettä myydessään. Mutta taloudellisessa mielessä mentiin pahasti pieleen jo siinä vaiheessa, kun vene ylipäätään hankittiin. Purjeveneen hankintaa voi tuskin koskaan perustella järkisyillä! Siispä kunnostuksessa ja varustelussa onkin kyse enemmän veneen käyttöarvon parantamisesta. Jos purjehduksesta ja veneessä oleilusta tulee sen myötä helpompaa ja mukavampaa, kyse on omaan viihtyvyyteensä ja turvallisuuteensa satsaamisesta.

Kun omistaa 45 vuotta vanhan veneen, tulee väistämättä pohtineeksi, mikä ylipäätään on veneen rungon ja muiden osien odotettavissa oleva elinikä. 1970-luvun veneitä liikkuu maailmalla lukemattomia, joten lasikuiturungon kestävyydestä en ainakaan ole huolissani – etenkin kun oman veneemme runko vaikuttaa äärimmäisen vankalta ja kestävältä. Suomessa veneet ovat (vähäsuolaisilla) vesillä alle puolet vuodesta, mikä varmasti vaikuttaa positiivisesti niiden elinikään verrattuna jatkuvasti suolaisessa vedessä kelluviin veneisiin. Uv-säteilykään ei meikäläisillä leveysasteilla ole ongelma – sen puute pikemminkin on!

Pienet veneet, kuten omamme, tuskin ovat kovin pitkiä ja raskaita matkoja tehneet isoilla vesillä. Niillä on purjehdittu korkeintaan Itämerellä ja sielläkin todennäköisesti vältelty huonoihin keleihin lähtemistä viimeiseen saakka. Niinpä masto ja riki eivät ole kokeneet kovin suuria rasituksia. Purjeita toki on useimmissa veneissä uusittu pitkin matkaa, niin meilläkin, mutta omassa veneessämme on vielä varapurjeina tallella aidot ja alkuperäiset OR-merkinnällä varustetut purjeet. Ne ovat edelleen ehjiä ja käyttökuntoisia, vaikka tuskin enää olisivatkaan se ensimmäinen valinta kovempaan tuuleen.

Teknisten järjestelmien elinikä on tietysti lyhyempi. 45-vuotiaan veneen sähköjärjestelmät on uusittu todennäköisesti jo useampaankin kertaan. Moottori voi joskus olla alkuperäinen, meidän veneessämme se on ”vain” 35 vuotta vanha. Moottorin ikään voi vaikuttaa huolenpidolla paljon, ja monesti yksinkertaiset, vanhanaikaiset koneet ovat hyvin hoidettuina todella pitkäikäisiä ja toimintavarmoja. Käyttötunteja niillä ei välttämättä korkeasta iästään huolimatta ole paljon. Elektroniset laitteet sen sijaan ovat nopeasti kuluvaa käyttötavaraa, jonka elinikää suolainen ja kostea meri-ilmasto vielä entisestään lyhentää.

Mukavuutta ja turvallisuutta: purjeiden käsittely

Ensi kesänä meidän veneessämme on purjehdus helppoa – ei enää ryömimistä keulakannella, kun genoa pitää vaihtaa fokkaan, ei enää valtoimenaan liehuvaa isopurjetta ja mastolle aallokossa konttailua. Ensi kesänä meillä on rullagenoa ja isopurjeelle oma asunto, johon se itse kauniisti viikkaa itsensä ennen satamaan tuloa. Hankalat ja vaikeat ja ei-niin-notkealle pursinaiselle suorastaan vaaralliset purjemanööverit ovat historiaa. Kaikki tapahtuu sitloorasta käsin, mukavasti ja helposti. Nämä uudistukset ovat paraikaa tekeillä purjeneulomossa, enkä malttaisi enää odottaa kevään tuloa!

Mukavuutta muuten vaan: mukavuuslaitos

Kun helpon ja mukavan tielle on päästy, uusitaanpa saman tien sisätiloistakin elämää hankaloittanut mukavuuslaitos. Kun ostimme veneen, ei kemiallinen pytty vaikuttanut ollenkaan hassummalta idealta – ja toimihan se ihan mukavasti päivä- ja viikonloppureissuilla. Mutta pidemmällä lomamatkallamme kävi aika pian ilmeiseksi, että vakituisempaan käyttöön tuollainen porta-potti ei sovellu. Tyhjennysväli on lyhyt, ja tyhjennyksen käytännön toteutus vierassatamissa vähintäänkin haasteellista. Vesi-wc ja septitankki tietysti merkitsevät läpivientejä runkoon, ja niitä ei kukaan haluaisi turhan päiten tehdä. Mutta tässä kohtaa mukavuus ja käytännöllisyys vievät voiton, ja ensi kesänä meidän ei enää tarvitse salakuljetella tuotoksiamme rantaravintoloiden merinäköalan poikki huoltorakennusten perukoille. Septitankin tyhjennys onnistuu siististi yleensä samassa yhteydessä kuin polttoaineen ja puhtaan veden tankkaus, ilman ylimääräistä yleisöä.

Hiukan vaativan projektista tietysti tekee veneemme varsin kompakti sisätila. Pytylle varattu alkuperäinen paikka keulapiikissä on ainoa, mihin sen nytkin järkevästi voi sijoittaa. Kovassa merenkäynnissä kyseinen paikka ei tietenkään ole täysin ideaali, sillä keulassa veneen liike on aina suurinta. Toisaalta housut saa helpoiten takaisin jalkaan kun voi työntää päänsä ulos keulaluukusta ja seistä suorana – tämä onkin ainoa kohta veneessämme, jossa on seisomakorkeus! Koska veneemme keittiö sijaitsee heti seuraavana keulasta perään päin, toimii pytyn päälle laskettava puinen kansi kätevänä istuintasona, jolta käsin on mukava hämmentää ruokaa ja viipaloida aineksia. Kun tilaa on vähän, monikäyttöisyys on oleellinen juttu!