Eilen venosemme siirtyi vihdoin takaisin omaan elementtiinsä vietettyään kuivalla maalla pitkän talven ja vielä pidemmältä tuntuneen kevään. Kunnostusprojektit ovat puolitiessään, mutta mitäs siitä – pikku veneemme sentään kelluu! Uuteen kotisatamaansakin se löysi viimein perille tänä iltana pienten hankaluuksien jälkeen, ja siellä voimme jatkaa puuhamme loppuun.

Tästä se lähtee, uusi purjehduskausi. Parin mailin matka vesillelaskupaikalta kotilaituriin kulki pitkin auringonsiltaa ja meren selkä oli syvän sininen. Moottori hyrräsi tyytyväisenä, ja rantautuminen onnistui hienosti, vaikka kaukohallintalaitteena tällä ensimmäisellä reissullamme toimikin moottorin edessä kontallaan kykkivä mieheni, joka väänteli kaasu- ja vaihdevipuja ruorimiehen, tai siis -naisen, ohjeiden mukaan. Mekaaniset vempaimet eivät kysy, milloin olisi sovelias hetki sanoa sopimus irti, vaan tekevät sen itse valitsemallaan hetkellä. Onneksi sää oli tyyni ja leppoisa, muuten tuskin olisimme moista temppua uskaltaneet yrittääkään.

Kevät on nyt virallisesti koittanut. Vielä ollaan vähän vaiheessa – mutta oikein hyvässä vaiheessa!

• Ruoria pyöritellen Bornholmiin ja Kieliin

23 heinäkuun, 2018

• Purjehdusseikkailun ensivaikutelmat – ja Gdansk!

10 kesäkuun, 2018

• Lokikirja Ahvenanmaan ja Saaristomeren lomapurjehdukselta 2017

1 joulukuun, 2017