Ensimmäinen kesälomareissumme suuntautuu blogimme nimen mukaisesti etelään! Ja mitä sieltä löytyykään? Aikaa on vain kolme viikkoa, joten Välimeren tai Karibian tai jonkin muun sellaisen sijaan määränpäämme on – jännitys tiivistyy – ystävällinen ja mukava naapurimaamme Viro!

Todellisuudessa matkamme on jo ehtinyt päättyäkin, lomamme pian samoin. Yritys päivittää blogia matkan varrelta oli kova, mutta tämä on välineurheilua, eivätkä välineet tältä osin valitettavasti toimineet. Mutta nyt kun katson ulos työhuoneeni ikkunasta syksyistä sadetta, tuntuu ihan kivaltakin palata näihin matkan aikaisiin kuviin ja tunnelmiin ja tehdä ensimmäisestä kunnon purjehduksestamme ihan kunnon jatkokertomus.

Lähtö koitti sunnuntaiaamuna 14. elokuuta. Olimme tulleet veneelle jo edellisiltana, jotta pääsisimme varhain aamusta liikkeelle. Päivä koitti kuitenkin tuulettomana, joten ajelimme koneella muutaman tunnin lännemmäksi kohti sopivampaa Suomenlahden ylityspaikkaa – mistä matka Viron rannikolle olisi mahdollisimman lyhyt. Suurimpana päivämatkan rajoitteenahan meillä on nelijalkainen ystävämme, tarkemmin sen tarve nostaa takakinttuaan sopivan puunrungon juurella tukevalla maaperällä.

Maanantaiaamuna tuuli kävi jo lupaavana lännen suunnalta, ja niinpä suuntasimme avomerelle Pellingin Kungshamnista. Veneemme lempituuli, reipas sivutuuli, kuljetti meitä hyvää vauhtia täsmälleen etelään. Päivä oli upea, aurinkoinen, vain pohjoisen taivaalle näytti kertyvän paksua pilvimassaa. Mutta sen maailmankolkan me olimme jättämässä taakse! Edessäpäin sen sijaan näkyi vain paisteista sinitaivasta.

Olo oli vapaa kuin linnulla, kun Suomen rannikko vähitellen jäi taakse ja joka suunnassa näkyi vain avointa maisemaa – vettä ja taivasta.

• Vieraalla maalla

8 syyskuun, 2016

• Purjehdusseikkailun ensivaikutelmat – ja Gdansk!

10 kesäkuun, 2018

• Lokikirja Viron lomapurjehdukselta 2016

29 joulukuun, 2016