Purjeveneprojekti | Salongin jälleenrakennus ja verhoilu

Purjeveneprojekti | Salongin jälleenrakennus ja verhoilu

Viime kerralla puhuttiin putkiremontista. Käyttövesijärjestelmä oli nyt saatu valmiiksi, ja seuraava työvaihe oli alkutekijöihinsä puretun salongin jälleenrakentaminen. Vanhat istuintyynyt ja verhoilut olivat myös tiensä päässä (niistä ehjin kelpasi vielä satamakoira Anoukin pediksi avotilaan), niin että nekin päätettiin uusia samoin tein. Sohvien mittojakin voisi nyt suunnitella vähän vapaammalla kädellä, kun ei tarvinnut noudattaa vanhojen patjojen muotoja. Kovin radikaaleja muutoksia ei ollut luvassa, sillä veneemme sisätila on varsin kompakti eikä sohvia voi salonkiin kovinkaan monella eri tavalla sijoittaa. Styyrpuurin puolen sohvassa oli alun perin ulos vedettävä kansilevy, minkä ansiosta siitä sai vähän reilumman yhden hengen nukkumapaikan. Se oli toiminut meillä hyvänä meripunkkana pitkillä etapeilla, joten vastaava mekanismi haluttiin uuteenkin sohvaan. Paapuurin puolen sohva oli L-muotoinen kauniin kaarevine päätyineen. Halusimme rakentaa sen istuimista hiukan syvemmät, mutta muuten säilytettäisiin alkuperäinen muoto. Sohvien uumenissa sijaitsevat nyt uudet, entisiä pienemmät vesitankit, ja kummallekin puolelle saatiin myös uutta säilytystilaa istuinten alle.

Koitimme purkaa sohvien alkuperäisiä rakenteita hellävaroen, jotta voisimme käyttää puutavarasta ja levyistä mahdollisimman paljon uudelleen. Käytännössä se ei ollutkaan helppoa, sillä isojen tankkien ulos saamiseksi penkkejä oli purettava pala kerrallaan. Kävi myös ilmi, että ulkopuolelta siistit viilupintaiset etulevyt olivat kärsineet kosteudesta ja paikoin pahasti kupristuneet sisäpuolelta. Lopulta sohvista ei jäänyt muuta säilytettävää kuin massiivitiikkiset reunalistat.

Englantilaiset laiturinaapurimme tiesivät Mesolongin laitamilla hyvän puutavaraliikkeen. Saimme sinne kyydin tämän mukavan pariskunnan matkailuautolla, ja mahtavasta valikoimasta löysimme kaiken tarvitsemamme. Sohvien etulevyiksi valittiin yksi kokonainen okume-vanerilevy, kansia ja väliseiniä varten pari levyä koivuvaneria, ja koolinkeihin sahautimme paksusta mahonkilankusta sopivan kokoisia rimoja. Hintakaan ei köyhäilypurjehtijoiden päitä huimannut – jos moista valikoimaa edes Suomesta löytäisi, jalopuut maksaisivat siellä varmasti monta kertaa enemmän. Kuorma-auto toimitti puutavarat satamaan seuraavana päivänä, ja niin päästiin hommiin.

Veneen sisällä rakentaminen on hurjan hidasta ja hankalaa hommaa. Suoraakulmaa ei ole missään, kaikki pinnat ovat viistoja ja kaarevia, työasennot hankalia – todellista venejoogaa! Jokainen puunpalanen piti erikseen mitata, hankalimmista rakennella pahvimalli, ja sittenkin vielä muokata paloja vähän sieltä ja täältä sovituksen jälkeen. Isompia levyjä sahattiin rannalla, jossa meillä oli kätevä verstas maissa seisovan ison katamaraanin alla, pienempiä nyhrättiin veneen takakannella peltisen säilytyslaatikon päällä. Onneksi meillä on matkassa mukana koko joukko sähkötyökaluja, jotka aikoinaan hankimme vanhan maalaistalomme remontointia varten, joten erinäiset sahaus-, höyläys-, jyrsintä-, hionta- ja poraushommat sujuivat käden käänteessä. Myöhemmin levyjä hiottiin ja lakattiin sarjatyönä. Veneessä oli kauhea siivo, kun tavaraa, työkaluja ja materiaaleja kasautui joka paikkaan.

Ompeluasema veneiden säilytysalueella. Pöydän alla seurustelemassa sataman pysyväisasukki, kissa Mau-Mau.

Samalla tietenkin asuimme veneessä. Joka aamu töihin ryhtyessämme siirsimme työmaalta ylimääräiset tavarat sänkyyn, josta ne taas illan tullen kasattiin takaisin salongin keskentekoisten penkkien päälle, niin että pääsimme nukkumaan. Rakennushommaa ei tehnyt mieli pitkittää yhtään, niin hankalaa eläminen oli työmaan keskellä. Vapaata pidettiin vain grillisunnuntaisin, mutta siitä huolimatta koko putkityö- ja rakennusprojekti kesti melkein kolme kuukautta!

Vihdoin penkit alkoivat olla siinä mallissa, että päästiin ottamaan mittoja uusia istuintyynyjä varten. Ne leikattiin tavallisista vaahtomuovipatjoista, jotka olimme ostaneet Agrinion Jyskistä – siellä piipahdimme Lefkadan telakkakierrokselta palatessamme.

Sohvien päällisiksi valittiin Sunbrella-verhoilukankaita. Ne tilattiin Suomesta ja äiti toimitti ne paketissa perille lakun, salmiakin ja Fazerin sinisen kera. Sunbrella osoittautui ihanaksi ommella – se on mittatarkkaa ja jämäkkää eikä venkoile ommellessa mihinkään suuntaan. Kangas hylkii vettä ja likaa, mikä on todella kätevää vanhassa veneessä, joka ei ole ihan täysin vesitiivis. Sateella saattaa löytyä pikku vuotoja, kylmällä säällä kosteutta kondensoituu kattoikkunoihin ja tipahtelee sitten pisaroina sohvalla istujan niskaan. Silti kangas on ihan miellyttävän ja kodikkaan tuntuista. Tummat sävyt ovat armeliaampia kaltaistemme sottapyttyjen taloudessa, emme edes haaveile valkoisista sohvista, vaikka sellaisiakin olemme veneissä nähneet! Istuinten sinisiä ja turkooseja meren värejä toistavan raitakuosin nimi on Figari Stripes, selkänojiin valittiin vaaleimman raidan värinen Solid-sävy. Viileät sävyt rauhoittavat salonkia, josta ei punaruskeaa jalopuuta puutu.

Ompeluhommia varten hankittiin Singer Heavy Duty -ompelukone, joka suoriutui verhoilutyöstä vaikeuksitta. Singeristä taitaa koitua iloa vielä moneen otteeseen, mielessä pyörii jo monta uutta projekti-ideaa!

Valmista tuli! Mattokin löytyi sävy sävyyn.

Kommentoi!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.